Näin keskityt aidosti tärkeisiin asioihin
Olen ihmisenä luontaisesti sellainen, että kykenen keskittymään elämässä asioihin pitkälti sen mukaan, mikä on mielentila tai sen hetkinen tunnemaailma. Hyvässä flowssa saan aikaan todella paljon, mutta huonossa puolestaan armottoman vähän. Olenkin hyvin kokonaisvaltainen ja jos jokin ahdistaa tai painaa mieltä, en kykene siirtämään ikävää asiaa sivuun, vaan ennemmin siirrän kaiken muun syrjään. Olenkin aina ihastellut ihmisiä, joilla on kyky priorisoida asioita esimerkiksi järjellä, jättäen tunteet syrjään. En tokikaan tarkoita tällä sitä, ettei tunteitaan tulisi käsitellä, mutta sellainen kyky asettaa asiat hetkellisesti tärkeysjärjestykseen, on ominaisuus, jonka oppisin mielelläni itsekin. Jospa siis jotain vuodelle 2019 lupaan, niin harjoitella asioiden priorisointia. Elämässä kun on niin paljon skenaarioita, jotka ovat minusta riippumattomia ja täten ne aiheuttavat itselleni aivan liian usein turhaa kuormaa.
Vuoden alusta päätin, että tänä vuonna keskityn omaan elämään täysillä. En anna kenenkään tai minkään asian vaikuttaa siihen, etten pääsisi tavoitteisiin tai jäisin junnaamaan paikoilleni – lipumaan päämäärättömästi odottaen, että jotain tapahtuu tai joku tulee ja muuttaa kaiken. Elämässäni on ollut aivan liikaa muiden ehdoilla menemistä ja omien tarpeiden laiminlyömistä, joten tänä vuonna haluan miettiä sitä, mikä on minulle tärkeää ja mihin haluan hereillä olo aikana fokuksen keskittää. Veikkaan että niin sinun kuin minunkin elämässä on nimittäin paljon asioita, jotka vievät meiltä energiaa, mutta eivät anna sitä takaisin ollenkaan siinä määrin? Aina mitattava hyöty ei tokikaan ole konkreettista, mutta kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan. Kun keskitän energiani esimerkiksi työhön, kyllä minä haluan että se myös palkitsee – antaa jotain ja ehkä hieman enemmän! Liian helposti ihmiset tyytyvät ”osaansa” eli vaikka ihmissuhteissa siihen, mitä saavat tai mitä on tarjolla, vaikka tulisi ennemmin miettiä mitä minä haluan? Mitkä ovat minulle tärkeimpiä arvoja ystävyydessä tai parisuhteessa niiden yleisten tai muiden arvojen sijaan? Mitä haluan tekemältäni työtä, mitä tavoittelen ja mistä unelmoin?
Tämä asia on periaatteessa kokonaisuudessaan hyvin yksinkertainen näin mustaa valkoisella, eli keskityt vaan asioihin, jotka ovat sinulle tärkeitä. Todellisuudessa asiat eivät kuitenkaan aina mene aivan yhtä yksinkertaisesti ja moni voi joutua kiinnittämään tähän erityishuomiota – kuten nyt vaikka minä joudun. Tunteellisena ihmisenä vuoristoradassa seilaaminen on monesti turhankin hallitsevaa, jolloin huomaan olevani aivan loppu siitä jostain loppupeleissä täysin turhasta tunnetaakasta, kun pitäisi vasta aloittaa. Tunteet ja mielialat siis vievät fokusta todella paljon, ellen kiinnitä asiaan erityishuomiota. Minunlaisen ihmisen onkin tarkemmin punnittava se, mitä kaikkea elämäänsä päästää ja mitkä asiat ovat aidosti tärkeitä? Olenko valmis laiminlyömään omat tavoitteet tai jopa hyvinvoinnin muiden kustannuksella? Haluan vastata tietenkin etten todellakaan ole, mutta valitettavasti minussa on taipumuksia lipua siihen suuntaan. Vaikka en ole aivan äärirajoille venyvä, kyllä venyn, mikäli välitän ihmisestä tai asiasta ja tämä on usein se ongelmani. Unohdan omat tarpeet siinä kohtaa, kun ne pitäisi nostaa erityisen korkealle jalustalle. Olen kai joissain asioissa hyvin epäitsekäs, vaikka nimenomaan joskus itsekkyys on enemmän kuin tervettä.
Olen tässä viime viikkoina miettinyt, miten onnistun fokusoimaan sen kaiken potentiaalin ja hyvän energiani asioihin, joiden arvoista se on. En ole tullut mihinkään muuhun lopputulemaan kuin siihen, että minun on tehtävä päätös ja pysyttävä siinä. On valittava joka ikinen päivä elämäänsä ne asiat, jotka ovat tärkeitä, motivoivat, innostavat ja vievät eteenpäin lamaannuttavan vaikutuksen sijaan. Tässä kohtaa moni varmasti miettii, itsestäänselviäkö tässä latelen, mutta olen aivan varma, että useamman elämässä on liikaa asioita, jotka syövät enemmän kuin antavat. Usein nuo energiasyöpöt saatetaan kieltää tai perustella itselle mitä ihmeellisimmillä selityksillä, sillä niistä luopuminen aiheuttaisi kipua – ja kipuahan me pelkäämme. Monesti tällaiset sitovat asiat ovat olleet elämässä läsnä jopa vuosia, joka tekee niistä eroon pääsemisestä erityisen hankalaa. Silti edelleen ajattelen tämän asian suhteen ehkä jopa hieman mustavalkoisesti, eli jos valitat, tee jotain. Jos et ole tyytyväinen, tee muutoksia. Tiedän, karua puhetta ja itsekin välillä seilaan jossain epämääräisessä maastossa, jossa en osaa tehdä valintoja, mutta silti tiedostan että hommat ovat loppupeleissä pitkälti myös omia valintojani. Jos valitsen olla paskassa, sitten minun tulee kestää seuraukset. Jos taas päätän luopua paskasta, kärsiä sen aiheuttaman mahdollisen kivun ja taistella paremman tulevaisuuden puolesta, olen todennäköisesti parin kuukauden päästä onnellisempi kuin olisin, jos jäisin siihen paskaan.
Tärkeisiin asioihin keskittyminen vaatii tosiaan meiltä usein valintoja sekä asioiden arvottamista. Jos en osaa määritellä, mitkä asiat ovat itselleni elämässä tärkeitä, tuskin osaan niitä myöskään arvojärjestykseen laittaa. Tällä hetkellä pyrin myös siihen, että oppisin tekemään elämässä sellaista erottelua, jossa erotan työt henkilökohtaisesta elämästäni. Tähän mennessä se on ollut hyvin vaikeaa, koska no – se mitä tapahtuu henkilökohtaisessa elämässäni, pahimmillaan lamaannuttaa myös kykyni työskennellä täydellä fokuksella. Mutta eipä elämässä olisi haasteita, ellei olisi asioita joita itsessään kehittää.
Toivottavasti tästä oli apua myös jokuselle teille, jotka palloilette siellä jossain välimaastossa tai ajelehditte elämäänne eteenpäin! Tsemppiä viikkoon!
Kuvat: Iines / edit: minä
