Kauneusrutiineja, joista en luovu!

Kauneudenhoito on itselleni intohimo. Vaikka en ole pinnallinen ihminen, kyllä tietyissä määrin haluan pitää myös ulkonäöstäni huolta. Etenkin kaunis ja hyvinvoiva iho sekä upeat hiukset, ovat itselleni tärkeitä ulkonäöllisiä seikkoja, joihin panostan. Kun tietyt asiat ovat ulkonäön suhteen kunnossa, olo on kaikin puolin hyvä ja itsevarma. Tokikaan en tarkoita tällä sitä, että ulkonäkö on itsevarmuuden perusta, vaan siistillä ulkonäöllä voi vaikuttaa paljon omaan yleiseen fiilikseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita hurjaa pakkelikerrosta tai kaikkea mahdollista feikkiä, vaan luonnollinen lopputulos on kaunis. Itse koen useimmiten oloni kauneimmaksi täysin ilman meikkiä. Hehkuva ja hyvin hoidettu iho, puhtaat hiukset ja sellainen saunanraikas ulkonäkö, ovat asioita, joita pidän henkilökohtaisesti kauniina.

Tänään haluan jakaa kanssanne kauneusrutiineja, joista en kovin helposti luovu. Sellaisia seikkoja, joiden avulla pidän ulkonäöstäni huolta ja ylläpidän mahdollisimman kaunista ulkomuotoa. Mielestäni on mielenkiintoista lukea vastaavia muilta, joten toivon mukaan löydätte omieni joukosta kenties jotain uusia vinkkejä oman kauneuden ylläpitoon!

Huolellinen ihonpuhdistus

Ihonpuhdistus on itselleni yksi tärkeimmistä kauneudenhoidollisista rutiineista. Jos jostain olen tarkka, niin ihostani ja pidänkin siitä erityisen hyvää huolta. Koskaan en mene meikit naamalla nukkumaan ja olen kiinnostunut uusista tuotteista ihonhoidon saralla. Tällä hetkellä käytän eniten ikääntyvälle iholle suunnattuja luonnon- sekä korealaisen kosmetiikan tuotteita, sillä koen tuon linjauksen itselleni tässä kohtaa tarpeelliseksi. Harrastan usein myös kasvojen ihon kaksoispuhdistusta, eli puhdistan iholta meikin ensin hellävaraisella puhdistusmaidolla, jonka jälkeen pesen sen vielä esimerkiksi geelimäisellä tuotteella. Näin talvella ihoni vaatii enemmän kosteutusta kuin kesällä ja etenkin otsa on alue sellainen, jota pyrin hoitamaan mahdollisimman hyvin. Tavoitteenani onkin näyttää nuorekkaalta vielä kymmenen vuoden päästä! Pyrin myös siihen, ettei minun tarvitse peittää ihoa, vaan voin ennemminkin korostaa sitä.

Seerumin käyttö

Seerumeita käytän päivittäin, aamuin illoin. Tätä en tehnyt vielä muutama vuosi sitten kuin satunnaisesti muutaman kerran viikossa, mutta nykyään olen seerumin suhteen jopa orjallinen. Mielestäni seerumi on yksi ihonhoidon kulmakivistä ja jos et sellaista vielä omista, suosittelen hankkimaan. Seerumi tehostaa voiteiden imeytymistä ja kosteuttaa jopa paremmin kuin kasvovoide! Veikkaan monen pelkäävän saako seerumin ja päivävoiteen kerros meikin rullautumaan, mutta jos käytössä on laadukkaat tuotteet, kahden voiteen kerroksesta ei ole mitään haittaa! Kannattaa antaa molempien kuivua hyvin ennen meikkivoiteen levitystä, jolloin lopputuloksesta tulee tasainen. Myös yökäytössä seerumi on ehdoton, sillä iho tunnetusti uudistuu yön aikana, jonka vuoksi yön aikana käytettävillä tuotteilla on suuri merkitys! Itse tykkään käyttää öisin hyaluronihapposeerumia, sillä luotan kovasti hyaluronihapon ihoa kosteuttavaan ja nuorentavaan vaikutukseen.

Hiuslisäravinteet

Kauniit hiukset ovat itselleni erittäin tärkeä seikka! Myönnän olevani hieman laiska kampaajalla kävijä ja sorrun leikkaamaan sekä värjäämään hiuksiani itse, mutta yritän tällä saralla petrata. Tyvikasvu on toki helppo värjätä kotosalla, mutta esimerkiksi raidoitus ja se hiusten leikkaaminen, ovat seikkoja, jotka kannattaa jättää kampaajan harteille. Hiuslisäravinteita käytän ja olen itse asiassa käyttänyt jo vuosia säännöllisen epäsäännöllisesti. Milloin käytössäni on Hankintatukun Evonia, kun taas toisinaan New Nordicin Hair Volume. Yksi kikka jolla hiuksiinsa voi saada ns. hieman ekstraa, on keratiinikuuri. Esimerkiksi Hankintatukulla on loistavaa Evonian keratiinia, jota itsekin syön kuuriluonteisesti. Tosin nykyään enää oikeastaan puolivuosittain, sillä hiukseni ovat noin yleisesti hyvässä kunnossa. Ainoat kohdat, joissa hiukseni ovat heikommat, ovat ohimot. Näin on aina ollut ja tuntuu kuin niissä hius olisi ihan eri paria kuin muualla. Jos on siis jotain vinkkejä ohimojen hiusten vahvistamiseen, niitä otetaan vastaan!

Alaripsien ja kulmien värjäys

Värjään kulmat säännöllisesti, sillä kulmakarvoissani on ns. pieniä koloja ja siipiosa on huomattavasti vaaleampi karvoitukseltaan. Kulmien kotivärjäys on mielestäni todella helppoa ja teen sen ehkä suunnilleen kerran kuukaudessa. Pidän hyvin paljon paksuista, jopa hieman rehottavista kulmakarvoista ja tästä syystä en näe hurjasti vaivaa, mitä tulee kulmien laittamiseen. Annan niiden olla melkeinpä luonnontilassa ja nypin niitä aniharvoin. Nykyään käytän meikissäkin ainoastaan kulmakarvageeliä, kun aikaisemmin tein hyvin vahvat kulmat Anastasian kulmavärillä. Myös alaripset värjään satunnaisesti – oikeastaan vähintään aina ennen reissuja ja yläripsiä kaunistavat tietenkin ripsienpidennykset, joihin olen koukussa. Ne ovat se minun paheeni, mitä tulee näihin kaikenlaisiin lisäosiin.

Hedelmähapponaamiot

Hedelmähapponaamiot ovat naamioita, joilla kuorin ihoani viikoittain. Niiden avulla ihon pinnalta saa pois kuolleen ihosolukon ja ainakin oma ihoni suorastaan hehkuu happokuorinnan jälkeen! Joidenkin iholle hedelmähapot ovat tunnetusti turhan vahvoja, mutta omani kestää niitä yllättävän hyvin. Jos ihosi on kuitenkin herkkä, jättäisin hapot suosiolla väliin, mutta mikäli kokeilet normaali ihoisena happokuorintaa ensimmäistä kertaa, kannattaa sitä pitää iholla ainoastaan muutaman minuutin verran ja täten totuttaa ihoa tuotteeseen. Kun iho tottuu, se ei enää juurikaan edes nipistele tai punoita kuorinnan jälkeen. Paras hedelmähappokuorinta löytyy Madaralta ja hyvänä kakkosena tulee Juice Beauty, eli luonnonkosmetiikka jälleen kunniaan!

Kasvohoito (kerran vuodessa)

Kasvohoidossa en käy liian usein, mutta kyllä kerran vuodessa pyrin käymään ihonpuhdistuksessa. Toinen itseäni kiehtova kasvojen hoitomuoto on hoitolatasoinen mikroneulaus, jossa olen kerran käynyt. Myös kotona olen ihoani rullaillut, mutta siitä kyllä kuullut hieman ristiriitaista infoa. Reiät iholla ovat aina infektioportti, jonka vuoksi hygienian tulee olla enemmän kuin kohdillaan. Itse rullailin ihoani viimeksi ehkä vuosi sitten, enkä oikeastaan huomannut mitään konkreettista? Toki voi olla että tuon rullailun tulisi olla säännöllisempää, jotta tuloksia syntyy? Hoitolatasoinen mikroneulaus on ainakin aina varmasti turvallinen ja siinähän tyypillisimmin imeytetään ihon pinnan alle hoitavaa tehoseerumia, joka tehostaa hoidon vaikutusta. Tässä iässä tuollaiselle ei kuitenkaan liene tarvetta kuin maksimissaan kerran vuodessa, mutta vanhemmiten kenties useammin? Kasvohoidon nuorentavaan vaikutukseen en valitettavasti usko, mutta pidän syvempää ihonpuhdistusta tärkeänä  rutiinina, joka kannattaa tehdä vähintään kerran vuodessa.

Kevyt päivetys itseruskettavilla

Suosin itseruskettavia ympäri vuoden siitä syystä, että pidän kevyestä päivetyksestä. Nämä ovat toki makuasioita, mutta omaan silmään kevyt rusketus toimii, kun taas toisen pitävät vaaleammasta ihosta. Kasvoilla tykkään käyttää itseruskettavia kasvovesiä, kun taas vartalon iholle levittää vaahtomaista ruskettajaa. Päivetyksen avulla iho näyttää terveemmältä ja ainakin itse koen että ihoni on ruskettuneena heleämmän näköinen. Aurinkoa en muuten nykyään enää juurikaan ota kuin ulkomailla ja sielläkin hyvin maltillisesti. Olen nimittäin huomannut, ettei auringonotto ainakaan kaunista kasvojen ihoa, vaan kuivattaa ja tuo herkästi juonteita esiin. Käytän reissussakin ennemmin kasvoilla itseruskettavaa kuin suoranaisesti paahdan kasvoja auringossa. Tosin kropalle otan kyllä aurinkoa, mutta pyrin suojaamaan sen mahdollisimman hyvin ja olen sen suhteen maltillinen.

Näiden seikkojen lisäksi huolehdin terveellisestä ruokavaliosta (maidoton ja lihaton), juon paljon vettä, liikun ja pyrin nukkumaan riittävästi. Kun kokonaisuus on kunnossa, sitä paitsi voi paremmin, myös näyttää paremmalta!

Millaisia kauneusrutiineja teillä on? Oliko joukossa tuttuja juttuja?

Kauneus

Viisi kysymystä terapiasta

Olen kirjoittanut blogissani avoimesti viime vuoden terapiaprosessistani. Muistan, kuinka alkuun mietin, haluanko puhua aiheesta julkisesti koska siihen liittyi tietynlaista leimautumisen pelkoa, mutta lopulta päätin olla asian suhteen edes jossain määrin avoin. Näin oikeastaan siksi, että koen terapiaan liittyvän edelleen paljon väärinymmärrystä ja tietynlaisia ”leimautumista”, josta tulisi tulevaisuudessa päästä yhä enemmän ja enemmän pois. Paljon on menty kyllä eteenpäin, mutta paljon tulisi vielä eteenpäin mennä. Tästä syystä haluan itse omalla esimerkilläni normalisoida asiaa ja puhua mielenterveysongelmista avoimesti. Eikä aina tarvitse omata edes sen suurempia ongelmia jos kokee tarvetta terapialle. Joskus elämä saattaa ajaa tilanteisiin, joissa kaipaa ihmistä jolle puhua ja on aika eri puhua täysin tuntemattomalle ammattilaiselle kuin läheiselle. Itse ainakin koin että vaikka elämässäni on luotettavia ystäviä, silti minulla oli tarve puhua jollekin täysin puolueettomalle ja henkilölle, joka osaisi antaa asioihin ulkopuolisen näkökulman. Olen myös sitä mieltä etteivät ystävät ole terapeutteja – tai ehkä tietyissä määrin kyllä, mutta rajat tulisi muistaa. Kukaan meistä ei nimittäin jaksa kantaa harteillaan sekä omiaan että toisen taakkoja, jonka vuoksi joskus on suurinta viisautta hakea apua oman lähipiirin ulkopuolelta. 

Olen tosiaan avannut terapiaa aiheena jo aikaisemmin muutaman postauksen verran, mutta tällä kertaa ajattelin avata aihetta hieman laajemmin kysymysten ja vastausten muodossa. Toivon että postauksesta on hyötyä terapiaa harkitseville tai jokaiselle, joka on sitä pidempään mielessään pallotellut.

Miksi hakeuduin terapiaan?

Omalla kohdalla terapiaan hakeutuminen oli pitkän mietinnän tulos. Mietin asiaa jopa vuoden verran ennen kuin tein lopullisen päätöksen ja oikeastaan ainut prosessiin hakeutumista hidastava seikka oli raha. Jokainen varmasti tietää, että yksityisellä terapeutilla käyminen on hintavaa ja omakustanteisena siitä tulee aikamoinen loppusumma. Mietinkin pitkään maltanko laittaa kolmisen sataa euroa kuukaudessa itseeni, sillä olisihan rahalle muutakin käyttöä. Onneksi kuitenkin lopulta päädyin sen tekemään, sillä päätös oli enemmän kuin oikea! Omalla kohdallani yksi merkittävin syy terapiaan hakeutumiseen oli myös se, että tiedostin olevani sen tarpeessa. Olin kuitenkin 30-vuotias, identiteettikriisissä, enkä nähnyt tulevaisuutta kovin valoisana. Mietin paljon negatiivisia asioita, en innostunut mistään ja menetin jossain määrin jopa elämänhalun. Se tunne on hankala selittää, sillä kyse on olotilasta joka ei lähde päivässä tai parissa. Nyt jos silloisia ajatuksiani mietin, tuntuu jopa itsestäni hyvin pahalta.

Miksi valitsin hahmoterapian?

Terapiamuodon valinta ja oikean terapeutin löytäminen saattavat olla monelle hankalia asioita. Itsekin löysin oikean terapeutin vasta toisella yrittämällä ja päädyin hahmoterapiaan siskoni ystävän suosittelemana. Itselleni oli tärkeää löytää terapeutti, joka kuuntelemisen lisäksi on valmis antamaan minulle argumentteja, selittämään käytöstäni ja täten pureutumaan syvemmälle. En kaivannut kuuntelijaa, vaan kaipasin henkilön, jolta saan jotain uutta ja vastauksia. Kuten terapeuttini totesi, en ollut aivan ”raakile” terapiaan hakeutuessa, vaan tehnyt hyvän pohjatyön itseni kanssa. Tämä taas helpotti sitä, että päästiin aika nopeasti asian ytimeen ja prosessi eteni hyvin. Jos jotain itse terapiamuodosta, niin hahmoterapia on terapiaa, joka painottaa yksilön kokemusta tässä ja nyt. Hahmoterapia on myös hyvin kokonaisvaltaista ja siinä keskitytään omiin välittömiin havaintoihin, kehotuntemuksiin sekä ajatusten ja tekojen tiedostamiseen, jotka puolestaan johtavat kasvuun. Tämä kaikki oli sellaista, jota terapialta halusin ja hahmoterapiassa vasta ymmärsin kunnolla kehon ja mielen konkreettisen yhteyden. Tässä kohtaa haluan myös muistuttaa, että aina kannattaa hieman paneutua terapiamuotoon, johon aikoo hakea ja myös terapeutin koulutukseen. Nykyään on kaikenlaisia elämänkoululaisia liikenteessä, jonka vuoksi näistä asioista kannattaa ottaa selvää.

Paljonko terapia kustantaa?

Maksoin terapiasta lähes 80 euroa kerta ja kävin siellä puolen vuoden ajan. Alkuun viikoittain, jossain kohtaa hieman harvemmin, mutta terapian tarkoitus on noin yleisesti olla suhteellisen intensiivinen ajanjakso, jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Kokonaisuudessaan rahaa toki kului paljon, mutta moni asia ei tässä elämässä ole rahalla mitattavissa ja tämän vuoksi elämä onkin jatkuvaa priorisointia. Sama summa voi mennä kuukaudessa johonkin täysin turhaan, jonka vuoksi kannattaa kyllä miettiä onko terapia vallan turha rahanreikä jos se voi parantaa omaa henkistä hyvinvointia? Ja tietenkin julkisen kautta terapiaa saa huomattavasti edullisemmin, mikäli vaan jaksaa jonottaa sinne pidemmän ajanjakson verran. Jonkinlaista kikkailua on kai mahdollista tehdä kelakorvausten kanssa myös ilman lääkärin lausuntoa, mutta itse en tiedä näistä tarkemmin.

Mitä terapia minulle antoi ja opetti?

Tämä on hyvin laaja kysymys, sillä sain terapiasta sen verran paljon. Ensinnäkin sain itseluottamusta ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Oivalsin, miten suuri vaikutus siihen, mitä olen, on lapsuudellani. Opin vetämään paremmin rajoja ihmissuhteissa ja ymmärsin niiden merkityksen. Jollain tavalla voisin jopa sanoa, että terapia teki minusta itsekkäämmän, sillä opin arvostamaan paremmin itseäni ja rajojani. Sain myös paljon uskoa, toivoa ja ylipäänsä tulevaisuuden näkymät muuttuivat kirkkaammaksi. Vaikka traumat kulkevat aina matkassa, kaiken voi opetella kääntämään positiiviseen valoon ja asiat hyväksymällä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Menneisyys ei ole tämä hetki vaikka se vaikuttaa siihen mitä olemme. Myös sellainen hyväksyntä oli tärkeä seikka, jota terapeuttini minuun valoi, sillä syvällä sisimmässäni minulla oli paljon ongelmia juuri itseen uskomisen kanssa. Kiteytettynä terapia oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä enkä vaihtaisi tuota kokemuksena mihinkään.

Miten elämä jatkuu terapian jälkeen?

Oma terapiaprosessini kesti kokonaisuudessaan puolisen vuotta. Se on loppupeleissä hyvin lyhyt ajanjakso, mutta ikäiselleni parempi kuin ei mitään. Tuossa ajassa ehtii käymään läpi ne akuuteimmat asiat, mutta paljon jää myös läpi käymättä, eikä moniin asioihin ehditä pureutumaan niin syvälle. Mietin asian kuitenkin niin että haluan tässä välissä elää ja kokea, jonka jälkeen taas jossain kohtaa kenties palata terapiaan. Toki on pakko sanoa että parissakin hankalassa elämäntilanteessa olen viime aikoina miettinyt, miten terapeutin viisautta olisin kaivannut, mutta loppupeleissä eväät, joita sain, kantoivat. Olen huomannut että pärjään hyvin omillani ja osaan ammentaa terapiassa saaduista eväistä voimaa nykyhetkeen. Vaikka jotkut tilanteen saattavat hetkellisesti lamaannuttaa, on lopputulos kuitenkin se tärkein. Eli kyllä se elämä jatkuu ilman tukipilaria ja vaikka terapeutin ja asiakkaan välinen suhde onkin aina erityinen ja itsekin itkin viimeisellä käynnillä, on tuon suhteen tarkoitus jossain kohtaa loppua. Terapeutin on tarkoitus antaa paljon, mutta suhde ei ole ikuinen. Tässäkin kannattaa punnita sitä omaa olotilaa ja kuunnella myös terapeutin mielipide asiaan.

 

Loppuun haluan sanoa, että mikäli vaan koet yhtään tarvetta terapialle, en voisi sitä yhtään enempää suositella. Mielenterveysongelmat kuten masennus eivät ole heikkouden merkki, vaan valitettavasti tätä päivää. Elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mielenterveys jää usein muun hyvinvoinnin varjoon. Siispä samalla tavalla kuin suosittelen huoltamaan fyysistä kehoa ja treenaamaan, suosittelen huoltamaan myös mieltä. Mieli on meidän tärkein työkalu ja hyvinvoivan mielen voimalla jaksamme kaikilla elämän osa-alueilla.

Mikäli heräsi jotain kysymyksiä tai ajatuksia, kommenttiboksi on avoinna!

 

Kuvat: Iines Aaltonen

 

 

 

Hyvinvointi Mieli