Näin teen hyviä kirppislöytöjä – viisi vinkkiä!

Rakastan kierrätettyä ja etenkin vaatteiden hankintaa kierrätettynä. Tällä hetkellä mentaliteettini on se, etten käy perinteisissä vaatekaupoissa oikeastaan kuin pakottavan äkillisen tarpeen vaatiessa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi juhlat, joihin tulee löytää äkkiä jokin tietynlainen asu, jollaista ei todennäköisesti kirpputoreilta yhtä nopeasti löydä. Myös alusvaatteet, bikinit, perus topit ja useimmiten kengät ostan uutena. Näin puhtaasti hygieniasyistä ja se minkä olen huomannut, on ettei hyviä kenkiä löydä käytettynä kovin usein. Toiset Martensenin maiharit löysin kyllä käytettynä Kallio Kierrättää-ryhmästä, mutta muutoin eteeni on tullut todella harvoin kivoja kenkiä ja vieläpä oikeassa koossa. Siispä Vanssit ostan kyllä uutena, mutta käytän niitä myös pitkään! Nuo kengät ovat melkeinpä ikuisia ja ajattomia, sillä kangaskengät voi hyvin pestä ja täten käyttöikää pidentää.

Sen lisäksi että rakastan tehdä uniikkeja second hand hankintoja, tykkään kierrättää vaatekaappiani. Sitä mukaa kun teen uusia hankintoja, kierrätän aina vanhaa. Inhoan täyttä vaatekaappia, jonka vuoksi tykkään omistaa suhteellisen vähän. Vaatekaappini ei olekaan hallitsematon kaaos ja muistan kaikki vaatteeni, jotka omistan. Tämä ei välttämättä ole aina hyvä, sillä joskus eteen tulee tilanteita, joissa kadun sitä että olen myynyt sen tai tuon vaatekappaleen. Tässäkin kuitenkin näkyy se tapani ajatella elämää eteenpäin, mikä on suhteellisen lyhytkatseinen. Elän hetkessä – en huomisessa tai vuoden päässä. Ja vaikka vaatekaapissani on tiettyjä elementtejä, jotka on ja pysyy (esim. musta trikoopoolo, useammat puuvilla farkut, Vanssit ja erilaiset rotsit), olen loppupeleissä hyvin impulsiivinen pukeutuja. En tee second hand hankintoja miettien kuinka käytän tätä vuosienkin päästä, vaan ostan jos ihastun ja siinä se. En mieti liikaa ostopäätöstä, sillä kierrätetystä ei tule huono omatunto. Toki tässä tulee muistaa aina se että vaikka kierrätetyn laittaisi itse eteenpäin, koskaan ei voi olla varma kierrättääkö seuraava omistaja. Tänä päivänä todennäköisesti kyllä, mutta sataprosenttista varmuutta ei ole.

Aika usein minulta kysellään mistä teen hyviä hankintoja ja monesti ihmiset ovat ihmeissään, kuinka olen löytänyt tämän tai tuon jutun käytettynä. Mielestäni kirpputoreilta löytöjen tekeminen ei ole hankalaa, mutta monen kokemattoman mielestä se on sitä. Ehkä usealla on edelleen se pinttynyt ajatus takaraivossa että kierrätetty on usein nukkainen, haiseva ja vähän kulahtanut lumppu? Jo nimi kirpputori viittaa kirppuihin ja epäraikkaaseen, jonka vuoksi käytän usein mieluummin kierrätetty tai second hand sanaa. Todellisuus on tosiaan toinen ja useammissa second handia myyvissä liikkeissä kaikki vaatteet ovat siistejä. Uffissa vaatteet menevät tietyn seulan läpi ja uskon että näin on useammissa paikoissa. Oikeastaan ainoat hieman riskit paikat ovat itsepalvelukirpputorit, joissa saattaa olla monen tasoista tavaraa. Tosin vähän epäilen että ainakin Helsingissä esimerkiksi Relove pitää jonkinlaista seulaa vaatteiden suhteen, sillä harvoin (josko koskaan?) olen sieltä bongannut rekkiä, joka olisi täynnä huonokuntoisia vaatteita. Eli kierrätetty ei todellakaan automaattisesti ole kulahtanut ja huonokuntoinen, vaan useimmiten todella laadukas! Etenkin Uffissa vanhempien vuosikymmenten vaatteet ovat todella kestäviä, sillä ne on tehnyt paremmin kuin nykypäivän vaateteollisuudessa valmistetut. Neuleet ovat usein aidosta villasta valmistettuja ja farkut paksuja puuvillafarkkuja, joiden elinikä on oikeasti melkeinpä ikuinen! Myös nahkatakit ja muut rotsit patinoituvat ja ovat melkeinpä vaan makeampia, mitä enemmän ikävuosia niille kertyy.

