Ketä äänestän?

En muista olenko koskaan blogissani sivuuttanut suoranaisesti politiikkaa? Vaikka monesta asiasta täällä avoimesti puhun, politiikka on jäänyt taka-alalle. Noin yleisesti aihe taitaa olla monelle suomalaiselle vähän sellainen ”hys hys” tabu, eli aina ei edes puolisolle kerrota, ketä äänestetään. En tiedä onko se näin niinkään eduskuntavaaleissa, mutta ainakin presidentinvaalien aikaan vaalisalaisuus tuntui olevan todellista todellisempi. Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä salattavaa tässäkään aiheessa on, sillä kyse on kuitenkin omista arvoista ja siitä, millaisia arvoja haluamme kannattaa. Miksi ihmeessä niitä tulisi salailla? Toki ymmärrän siinä mielessä ajatuksen vaalisalaisuuden taustalla, että jokaisella tulee olla oikeus äänestää, ketä haluaa ilman arvostelua puoluevalinnasta. Itse olen tämänkin asian suhteen kuitenkin hyvin avoin ja voin rehellisesti kertoa, mitkä puolueet ovat lähinnä arvomaailmaani.

Seuraan yhteiskunnallisia asioita säännöllisesti, sillä haluan olla perillä siitä, mitä maassamme tapahtuu. Etenkin ilmastokriisin myötä on tullut vielä aikaisempaa enemmän seurattua erityisesti kotimaan tapahtumia ja oltua hereillä uutisten suhteen. Vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä että paljon uutiset lietsovat turhaa pelkoa ja ahdistusta, on siellä aina myös tärkeitä aiheita, joista jokaisen on hyvä olla tietoinen. Politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita voi toki aina seurata niin monesta kanavasta, eli karsimalla esimerkiksi Iltalehden ja muut myös turhista asioista informoivat mediat lukulistalta, välttyy paljolta tyhjältä informaatiolta. Yhteiskunnallisista asioista itseäni kiinnostavat eniten ihmisarvo ja samanarvoisuus, ilmastonmuutos, yrittäjyyden tukeminen sekä koulutus. Ja oikeastaan näiden pohjalta tiedostan että lähimpänä arvomaailmaani ovat erityisesti vihreät – hyvänä kakkosena Vasemmistoliitto ja SDP. Itse ajattelen niin, ettei ole pakko välttämättä valita vain yhtä puoluetta, sillä useammissa voi olla sellaisia piirteitä, jotka ajavat omaa arvomaailmaa. En olekaan orjallisesti jonkun tietyn puolueen kannattaja, vaikka eniten kallistun vihreisiin ja vasemmalle. Tein itse asiassa juuri tänään puhtaasta mielenkiinnosta vaalikoneen testin ja kyllähän se tätä samaa faktaa puolsi. Tällä hetkellä mietin muutaman eri ehdokkaan välillä, mutta lopullisen päätöksen teen varmaan vasta vaaliuurnalla.

Tänä vuonna vaaliteemat ovat kaikissa jo mainitsemissani puolueissa hyvin saman suuntaiset. Näen tärkeäksi ennen kaikkea samanarvoisuuden lisäämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen. Palkkojen tulisi olla läpinäkyvämpiä ja sukupuolten väliset palkkaerot kitkeä kokonaan, hallituksen tukea feminististä ajattelutapaa, translaki uudistaa, rasismi kieltää laissa, vanhusten oloja- sekä päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta parantaa, ottaa perustulo käyttöön ja vähentää köyhien asunnottomuutta. Toisena ilmastonmuutos, joka on mielestäni sellainen asia joka tulisi ottaa huomioon ihan kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sieltä mm. kiertotalous, kasviperäisten ”lihan korvikkeiden” aseman parantaminen (eläinperäisten tuotteiden korkeampi verotus), junaliikenteen lisääminen ja ylipäänsä uusiutuvat päästöttömät vaihtoehdot fossiilisten tilalle. Yrittäjyys on luonnollisestikin myös se, jota haluan tuettavan ja ennen kaikkea pienten ja keskikokoisten yritysten kohdalla. Itselläni ei ole vielä asiasta henkilökohtaista konkreettista kokemusta, joten en osaa sanoa mikä toimii tai ei toimi, mutta lähtökohtaisesti yrittäjyys on se johon yhteiskunnan tulisi enemmän nuoriakin kannustaa. Paljon olen kuullut ettei yrittäjällä ole helppoa tai ettei yrittäjyys kannata Suomessa – näin sen ei tulisi missään nimessä olla. Koulutuksesta puolestaan ei pidä leikata, vaan siihen tulisi satsata. Toisen asteen koulutus tulisi olla itsestään selvyys nuorille, joten sen tulee olla täysin maksutonta, lisäksi yliopistojen ja ammattikoulujen rahoitusta tulisi lisätä sekä korkeakoulujen aloituspaikkoja nostaa. Koulutuksen suhteen tulisi myös näkyä samanarvoisuus, eli vanhempien toimeentulolla tai yhteiskuntaluokalla ei tulisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, miten pitkälle lapsi voi kouluttautua.

Siinä tosiaan muutamia arvoja, joita itse kannatan ja jonka vuoksi valitsen jonkun jo mainitsemistani kolmen puolueen ehdokkaista äänestykseen. Kannustan ehdottomasti myös jokaista teistä äänestämään, sillä se on yksi tavoistamme vaikuttaa siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme nyt ja myös tulevaisuudessa! Tiedän osan vastustavan asiaa ja ajattelevan, ettei mitään kuitenkaan tule tapahtumaan ja vaikka äänestäisi, mitään ei saada aikaan. Onhan se toisinaan kieltämättä sille tuntunut, mutta itse uskon tässäkin yksilön mahdollisuuteen vaikuttaa – samalla tavalla kuin ilmastonmuutoksen suhteen. Kun jokainen arvottaa panoksensa tärkeäksi, syntyy siitä aina merkittävämpi kokonaisuus kuin jos ajattelemme pessimistisesti, ettei mikään kuitenkaan muutu. Äänestä puoluetta, jonka arvot vastaavat omiasi ja jos et muusta syystä, niin vaikka sitten kansalaisoikeuden (ja mielestäni myös velvollisuuden) vuoksi.

Ennakkoäänestys on kotimaassa 3.-9.4.2019 ja virallinen vaalipäivä 14.4.2019

Mukavaa keskiviikkoa!

Kuvat: Taru Tammikallio

Hyvinvointi Työ Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Puistonpenkillä pohdittua

Olen viime aikoina pistänyt merkille, että elämässäni on ollut todella vähän tilaa spontaanille tekemiselle, joka ei liity tavalla tai toisella työhön tai johonkin jo valmiiksi suunniteltuun. Olen kuitenkin pohjimmiltani ihminen, joka rakastaa tehdä asioita hetken mielijohteesta ja ekstempore. Huomaan että usein suunnitelmat tappavat luovuuden ja siksi haluan elää elämääni ilman liian tarkkaan suunniteltua tulevaisuutta. Toki arki on useimmiten sellaista, että päällä on tiukempi aikataulu eikä millekään ”turhalle” ole aikaa – tai näin me ajatellaan. Todellisuudessa ajankäyttö on aina käsissämme ja luomme aikaa niille asioille, joille haluamme aikaa antaa. Eilen olikin pitkästä aikaa iltasella sellainen hetki kun tuntui sille, että haluan lähteä haahuilemaan. Kävellä spontaanisti jonnekin ilman päämäärää, tarkoitusta kuvata kuvia matkan varrella tai ikuistaa yhtään mitään someen. En kertonut tästä kenellekään, äänittänyt ääniviestiä matkalta tai muutakaan, mitä tyypillisesti teen. Kaikki aika tulee nykyään jotenkin hyötykäytettyä ja paikoitellen havahdun siihen, kuinka tuollainen ahdistaa!

Kävelin Alppipuistoon, jossa en ole muuten koskaan istuskellut vaikka lukuisat kerrat olen puiston poikki lenkkeillyt. Siinä puistonpenkillä istuskellessani mietin, miten hienoa on kun kaupungin keskelle on rakennettu puistoja ja nimenomaan sitä tarkoitusta varten, että ihmiset voisivat siellä istuskella ja ihmetellä maailman menoa. Rauhallisemmassa puistossa on tilaa ajatuksille ja kaupunkilaisen on mahdollista olla hetki luonnon helmassa. Kuinka moni kuitenkaan istuu puistossa? Jos rehellinen olen, alkuun hieman nolotti jos joku näkee ja miettii, eikö minulla ole ketään ystäviä kun täällä yksin istuskelen? Pelkäsin myös mahdollisia pultsareita ja niestejä, jos sellaisia jostain ilmaantuisi? Menikin hetki että kykenin rauhoittumaan hetkeen ja unohtamaan ympärillä olevan maailman. Siinä istuskellessani mietin aika laajalti asioita. Mietin tämän hetkistä elämäntilannetta, kuinka hyvässä paikassa olen monellakin tavalla. Töitä on niin paljon kuin vaan haluan tehdä ja työni on hyvin monipuolista. Ei ole myöskään sitovia työaikoja tai rahahuolia. Olen monellakin tavalla tilanteessa, josta aikoinaan saatoin vain haaveilla. Nyt odottelen starttirahapäätöstä ja mikäli se myönnetään, on toiminimen aika, josta sitten alkaakin virallisesti elämä yrittäjänä. Yrittäjyys kieltämättä hieman jännittää, vaikka periaatteessa pohja kaikelle on jo rakennettu. Mutta tuohan se kuitenkin paljon uutta ja vaatii itseltä enemmän tietynlaista asioista huolehtimista.

