Maidon vaikutukset ihon hyvinvointiin

Kirjoittelen teille tänään aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni jo pidempään – nimittäin maidosta ja sen vaikutuksista etenkin ihon hyvinvointiin. Moni teistä muistanee taustani, eli olin hyvin pitkään täysin ilman maitoa, veikkaisin että jopa parisen vuotta. Saatoin kyllä satunnaisesti syödä juustoa pizzan päällisenä tai jäätelöä, mutta pitkään noudatin ruokavaliota, joka oli 98 % maidoton. Muistan, miten nopeasti maitotuotteet pystyin ruokavaliostani karsimaan, enkä kokenut asian suhteen minkäänlaisia ongelmaa. Pikkuhiljaa maito kuitenkin palasi takaisin elämääni ja viime kesästä saakka olen käyttänyt maitotuotteita juuston sekä voin muodossa, koska no – rakastan juustoja ja voi leivällä maistuu hyvältä. Vaikka maito ei enää aiheuta minulle vatsavaivoja ja pahoinvointia ilmenee suhteellisen harvoin, olen vihdoin osannut yhdistää selittämättömät iho-ongelmat maitoon. Jo pidempään ihossani on nimittäin ollut ihmeellistä näppyä, jota alkoi ilmaantumaan ensimmäisiä kertoja viime syksynä ollessani Hollannissa. Siellä söin paljon maitotuotteita ja kotiin palattuani muistan ihmetelleeni naaman kukintaa. Sama kukinta jatkui ja pikkuhiljaa totuin siihen, että ihossani oli päivittäin näppyjä. Näpyt eivät olleet finnejä, vaan ikään kuin pientä ihottumaa tai urtikarjaa, joka saattoi olla pahan näköinen nukkumaan mennessä, mutta aamulla tipotiessään. Erikoiseksi sen teki nimenomaan se, että näpyt tulivat ja sitten katosivat, eli kyse oli selkeästi allergisesta reaktiosta tai jonkinlaisesta ärtymisestä. Alkuun epäilin stressiä, sitten POD:ia ja ihonhoitotuotteita, mutta lopulta kuukausien jälkeen osasin vihdoin yhdistää ihottuman maitoon.

Pidinkin kolme viikkoa sitten täysin maidottoman viikon kokeillakseni, millainen vaikutus sillä on ihoni kuntoon. No, saatatte ehkä arvata, että vaikutus oli erittäin positiivinen. Näpyt katosivat kokonaan ja eipä niitä ole liiemmin näkynyt. Iholla on myös todella kaunis hehku ja se on ikään kuin kirkkaampi! Olen luonnollisestikin jatkanut samalla linjalla ja opetellut jälleen noudattamaan maidotonta ruokavaliota. Juustot ovat karsiutuneet kokonaan ja voi vaihtunut kasviperäisiin levitteisiin. Edelleenkään en ole ehdoton, mutta pääasiallisesti välttelen maitotuotteita. Voi olla että joku nyt miettii, miten pinnallista jättää maito pois ihon kunnon vuoksi, mutta maidolla on paljon muitakin negatiivisia vaikutuksia ihmiskeholle. Se kerää esimerkiksi limaa, ylläpitää hiljaista tulehdusta ja on kaiken lisäksi vielä eettisesti huono valinta. Tällä hetkellä en löydä oikeastaan ainuttakaan syytä palauttaa maitotuotteita ruokavaliooni kuin ainoastaan itsekkäät halut, eli satunnaisen juuston himon. Välillä on ihana syödä vuohenjuustosalaattia – eikä pizzajuustoa muuten korvata millään kasviperäisillä tuotteilla. Eli täysin ehdoton en ole, mutta päivittäisestä ruokavaliosta olen maitotuotteet nyt kokonaan karsinut.

En osaa varmaksi sanoa, mutta epäilen olevani maidolle lievästi allerginen. Tähän viittasivat jo aikanaan testit ja ne satunnaiset pahoinvoinnit (oksettava olo maitotuotteiden jälkeen) kielivät myös jostain tuon kaltaisesta. Tästäkin syystä on ihan hyvä olla maidottomalla linjalla, jolloin toimin oletettavasti kehoni parhaaksi. Maidoton ruokavalio ei ehkä aiheuta enää niin suurta ihmetystä, mutta aikanaan siirtyessäni maidottomaksi, herätti se paljon kysymyksiä. Ihmiset ihmettelivät, millä korvaan rahkat tai muut maitotuotteet ja miten huolehdin kalsiumin saannista? Nykyään kaupat ovat pullollaan soija- ja kauratuotteita, eikä oikeastaan mikään muu aiheuta päänvaivaa kuin se juusto. Kasviperäiset juuston korvikkeet ovat nimittäin aivan kammottavia. Noin yleisesti maidottoman ruokavalion noudattamisessa auttaa se, ettei ajattele korvaavansa maitoa jollain, vaan ennemminkin miettii syövänsä eri tavalla kuin aikaisemmin. Kaikkeen tottuu ja loppupeleissä ei sitä juustoa mihinkään tarvitse. Toki välillä tulee niitä himoja, mutta noin yleisesti aika hyvin leipä menee alas muutoinkin kuin juuston kera! Hyvin moni ruokavalioon liittyvä seikka on kiinni totuttelusta ja asennoitumisesta. Kyllähän aikanaan tuli mietittyä, etten voisi elää ilman kanaa koska millä sen korvaisin ja nykyään täysin lihaton ruokavalio on niin takaraivossa, ettei asiaa edes mieti eikä se aiheuta koskaan kysymysmerkkejä.

En todellakaan sano että jokaisen tulisi luopua maidosta kauniimman ihon toivossa, mutta mikäli kärsii selittämättömistä iho-ongelmista, saattaa niillä olla yhteys maitotuotteisiin tai jonkinlaiseen maito yli-herkkyyteen. Myös sellainen jatkuva nuha ja limaisuus voivat olla maitotuotteiden aiheuttamia. Itse muistan aikaisemmasta elämästäni sen, miten jatkuva maitorahkan syönti aiheutti nimenomaan tuota liman kerääntymistä ja olin aina sellaisessa jatkuvassa pienessä pöhössä. Sairastelin myös paljon ja ajattelin olevani ihminen, joka on luontaisesti huonolla immuniteetilla varusteltu. Nämä ovat pieniä seikkoja, joiden olemassa oloa ei huomaa ennen kuin tekee ruokavalioon muutoksia.

Toinen tärkeä seikka ihon hyvinvoinnin kannalta, on sokeri. Ainakin omalla kohdalla huomaan selkeän eron ihossa jos olen edellisenä iltana karkkeja syönyt, sillä iho on oitis samea ja eloton. Jatkuva sokerin syönti puolestaan tekee sen, että iho on aina huonossa kunnossa. Siispä mikäli parasta mahdollista ihoa haluaa tavoitella, suosittelen ensisijaisesti kiinnittämään huomiota siihen, mitä suusta alas laittaa! Vaikka puhdistustuotteilla ja etenkin imeytettävillä tuotteilla on mielettömän suuri merkitys, kyllä ravintokin on tärkeässä roolissa. Olemme mitä syömme, se pitää monelta osin paikkansa.

Onko muilla vastaavia kokemuksia ihon hyvinvoinnin ja maitotuotteiden yhteydestä?

Kauneus Hyvä olo Iho Päivän tyyli

Näin lopetat murehtimisen – 7 vinkkiä

Kirjoitin tällä viikolla blogiini postauksen epävarmuuden sietämisestä ja siitä, miten olen itse oppinut sietämään esimerkiksi jatkuvaa pientä taloudellista epävarmuutta tai sitä, ettei tulovirta ole tasaista, kuten se palkkatyössä on. Postauksen kommentti-osiossa toivottiin erillistä postausta murehtimisesta ja siitä, miten ajatukset saa pois siitä murhetta ja ahdistusta aiheuttavasta asiasta. Koska aihe on itselleni tuttu ja olen itsekin ahdistukseen taipuvainen, olen joutunut paljon tätä osa-aluetta käsittelemään. Haluan kuitenkin heti tässä alussa korostaa, miten tärkeää on sallia itselleen erilaiset tunteet – niin positiiviset kuin negatiiviset. Vaikka tunteet luokitellaan kahteen kategoriaan, ei silti mikään tunne ole koskaan väärä tai sellainen, johon meillä ei ole oikeutta. Eli ahdistus, murhe, stressi ja paha mieli ovat kaikki sellaisia, joihin meillä on oikeus. Mutta ymmärrän täysin, miksi esimerkiksi jatkuvassa ahdistuksessa tai stressissä eläminen kuluttaa ja siitä olotilasta haluaa mahdollisimman nopeasti pois. Herkästi tuollaisesta tulee nimittäin jatkuva olotila – nimimerkillä kokemusta löytyy. Ja joskus ahdistavaan olotilaan muuten pääsee vielä tottumaan, jolloin murheessa elämisestä tulee ikään kuin pysyvä olotila ja se jos mikä kuluttaa voimavaroja.

Koska olen tosiaan itsekin ahdistukseen ja asioiden päässä pyörittelyyn taipuvainen, haluan tänään jakaa kanssanne vinkit, joiden avulla itse pyrin vähentämään turhaa murehtimista. Pitkälti olen tässä onnistunutkin ja osaan nykyään suhtautua epävarmuuteen huomattavasti pitkäjänteisemmin kuin aikaisemmin. Olen oppinut ettei monikaan asia elämässä ratkea heti tai ole minusta riippuvainen, jonka vuoksi toisinaan murhe on ihan vaan sellaista, jota on pakko oppia sietämään. Ympärillämme tapahtuu jatkuvasti paljon asioita, jotka eivät ole meistä riippuvaisia ja kaikkeen emme voi vaikuttaa. Tästä syystä murhe on usein kovin turhaa, mutta kuuluu paljon tuntevan ihmisen elämään. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole turruttaa omaa tunnemaailmaa ja opetella tuntemaan vähemmän, vaan ennemminkin oppia hallitsemaan omia tunteitaan. Ikään kuin tunnistamaan omat tunteet ja sen, miten niihin kannattaa kussakin tilanteessa suhtautua. Sen olen nimittäin oppinut, ettei kaikkeen kannata käyttää omaa energiaa.

Ohessa seitsemän toimivaa vinkkiä murehtimisien vähentämiseen:

Opettele erottelemaan, mikä on todellisuutta ja mikä oman mielen tuotosta?

Jos on huoleen taipuvainen, on hyvin tyypillistä että päässä pyörii monenlaisia skenaarioita melkeinpä jatkuvasti. Totuus on kuitenkin se, ettei iso osa niistä ole todellisuutta, vaan moni täysin oman mielen tuotosta. Murheeseen taipuvainen usein maalailee asioita mielessään ja jopa paisuttelee niitä järjettömiin mittakaavoihin. Pienestä asiasta saattaa hetkessä kasvaa oman pään sisäinen mörkö ja loppupeleissä tuo mörkö ei ole edes todellinen! Minä luon paljon skenaarioita ja yhdistelen asioita, koska olen hyvin tarkkailevainen ihmisten suhteen. Tämän seurauksena aiheutan itselleni usein todella turhaa murhetta, joka ei edes ole todellista. Tätä olenkin pyrkinyt vähentämään, eli opettelen jatkuvasti erottelemaan todellisuuden omasta mielikuvituksesta ja ikään kuin palautan itseäni maanpinnalle. Ja tähän muuten hyvänä vinkkinä – jos epäilet jotain toisesta ihmisestä, kysy häneltä suoraan sen sijaan että arvuuttelet. Vastausta ei todennäköisesti tule ellet kysy, mutta jos kysyt, saatat saada hetkessä rauhan. Tämä on kymmenen kertaa parempi tapa kuin arvuutella ja paisutella asioita, joiden totuudesta ei ole edes varmuutta.