Palatakseni edellisen kappaleen ensimmäiseen kysymykseen, eli siihen, miten teen hyviä second hand löytöjä, ajattelin jakaa vinkkejä, joiden avulla aloittelijakin voi onnistua! Ohessa siis viisi toimivaa vinkkiä second hand löytöjen tekemiseen:

Kiertele säännöllisesti

Kirpputorilöytöjen tekeminen ei ole hankalaa, mutta se vaatii säännöllisyyttä. Homma ei toimi niin että lähdet etsimään farkkuja ja löydät ne, vaan lähtökohtaisesti kirpputoreilta ei kannata varsinaisesti etsiä mitään. Sinne kannattaa ennemminkin mennä silmät auki ja mieli avoinna. Toki voit miettiä, mitä vaatekaapistasi puuttuu, mutta ei kannata pettyä mikäli et ensimmäisellä kerralla löydä yhtään mitään. On nimittäin kertoja kun mukaan tarttuu monta kivaa juttua ja kertoja, kun ei löydy yhtään mitään. Tämän vuoksi kirpputoreilla kannattaa vierailla säännöllisesti, esimerkiksi kerran viikossa tai kahdessa. Parhaita päiviä Uffissa ovat tasarahapäivät ja päivä noiden jälkeen, jolloin uusi mallisto lanseerataan. Jos seuraat Facebookissa kirppisrymiä, kannattaa ryhmän sivu avata riittävän usein, jolloin saat automaattisesti ilmoituksia seinällesi. Mielestäni Kallio kierrättää on Helsingissä se kaikista paras kierrätysryhmä ja sieltä olen lukuisia löytöjä tehnyt.

Noudata omaa tyyliä

Myös kirpputoreilla kierrellessä kannattaa muistaa se oma tyyli ja sen noudattaminen. Ei siis kannata ostaa mitään, mitä edes hieman epäilee, sillä se jää varmasti käyttämättä. Omalla kohdalla tällaisia vikatikkejä ovat olleet esimerkiksi väärän väriset paidat tai liian suuret farkut. Ostankin aina nykyään värejä, joissa viihdyn ja malleja, jotka istuvat, sillä en jaksa niitä ompelukoneella fiksailla. Jos farkut ovat tavalla tai toisella edes pienesti epämukavat, ei niitä kannata ostaa siinä toivossa, että malli muotoutuu. Ylipäänsä kirpputoreilla kannattaa pitää kiinni omasta tyylistä ja hankkia juttuja, joita tietää käyttävänsä. Vaikka minäkin teen välillä heräteostoja, mietin silti tarkemmin aina ostopäätöstä tehdessä, onko tämä tyyliäni. Jos ei, jätän sen ostamatta. Edullinen hintalappu ei aina tarkoita sitä että tuote kannattaa ostaa, vaan mieti ennemmin onko tämä tyyliseni ja onko sille käyttöä?

Panosta laadukkaisiin löytöihin

Kirpputoreilta kannattaa ehdottomasti silmäillä laatua sen sijaan että ostaa jotain Ginan laaduttomia kertakäyttörättejä. Hyvin tyypillisesti juuri nuo ovat niitä nukkaantuneita yksilöitä, jotka eivät kestä kierrätystä. Mikäli olet merkkivaatteiden perään, niitä kannattaa bongailla esimerkiksi Relovesta ja jos taas suomalainen vintagemuoti kiehtoo, Uffien trendi-osasto on tähän loistava vaihtoehto! Itse ostan Uffeista etenkin takit, villaneuleet, farkut, t-paidat sekä colleget. Myös haalareita ja mekkoja olen satunnaisesti löytänyt, mutta ehkä kuitenkin hieman harvemmin. Aina kannattaa myös kurkata tuotteen materiaali, jolloin tiedät mitä ostat. Useammat vanhemmat suomalaiset vaatteet on tehty laadukkaista materiaaleista, joten niihin kannattaa panostaa.

Kartoita budjetti

Tämä on seikka, joka ehkä usein unohdetaan, mutta aina second hand ei ole edullista. Okei, se on kyllä edullisempaa kuin uuden ostaminen, mutta paikasta riippuen hinnat saattavat olla jokseenkin korkeat. Itse pidän Uffista eniten juuri sen kohtuu alhaisen hintatason vuoksi, eli mikään vaate ei ole itselleni liian kallis tai tunnu hinnaltaan turhan korkealta. Itsepalvelukirpputoreilla hinnat ovat paikoitellen ylihinnoiteltuja, jolloin rahaa saattaa mennä yllättävän paljon. Toki tämäkin vaihtelee ja jos hyvä tuuri käy, eteen sattuu pöytä, jossa hinnat ovat enemmän kuin kohdillaan! Mutta noin yleisesti kannattaa miettiä paljonko on valmis rahaa kuukaudessa hankintoihin käyttämään ja edetä sen mukaan. Tähän liittyen kannattaa muistaa, että myös halvoista hinnoista kertyy pidemmällä tähtäimellä suuri kuluerä. Jos ostelee joka viikko jotain, voi kirpputoreille mennä helposti jopa useampi satanen kuukaudessa! Eli budjetti kannattaa pitää mielessä eikä ostoksia tehdä missään nimessä viikoittain.

Innostu ja inspiroidu!

Ehkä parasta second hand löytöjen tekemisessä on se fiilis siitä kun löydät jotain todella upeaa, joka on uniikkia! Vaikka poimin tyyliini elementtejä massamuodista, nautin siitä että kirpputoreilta voi tehdä löytöjä, joita ei ole kenelläkään muulla. Sieltä voi löytää myös jotain todella inspiroivaa sekä erikoisempaa! Itselleni tärkeää tyylissä on rentous, mutta samaan aikaan tietynlainen särmä. En halua pukeutua kuten kaikki muutkin, vaan haluan kantaa päälläni jotain muuta kuin Zaraa tai Hennesiä. Ylipäänsä pikamuoti on itselleni nykyään sellainen ehdoton ei ja sitä välttelen. Eikä oikeastaan pelkästään edes ekologisista syistä, vaan massamuoti on yksinkertaisesti niin tylsää. Toki minäkin saatan hankkia perus topit Zarasta tai sen juhlien asun, mutta noin lähtökohtaisesti arkityylini ei ole Zaran katalogista. Mielestäni kirppismuoti on niin paljon innostavampaa ja se, että jokaisella vaatteella on tarinansa, tekee niistä vielä mielenkiintoisempia.

Tähän loppuun mainitakseni vielä muutama oma lemppari Helsingin kirpputoreista:

  • Relove (Töölö ja Freda)
  • UFF (Hakaniemi ja Freda)
  • Frida Marina (Kallio)
  • Fida (Hakaniemi ja Iso-Roba)
  • Soul Vintage (Kallio)

Suositteko te paljon second hand muotia? Ja jos on vinkata uusia mielenkiintoisia second hand myymälöitä Helsingissä, otan oikein mielelläni vinkkejä vastaan!

Kuvat: Iines Aaltonen

Muoti Vastuullisuus Kirppislöydöt Ostokset

Suhde itseen heijastuu ympäristöön

Mietin tässä yksi päivä minäsuhdetta ja sitä, miten suuri yhteys sillä suhteella, joka meillä on itseemme, on ympäristöön. Minäsuhde heijastelee aivan kaikkialle ympärillämme läheisistä ihmissuhteista vähemmän läheisiin. Se vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme kanssaihmisiä kohtaan kaupan kassalla tai kuinka toimimme työympäristössä. Kun olemme itsellemme myötätuntoisia, armollisia ja rakastavia, kykenemme rakastamaan pyyteettömästi myös ympärillämme olevia ihmisiä. Jokainen ei varmasti tähän aina pysty ja yllättävän monen minäsuhde on kova ja kylmä. Kuulostaa jopa julmalta sanoa tämä ääneen, mutta aivan liian moni kohtelee itseään huonosti ja antaa itseään huonosti kohdeltavan. Eli tässä tullaan myös siihen, miten se itsekunnioitus heijastuu myös ympäristöön. Jos emme arvosta itseä, annamme itseämme huonosti kohdeltavan. Jos taas itsekunnioitus on vankalla pohjalla, vaadimme enemmän, sillä tiedämme oman arvon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita missään nimessä ylimielisyyttä, vaan tervettä itserakkautta, joka saa meidät arvottamaan omat tarpeet riittävän korkealle.

Vaikka näin vanhemmiten koen itsetuntoni olevan suhteellisen vankalla pohjalla, kunnioitan itseäni ja suhtaudun itseeni rakastaen, näin eivät ole asiat aina olleet. Nuorempana tuli kamppailtua aika paljonkin riittämättömyyden tunteiden kanssa, vaikka harvalle niitä myönsin. En puhunut noista tunteista kenellekään, sillä häpesin niitä enkä oikeastaan edes ymmärtänyt, mistä ne johtuvat. En myöskään selkeästi arvottanut omia tunteita tarpeeksi korkealle – arvoiselleni tasolle – sillä annoin itseäni huonostikin kohdeltavan. Tein paljon myönnytyksiä ja venyin asioissa, joissa minun ei olisi kuulunut venyä. Pistin hyvin usein toisen tarpeet omieni edelle, sillä ajattelin että näin toimimalla saan toisen ihmisen rakastamaan minua. Toisaalta samaan aikaan saatoin käyttäytyä huonosti kanssaihmisiä kohtaan, sillä omanarvontunto ei ollut kovin korkealla. Usein esimerkiksi julmuus ja itsearvostuksen puute heijastuvat ympäristöön vaativuutena ja kovuutena. Tämä on nyt ehkä hieman karrikoidusti sanottu, mutta itsearvostuksen puute näkyy muiden ihmisten arvostamisessa negatiivisesti. Tästä syystä pidän ehdottomasti minäsuhdetta elämän tärkeimpänä ihmissuhteena. Kun työstämme suhdetta itseen, teemme samalla palveluksen muille.

Veikkaan etten ole ainut, jolla on ollut samankaltaisia ongelmia ja joita loppupeleissä ei ole edes silloin nuorempana niin selkeästi tiedostanut. Sitä ei ole vaan kokenut oloaan itsensä kanssa hyväksi, mutta samaan aikaan ei ole ymmärtänyt, mistä tuo kaikki johtuu? Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä tällainen kaikki prosessoidaan usein elämän kautta. Nuoret ovat epävarmoja itsestään ja varmasti nyt sosiaalisen median aikakautena entistä enemmän. Toisaalta paljon tiedän myös ikäisiäni ja vanhempia, jotka ovat totaalisen hukassa itsensä kanssa. Eli aina ei voida puhua että nämä asiat tulisivat lähelle aikuisena, sillä toiset eivät kohtaa itseään koskaan. Uskon myös siihen että tasapainon ja onnellisuuden elämässä löytää itsensä kautta. Moni ihminen voi pyrkiä tekemään meidät onnelliseksi ja voimme sitä hetkellisesti jonkun muun kautta ollakin, mutta jos minäsuhde on huono, emme koskaan koe oloa täydeksi – aina puuttuu jotain. Liian moni etsii syitä ympäristöstä ja syyttelee muita, kun se kaiken lähde on peilissä. Jos emme rakasta itseä, tuskin rakastamme kovin montaa asiaa elämässä. Todennäköisesti elämä on huonoa moneltakin osin ja jatkuvasti puuttuu jotain. Tässä kohtaa vaan nyökyttelen sille, mitä nyt kirjoitan, sillä tämä on elämästäni. Eikä tarvitse edes mennä kovin montaa vuotta takaperin, kun olin juuri tuollaisessa elämäntilanteessa. Kunpa olisin silloin oivaltanut että kaiken lähde olen minä itse ja suhteeni omaan itseen.

Nykyään kuuntelen itseäni, suhtaudun itseeni lempeästi ja rakastan itseäni. Itserakkaus on myös tietynlaista vaativuutta, eli kuten vanhemmat vaativat rakastamiltaan lapsilta, voimme vaatia myös itseltä. Eli tavoitteet elämässä ja kohti päämääriä pyrkiminen saattaa joskus vaatia lujaa itsekuria ja jopa vastenmielisten asioiden toistamista. Kun minäsuhde on terve, kykenemme myös tähän terveellä tavalla viemättä omaa hyvinvointia kyseenalaisiin mittasuhteisiin. Itserakkaus auttaa tunnistamaan omat rajat ja sen, milloin oma jaksaminen on koetuksella tai milloin toinen kohtelee meitä tavalla, jota emme ansaitse. Tämä kaikki lähtee minäsuhteesta ja kuten jo useaan otteeseen toistettu, voimme nähdä sen kaikkialla elämässä. Kun minäsuhde on hyvällä mallilla, elämämme on todennäköisesti hyvää. Toki vaikeuksia aina tulee ja ne nyt ovat osa elämää, mutta vahva minäsuhde auttaa selviämään myös elämän alamäistä. Uskon myös siihen että silloin kun minäsuhde on hyvä, myös ihmissuhteet toimivat paremmin. Kaksi ihmistä, joilla on vahva rakkaussuhde omaan itseen, toimii todennäköisesti yhdessäkin paremmin kuin kaksi epävarmaa itsensä piiskaajaa.

Jos teksti herätti sinussa ajatuksia tai koet olevani kuten minä aikanaan, haluan tsempata että mahdollisuus muutokseen on olemassa! Vaikka en missään nimessä sano olevani vieläkään täysin eheä näissä(kään) asioissa, kyllä itsekunnioitus ja rakkaus on lisääntynyt valtavasti, jonka myötä osaan suhtautua myös muihin ihmisiin rakastavammin. Kuten taannoin kirjoitin, en kanna enää kaunaa tai koe vihaa, jota aikanaan koin. Vaikka noissa asioissa on kyse pidemmistä prosesseista ja niihin liittyy ulkopuolisiakin tekijöitä, uskon että niissä on kyse pitkälti myös prosessista itseni kanssa. Kun olen opetellut rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni, olen oppinut rakkaudesta myös muita kohtaan ja ennenkaikkea anteeksiantoa.

Heräsikö teillä ajatuksia aiheesta tai onko vastaavia kokemuksia?

 

Kuvat: Iines Aaltonen

Suhteet Parisuhde Hyvä olo Syvällistä