Mietin myös tammikuussa päättynyttä ihmissuhdetta, joka oli ensimmäinen minua syvältä liikuttanut sitten muutama vuosi takaperin päättyneen parisuhteen. Olin alkuvuodesta hyvin surullinen, mutta ihmeellisesti muutamassa kuukaudessa kuitenkin voimaantunut. Ihmissuhdepostauksia toivottiin taannoin kun kyselin Instagramin stooreissa teidän postaustoiveita, mutta tässä tosiaan syy siihen, miksi en ole hetkeen mitään ihmissuhteista kirjoittanut. Tosin ehkä niidenkin aika vielä tulee, joten lupaan kirjoitella sitten kun taas sille tuntuu! Tinderiä en ole jaksanut uudestaan ladata – vaikka sentään treffeillä vasta kävin. Huomaan kuitenkin olevani jälleen niin torjuva ja hankala, etten oikein tiedä mitä ajatella tai tuntea, jonka vuoksi on helpompaa olla sekoittamatta ketään tilanteeseeni. Ja tässähän tullaan muuten jälleen siihen, kuinka aina mietin lähtökohtaisesti sitä, etten halua satuttaa toista tai aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Jos olen epävarma, silloin olen sitä enkä missään nimessä voisi jatkaa kenenkään näkemistä jos en ole siinä täysillä mukana! Moni ehkä vaimentaisi tällaiset tunteet koska eihän muutamien treffien jälkeen ole tilivelvollinen vielä yhtään mistään, mutta minä en osaa. Tuntuisi todella väärältä jatkaa näkemistä jos jo lähtökohtaisesti omat fiilikset ovat sekavat.

Mielessäni kävi myös kohta lähenevät syntymäpäivät ja se, kuinka täytän jo 32-vuotta – vastahan täytin 30! Aivan uskomatonta, miten nopeasti aika menee ja vaikka moni asia on mennyt vuodessa eteenpäin, kyllä aika silti juoksee välillä turhankin nopeaa. Tämä taas todistaa sen että elämä on nyt eikä viiden vuoden päästä. Jokaisesta päivästä tulisi nauttia ja ennen kaikkea antaa tilaa myös niille spontaaneille hetkille! Lupasinkin itselleni eilen tsempata asian suhteen ja antaa itselleni enemmän tilaa tulla ja mennä hetken mielijohteesta. Etenkin kun kesä lähenee, mahdollistaa se taas aivan eri tavalla seikkailut ja pitkään ulkona vietetyt illat. Jo jonkin aikaa olen myös haaveillut pidemmästä ajanjaksosta ulkomailla ja nyt näyttäisi että sen aika olisi sitten heinäkuussa. Nämä ovat tosiaan tällaisia pieniä suuria asioita, joita voimme elämässä punnita ja päättää, toteutammeko ne vai jätämmekö toteuttamatta? Aina jos mietit kumman sitä valitsisi, suosittelen valitsemaan toteutuksen. Liian usein ihmiset nimittäin polkevat haaveitaan ja ajattelevat ”sitten joskus kun” – ei mitään sitten, vaan jos jostain haaveilee tai jotain haluaa tehdä, unelmat kannattaa toteuttaa nyt! Huomenna voi olla jo liian myöhäistä. Ja jos ajattelet ettei rahaa ole, niin usko pois, raha kyllä järjestyy! Ikinä koskaan unelmiaan ei kannata laiminlyödä siksi, ettei joku maallinen asia näennäisesti anna periksi. Jokainen meistä keksii keinot – enkä nyt tarkoita pankin ryöstämistä. Asioilla on tapana järjestyä.

En muista kauan puistossa istuskelin, mutta saattoi siinä vierähtää herkästi jopa puolisen tuntia. Kävelin vielä jonkin aikaa tuon jälkeen ja veikkaan että jos joku tuttu tuli vastaan, tuskin moikkasin, sillä niin omissa ajatuksissani olin. Illalla mietin vielä kertaalleen, kuinka olin kaivannut tuollaista pientä omaa hetkeä kodin ulkopuolella. Olo tuntui kevyeltä ja mieli jotenkin kovin virkistyneeltä. Vaikka en jutellut kenenkään kanssa tai saanut ulkopuolelta uusia näkökulmia asioihin, silti oma ajatuskehäni ikään kuin raikastui. Usein nimittäin huomaan että saatan jumiutua joihinkin ajatuksiini ja sen ajatusrallin katkaiseminen saattaa olla todella hankalaa. Eipä sitä turhaan sanota että lähtemällä pois tutusta ja turvallisesta, saatamme nähdä asiat hieman eri perspektiivistä tai oivaltaa jotain tärkeää.

Päivän muistutus onkin se, että otetaan välillä aikaa itsellemme ilman mitään aikatauluja, somea tai muitakaan sitoomuksia. Kaiken ei tarvitse aina olla niin suunniteltua tekemistä tai tehokasta. Spontaanius kunniaan!

Ihanaa tiistaita ja halaus!

 

Kuvat: Iines Aaltonen

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä