Ystäväni Iines kirjoitti taannoin postauksen siitä, millaista kuukausipalkkaa hän tavoittelee. Olen itsekin kirjoittanut blogissani useaan otteeseen rahasta ja mm. siitä, miten paljon palkkaa kuukaudessa on riittävästi tai mitä ajatuksia raha minussa herättää. Aihe on ollut mielessä etenkin viime aikoina, sillä elokuu oli yritykseni liikevaihdon kannalta erinomainen ja sama hyvä meininki on jatkunut nyt syyskuussa. Ylipäänsä loppuvuosi näyttää todella hyvältä ja toki se on positiivista. Silti samaan aikaan myönnän, kuinka vapaa-aikaa on ollut vähemmän ja stressiä puolestaan enemmän. Suurempi laskutettava kuukausittainen rahasumma tarkoittaa ainakin itselleni enemmän töitä, sillä tuloni ei ole passiivista, vaan perustuu tehtyyn työprojektiin tai työtunteihin. Eli ilmaiseksi suurempi laskutettava summa ei ole tullut, vaan on se myös vaatinut. Näistä syistä olen viime aikoina miettinyt, kumpi on tärkeämpää? Haluanko laskuttaa kuukaudessa tuhansia euroja ja tavoitella säännöllistä korkeaa tulotasoa, vai valitsenko vähemmän rahaa ja enemmän vapaa-aikaa?

Jos mietin noin yleisesti rahankäyttöä ja kuluttamista, en ole huomannut siinä eroa, tienaako pari tonnia kuukaudessa vai tuplat. Eli en käytä rahaa yhtään sen enempää, vaikka sitä olisi runsaammin, jolloin rahaa jää luonnollisesti enemmän säästöön. Tosin ehkä olen siinä mielessä huolettomampi, etten jaksa miettiä asioita eurolleen ja hyvänä esimerkkinä, maksoin tänään kuudenkymmenen euron laskun puhtaasti siitä syystä, etten vaan jaksanut selvittää tarkemmin mikä se on, ja onko edes aiheellinen. Eli rahaan suhtautuu ehkä hieman huolettomammin silloin, kun sitä on enemmän. Mutta tuhlaa en missään nimessä ja oikeastaan ainut heikkouteni on UFF (no joo, vitsi, vitsi). Tiedostan myös sen, miten yrittäjän elämässä on aina läsnä pieni epävarmuus, eikä mitään tule pitää itsestään selvyytenä. Koska tahansa voi tulla tilanne, jossa työt loppuu, tai osa tulonlähteistä jää pois. Pahimpaan on aina hyvä varautua ja tämä on ainakin tehnyt kohdallani sen, että säästän jatkuvasti ns. sukan varteen. Olen myös ollut elämäni aikana tilanteissa, joissa rahaa on ollut vähemmän. Noiden tilanteiden seurauksena olen oppinut sen, ettei ikinä kannata elää kädestä suuhun. Ihan sama saako säästöön kymmenen vai sata euroa kuukaudessa, kunhan säästää edes jotain.

Kun  ajattelen paljonko haluaisin tienata kuukaudessa tai mikä on itselleni sellainen idylli tulo, niin sanoisin laskutettavaa 3000 € (+alv). Tuosta toki maksetaan vielä ennakkoverot ja YEL, mutta tuollaisella summalla elää jo aika mukavasti laskujen jälkeen. Sitten taas, jos mietin, paljonko kuukaudessa oikeasti tarvitsen, niin hyvin selviän, jos laskutan vaikka 2000 € (+ alv) ja toki tarpeen vaatiessa sitä selviää vähemmälläkin. Koetin myös samaan aikaan miettiä, onko minulla jonkinlaista unelmapalkkaa ja tulin siihen lopputulokseen, ettei erityisemmin. Toki haluan tienata siten, että voin elää huolettomasti ja rahaa jää säästöön, mutta mitään varsinaista summaa en ole itselleni koskaan asettanut – summaa, jota tavoittelisin, tai joka tekisi minut erityisen onnelliseksi. Kuten olen ennenkin sanonut, tavoitteeni elämässä eivät liity rahaan, enkä arvota rahaa korkealle. Tähän varmasti vaikuttaa pitkälti se, etten ole materialisti, elän mieluummin hetkessä kuin viisivuotissuunnitelman mukaan ja omistamista tärkeämpää itselleni ovat kokemukset, ihmissuhteet ja aika, joka mahdollistaa kaikkien noiden asioiden toteuttamisen. Erityisesti viimeisimmän merkitys on viime kuukausina korostunut ja olen ollut valmis tekemään vähemmän töitä, saadakseni enemmän vapaa-aikaa – toisin sanoen vapaita iltoja ja viikonloppuja säännöllisesti. Eli se, vaikka yritykselläni on mennyt taloudellisesti hyvin, ei ole vaikuttanut onnellisuuteeni ainakaan sitä kohottavalla tavalla.

Itselleni tärkeintä on tehdä työtä, joka on mielekästä. Voisin siis olla vaikka köyhä apurahataiteilija, mikäli taide olisi intohimoni. Toisaalta en todellakaan tuomitse ihmisiä, jotka tavoittelevat suuria kuukausituloja ja elävät työlle – se on heidän valintansa. Valinta on kuitenkin onnellisuus, joka ei perustu rahaan, enkä halua elää pelkästään työnteolle. Toki on myönnettävä, että mikäli rahasta on tiukkaa, se lisää stressiä ja täten myös vähentää hyvinvointia. Eli tietynlainen toimeentulo on mielestäni tarpeellinen, jottei elämä pyöri rahan ympärillä ja siksi en voi sanoa, etteikö rahalla olisi mitään väliä. Tietysti sillä on väliä, sillä tässä yhteiskunnassa ei selviä, ellei rahaa ole yhtään. Arvostan myös työntekoa sopivissa määrin, sillä se pitää ihmiset kiinni rytmissä ja tuo elämään sisältöä ollessaan mielekästä. Mutta missä menee sitten raja sen sopivan määrän ja liiallisuuden välillä? Sitä olen aina toisinaan pohtinut, sillä aihe liippaa niin läheltä omaa elämää. Lopputulos on ainakin minulle se, ettei ne tienatut eurot, ellei niistä ole aikaa nauttia.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää? Onko teillä tavoitteita palkan suhteen?