Maistuva ja terveellinen kasviskaalilaatikko (GL, M)

Viime aikoina olen jälleen innostunut enemmän ruoanlaitosta ja kotona on tullut tehtyä yhä useammin lounaita tai oikeastaan päivällisiä. Tuo on lähtökohtaisesti se, mihin aina pyrin, sillä en halua, että ulkona syömisestä tulee päivittäistä. Mielestäni on äärettömän suuri rahanreikä haaskata joka päivä rahaa ulkona syötyihin aterioihin, vaikka kävisikin ns. business lounailla, jotka voisit vähentää verotuksessa. Tästä syystä pyrin siihen, että syön mahdollisimman vähän viikolla ulkona ja tuohon tavoitteeseen olen nyt taas aika hyvin päässyt! Ruoan laittaminen on kuitenkin niin helppoa, nopeaa ja yksinkertaista, mikäli raaka-aineet vaan jaksaa kotiin ostaa ja kantaa. Toki siihen aina pyrin, että jos ruokaa laitan, teen samalla satsin, josta syön vielä seuraavanakin päivänä. Näin säästän aikaa ja myös euroja.

kasviskaalilaatikko

Mainitsin jo taannoin kaalilaatikosta ja sen reseptistä, jonka haluan kanssanne jakaa. Kaalilaatikko on tosiaan ollut yksi suosikkini jo vuosikaudet ja teen sitä säännöllisesti. Kylkeen helppo, itse valmistettu puolukkasurvos niin jes, taivaallista! Jos käyttäisin enemmän maitotuotteita, ostaisin varmasti myös raejuustoa laatikon kaveriksi, mutta suosin pelkästään survosta sekä kuivattuja karpaloita. Jakamani resepti on nimensä mukaisesti kasvisversio, johon voi halutessaan lisätä joukkoon vaikka soijarouhetta tai härkistä tuomaan ”lihan tuntua”. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä makua laatikossa on ilmankin oikein mukavasti!

HERKULLINEN KASVISKAALILAATIKKO (GL, M)

  • 2 dl puuroriisiä
  • Luomu kaalia noin 900 g (pienehkö kaali)
  • 3-4 porkkanaa
  • 2 isoa valkosipulin kynttä
  • 1 pieni luomu sipuli
  • 1 tl meiramia
  • 2 tl mustapippuria
  • 1-2 cm siivu inkivääriä
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • 1,5 dl kaurakermaa
  • 3-4 tl agave-siirappia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 1,5 dl kuivattuja karpaloita

Lisukkeeksi:

  • Puolukoita
  • Kuivattuja karpaloita

Keitetään puuroriisi suolatussa vedessä kypsäksi. Samaan aikaan pestään ja siivutetaan kaali, raastetaan porkkanat ja pilkotaan sipuli, valkosipulit ja inkiväärin siivu pieneksi silpuksi. Kaadetaan kaikki suurehkoon wokkipannuun ja ruskistetaan kevyesti. Lisätään joukkoon mausteet sekä lopuksi vielä kaurapohjainen kerma. Kun seos on valmis, kaadetaan se riisin kanssa sekaisin erilliseen kulhoon. Tässä kohtaa joukkoon lisätään agavesiirappi, kuivatut karpalot sekä oliiviöljy. Maistetaan maku ja tarvittaessa lisätään lisää mausteita, mikäli omat makunystyrät sitä kaipaavat. Itsehän pidän ennemminkin hieman makeasta kaalilaatikosta kuin muuten mausteisesta, jonka vuoksi lisään agavea sekaan aika reilusti.

Lämmitetään uuni 200 asteeseen, voidellaan uunivuoka ja kaadetaan seos vuokaan. Päälle voi halutessaan ripotella korppujauhoja, mutta itse jätin ne pois, sillä korppujauhoja ei kaapistani löytynyt. Paistetaan laatikkoa uunin keskitasossa noin 50 minuutin ajan niin, että pinta on rapsakan näköinen. Paistoajassa kannattaa huomioida uunin tehokkuus ja ikä! Valmistetaan puolukkasurvos kaatamalla puolukat blenderiin ja lisäämällä joukkoon pieni loraus nestettä (kaurajuomaa tai vettä) ja hieman hunajaa tuomaan makeutta. Blendataan tasaiseksi survokseksi ja kaadetaan valmiin annoksen päälle. Tähän muuten on olemassa varmasti jokin parempi resepti, eli omani on ihan vaan tällainen hätäratkaisu! Toinen vaihtoehto on valmistaa puolukkahillo itse tai ostaa sellainen kaupasta. Ripotellaan laatikon päälle vielä muutama karpalo tuomaan makua, sillä ne toimivat loistavasti kaalin kanssa!

Kaalilaatikko on parasta tuoreena, joten nautitaan ruoka mahdollisimman pian valmistuksesta. Toisaalta laatikosta syö yksi ihminen helposti useamman päivän, joten loput vaan rasioihin ja seuraavien päivien ruokahuolet on selätetty!

kasviskaalilaatikkokasviskaalilaatikko

Toivottavasti kokeilette reseptiä ja kerrotte, maistuiko se! 

Rentouttavaa torstai-iltaa! Ja ihanaa muuten, että tänään satoi ensilumi. <3

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Suosittelen

Silloin unohdin itseni…

… kun en kuunnellut pahaa oloani. Tiesin sisimmässä, ettei ole tervettä tuntea elämäänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi – tulevaisuudesta puhumattakaan. Silti en hakenut apua. Minä pärjään, minun on pärjättävä, olenhan aina pärjännyt.

… kun lupasin ottaa vastaan vielä sen yhden työtehtävän, vaikka tiesin, ettei kalenterissa ole tilaa, enkä selviäisi tilanteesta ilman valvottuja yön pikkutunteja, kurkussa kalvavaa ahdistusta ja kyyneliä väsymyksestä.

… kun olisin kaivannut hyviä ja levollisia yöunia, mutta lähdin juhlimaan ja join aivan liikaa, oksentaen päänsäryn kera koko seuraavan päivän.

… kun halusin sanoa toiselle, että rikot rajojani, mutta lopulta olin itse pyytelemässä anteeksi.

… kun koin oloni niin äärettömän loukatuksi, mutta en silti koskaan sanonut mitään. Tuo kipu koteloitui sisääni ja tuntui siellä vielä vuosienkin päästä muuttuen pikkuhiljaa katkeruudeksi, joka purkautui ulos vihaisuutena ja yleisenä tyytymättömyytenä elämään.

… kun halusin kysyä toiselta jotain minulle tärkeää, mutta pelkäsin vastausta ja jätin kysymättä.

… kun tiesin sisimmässäni, mikä on totuus ja mitä minun tulisi tehdä, mutta kielsin sen itseltäni. Pitkitin ja pitkitin asian kohtaamista, kunnes kaikki levisi käsiin.

… kun nauroin itselleni, vaikka samalla häpesin toimintaani. Käänsin häpeän itseironiaksi, sillä silloin en paljastunut.

… kun sanoin kyllä, vaikka halusin niin kovasti sanoa ei!

… kun halusin tehdä jotain pelastaakseni tilanteen, mutta lamaannuin pelosta enkä uskaltanut. Katsoin vierestä, vaikka halusin puuttua, mutta yksikään ruumiinjäseneni ei tehnyt elettäkään toimiakseen.

… kun halusin niin äärettömän paljon olla toisen silmissä tärkeä, että laiminlöin täysin sen, mitä minä halusin. Kuin pikkulapsi kerjää rakkautta vanhemmiltaan, kerjäsin hyväksyntää ja sitä, etten tulisi torjutuksi.

… kun lopetin puhumisen. En enää jaksanut nostaa esiin tilanteita, jotka satuttivat ja tuntuivat pahalta. Pikkuhiljaa kaikki muuttui yhdeksi mössöksi, joka satutti molempia, mutta kumpikaan ei tehnyt mitään.

… kun tein valintoja, joita en halunnut, mutta joiden ajattelin olevan ainoa mahdollisuuteni. Haaveilin jostain muusta, mutta uskottelin itselleni, ettei juuri nyt ole vaihtoehtoja.

… kun hukutin surun kiireeseen ja työntekoon. Äärilaitaan viety työnteko on aina valheellisesti hyvä syy tuntea itsensä sisimmässä tärkeäksi, hyödylliseksi ja arvokkaaksi.

… kun ajattelin olevani kaunis vasta, kun olen sitä toisen silmissä.

… kun en halunnut enää itkeä. En halunnut romahtaa, saatikka tuntea kipua. Nielin kyyneliä alkuun kuukauden, sitten toisen ja lopulta olin melkein vuoden itkemättä.

Monta tapahtumaa ja muistoa – hetkeä, jona olen itseni unohtanut. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen laiminlyönyt omat tarpeeni ja sen, mitä minä haluan. Nuorena mukauduin toisten tahtoon hyvin paljon, vaikka näennäisesti ehkä kapinoin vetäen kovaa roolia. Olen aina ollut sisimmässä kuitenkin herkkä ja monissa asioissa myös epävarma, joka on ollut helppo piilottaa kovan kuoren taakse. Vasta viimeisen vuoden sisään olen oppinut aidosti tervettä itsekkyyttä – kykyä arvottaa omat tarpeet korkealle. Vaikka haluan toki olla läheisilleni hyvä ja parisuhteessa antaa toiselle äärettömän paljon, samaan aikaan kunnioitan itseäni, jonka vuoksi en halua enää tehdä myönnytyksiä, joissa samalla poljen omaa hyvinvointia. Ihmissuhteissa voi saada kunnioitusta ja antaa kunnioitusta, niissä voi myös saada toiselta rakkautta ja huomiota luopumatta jostain, mikä on itselle tärkeää. Mikäli vastavuoroisuus ei toteudu, todennäköisesti olet väärässä ihmissuhteessa.

On uskomatonta muuten, miten jokaista kohtaa kirjoittaessa tunsin konkreettisesti kehossa sen tunnetilan, joka on ollut kussakin hetkessä läsnä. Tuo ihminen olen minä, mutta samaan aikaan se en enää ole minä. Mikä kasvu ja matka.

Kuvat: Iines Aaltonen

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Syvällistä