Ymmärrä ettei kaikki ole käsissäsi

Tämä kohta – miten vaikeaa hyväksyminen voikaan olla?! Todella moni asia ei ole käsissäni, enkä pysty kaikkeen vaikuttamaan. En esimerkiksi voi vaikuttaa toisen ihmisen käytökseen, mutta siihen voin vaikuttaa, millaisia ihmisiä elämääni päästän. Eli jos joku kohtelee minua huonosti, hänen käytöstään en voi muuttaa, mutta voin poistaa hänet elämästäni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten vaikeaa tämä voi olla… Usein ihmisissä on nimittäin kaksi puolta ja harvoin kukaan on läpeensä paha. Tai jos mietitään asiaa työelämän kannalta, kuinka moni asia on loppupeleissä vain meidän harteilla? Todellisuudessa meillä voi olla paljon vastuuta, mutta useampi työprojekti on sellainen, johon liittyy jotain ulkopuolista. Eli sellainen oman rajallisuuden ymmärtäminen ja siitä itseään muistuttaminen, on tärkeää. Kaikki ei ole vastuullani, kaikki ei ole minun päätäntävallassa ja kaikkeen en voi vaikuttaa. Näistä asioista kun itseään muistuttelee, putoaa harteilta heti mukavasti turhaa taakkaa.

Elä nykyhetkeä, älä mennyttä tai tulevaa

Nykyhetkessä eläminen vähentää murhetta kummasti. Kun keskittyy tähän hetkeen ja tässä hetkessä olemiseen, vähenee murehtimisen aikaan saama ahdistus oitis. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, koska on hyvin tyypillistä elää seuraavassa päivässä tai viikossa sen sijaan, että keskittyy hetkeen. Tätä olen itse pyrkinyt harjoittamaan, sillä tietoinen hetkessä läsnäolo vapauttaa todella paljon turhasta huolesta. En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, etteikö tulevaisuutta saisi suunnitella, mutta hetkessä elämistä olisi hyvä opetella jatkuvasti enenevissä määrin. Meillä on vain tämä hetki, eikä yhtään sen enempää. Ja mikäli menneisyys on jatkuvasti osa tätä päivää, hakeudu terapiaan, käsittele se ja näin pääset eteenpäin. Menneisyyttä ei voi vaan lakaista maton alle, vaan mikäli siellä on jotain sinua ahdistavaa tai vaivaavaa, on tärkeää prosessoida se, jotta voit päästä elämässä eteenpäin.

Varaa asioille aikaa ja ennakoi

Nyt päästään minun sudenkuoppaan, eli ajanhallintaan. Olen tässä erittäin huono ja taipuvainen jättämään asiat viime tippaan. En murehdi niistä ennakkoon, mutta siinä kohtaa kun deadline paukkuu huomenna ja alan tekemään projektia edellisenä iltana klo 22, saatan jo pienesti ahdistella… Eli mikäli haluat vähentää huolta ja murhetta, ennakoi ja suunnittele asiat huolella. Varaa aikaa työprojektille riittävästi ja ennakoi esimerkiksi mahdolliset vastustukset. Kun on ajoissa liikkeellä, ei tule stressiä koska aikaa on rutkasti! Tämä on tosiaan omalla kehitys agendalla jatkuvasti ja pyrin jatkuvasti parempaan ennakointiin. Välillä onnistunut siinä todella hyvin, mutta toisinaan otan takapakkia.

Hyväksy taipuvaisuutesi murehtimiseen

Tämä on myös erittäin tärkeää, nimittäin oman taipuvaisuuden hyväksyminen sen sijaan että pyrkii sen kieltämään. Toki on totta, etteivät kaikki piirteemme ole geeniperimässä tulleita, vaan pitkälti alttius stressille ja huolelle on lähtöisin lapsuudesta. Se voi olla peräisin huolehtivaiselta vanhemmalta tai esimerkiksi siitä, kuinka on jo lapsena joutunut kantamaan ikään kuin aikuisten asioita omilla pienillä harteillaan. Kaikki se, mitä lapsuudessa on tapahtunut vaikuttaa nykyisyyteen ja sen hyväksyminen on tärkeää. Toisaalta samaan aikaan se, mitä olen oppinut, on ettei kaikki ole luonteessani. Moni asia on opittu, jolloin siitä on mahdollista oppia myös pois – tosin se vaatii pitkäjänteistä duunia itsensä kanssa! Kaikki lähtee kuitenkin hyväksynnästä ja sitä kautta lempeästä suhtautumisesta itseensä. Eli rakkauden kautta hyvä tulee – tässäkin asiassa.

Murheen kääntäminen positiiviseksi

Yksi keino murehtimisen hallintaan, on kääntää murhe positiiviseen valoon tai selättää se esimerkiksi huumorin avulla. Itse teen tätä aika paljon ja etenkin siskoni sekä yhden parhaista ystävistäni kanssa heitetään huulta siitä, kuinka taas mielikuvitus laukkaa ja skenaariot ovat käynnissä. Eli vaikka huoli on todellinen ja siihen liittyy myös ahdistusta, toisinaan pieni ironinen huumori saattaa rauhoittaa oman pään sisäistä tilannetta. Tätä kannattaa testata, sillä omien kokemuksieni mukaan toimii! Kun murheelle nauraa, saattaa painolasti keventyä huomattavasti, sillä huumorilla moni asia tunnetusti kevenee.

Jaa huoli ystävän tai muun läheisen kanssa

Jälleen kerran, puhu, puhu ja puhu. Jaa murhe toisen kanssa, jolloin saat siihen uuden näkökulman ja mahdollisesti jopa näet sen vallan uudessa valossa. Itse olen opetellut jakamaan huoliani läheisteni kanssa, sillä se ei ole itselleni luontaista. Olen kuitenkin huomannut, millainen vaikutus asioiden jakamisella on ja se tosiaan toimii! Jotkut ihmiset ovat luontaisesti sellaisia, että he saavat sinut murehtimaan vähemmän ja tilanteen rauhoittumaan. Tässä on toki aina luonnekohtaisia eroja, sillä jotkut taas saavat murheen jopa paisumaan, eli kannattaa miettiä kenelle huoliaan jakaa. Oikealle ihmiselle jaettuna iso huoli on enää puolet siitä, mitä se alun perin oli. Mikäli tuntuu ettei kykene puhumaan kaikesta edes ystäville tai muille läheisille, kannattaa miettiä ulkopuolista kuuntelijaa, eli toisin sanoen terapeuttia. Sekin on monelle loistava ratkaisu.

Toivottavasti teksti auttoi keventämään mahdollista murheiden taakkaa! Itsekin siis kyllä tiedostan, miten murehtimisen kanssa tulisi toimia, mutta aina ei auta edes tiedostaminen tai pyrkimys asian keventämiseen. Mikäli huoli pyörii päässä noidankehää, siitä voi olla hyvin hankala eroon päästä ja tämän tosiaan tiedän omasta kokemuksesta. Eli jos et heti neuvoja noudattamalla onnistu, älä menetä toivoa – et ole mahdoton tapaus! Moni muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja nimenomaan harjoituksen kautta. Täälläkin harjoittelu jatkuu.

Oikein ihanaa sunnuntaita!

 

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli