Lily

On my way

On my way
onmyway

Vaalisunnuntai

Huomentapäivää kaikille! Ihanan pirteä sää ulkona, pakkasmittari näyttää tosin edelleen huikeita, ihmisille sopimattomia lukemia mutta aurinko paistaa. Tulee heti valoisampi mieli ja pirteämpi olo, sieltä se kevät vielä tulee! Ihana ajatella, että päivät pitenevät kokoajan. 🙂
Oma sunnuntaini on alkanut kahvikupposen ja siivoilujen äärellä. Otin muutamia kuviakin huvikseni. Nyt voi kuvatakin, kun kerrankin keskellä lattiaa ei ole vaatevuorta. 😉 


Tänään olisi äänestyspäivä, tärkeä päivä meille suomalaisille. Itselleni ehdokas on ollut selkeä jo alusta alkaen, nimittäin Niinistö. Hänen arvonsa kohtaavat omiani ja muutenkin hänellä on laaja kokemustausta, myös ulkopolitiikasta. Ja aina pitää miettiä millainen presidentti olisi esimerkillinen maailmallakin edustamaan Suomea, ja mielestäni Sauli on juuri sellainen. Fiksu ja filmaattinen mies. Eli kohta lähden piirtämään kuutosen vaalilappuuni, mutta sydämet sun muut merkinnät jätän sikseen. Oli harmillista lukea lehdistä, että osa jengistä piirtelee äänestyslappuunsa kaikkea muuta ylimääräistä. Onko se sitten jotain kettuilua vai muuten vaan typeryyttä. Harmi sinällään, että monet äänet menevät hukkaan.

Kivaa sunnuntaita kaikille! Muistakaa käydä äänestämässä. 🙂

onmyway

Ajatuksia

Kotiuduin juuri elokuvista. Olin hyvässä ystävä seurassa katsomassa Hulluna Saraan, suomalainen komedia. Janoan jokaisesta elokuvasta sitä, että saan niistä jotain matkaani. Ehkä oivalluksia, opetuksia …tai sitten vaan jotain tiettyjä tunteita, joita olen kaivannut. Tämä elokuva sai kohdallani muistamaan elämän lyhykäisyyden ja sen, että elämässä tehdään uhrauksia jos todella välitetään. 


Olen tällä hetkellä itse tilanteessa, jossa pääni on täynnä erilaisia ajatuksia ja tunteeni mylläävät aika sekavina. Punnitsen aina kovasti sitä, välittävätkö ihmiset todella, onko välittäminen aitoa vai teennäistä. Olen nähnyt aika paljon kuinka ihmiset valehtelevat, pettävät ja teeskentelevät, on todella vaikea uskoa enää ihmisten hyvyyteen tässä ajassa. Siksi olenkin ehkä jopa vainoharhainen, valmistaudun aina siihen pahimpaan ja täten en pysty heittäytymään. 
Rakkaudessa, jos ihminen todella haluaa olla toisen kanssa, hän ei päästä toista elämästään helpolla ja on valmis uhrautumaan. Mielestäni se on rakkautta, toisen itsensä edelle laittaminen. Vaikea kirjoittaa hieman ympäripyöreästi mutta kuitenkin niin, että saisitte edes jonkinlaista selkoa ajatuksistani. 🙂 En halua blogissani kertoa tarkasti ihmissuhteistani, koska ne ovat jotain niin omaa ja henkilökohtaista. Mutta välillä minulla on jonkinlainen tarve purkaa tunteitani ja ajatuksiani myös tällä puolella. Kaipaan säännöllisesti muutenkin tunteiden purkamista. Haluan itkeä ja purkaa asioita keskutelemalla, se mitä tunnen pitää saada jakaa, ei pantata sisällä. 


Olipas sekavaa tekstiä, ehkä aika mennä nukkumaan. Olen vaan tällainen pohtija, on pakko saada miettiä asioita, tunteita ja elämää. En pysty vain elämään sen suurempia pohtimatta, minun on ihan pakko lähes päivittäin miettiä olenko onnellinen, mitä haluan tulevaisuudeltani ja mikä saa minut juuri tänään nauttimaan elämästä. 

Kauniita unia lukijoilleni. Olen kiitollinen kommenteistanne, jotka niin usein piristävät ja saavat hyvälle mielelle! Haleja! <3