Kun olin lapsi, syötiin meillä herkkuja aina lauantaisin. Lauantaita kutsuttiinkin karkkipäiväksi ihan syystä, sillä silloin sai herkutella oikein luvan kanssa. Olen pienestä pitäen ollutkin perso makealle ja vuosikaudet valitsin aina Makuunin irtokarkkipussin sipsien tai muun suolaisen sijaan. En oikeastaan osaa sanoa mikä tässä on viime vuosina muuttunut, mutta enää en ole samalla tavalla makealle perso. En oikeastaan kärsi makeanhimosta – siis aidosta himosta – juuri koskaan, en edes ennen kuukautisia. Syönkin makeaa oikeastaan pelkästä tottumuksesta ja no, onhan se myönnettävä että kyllä herkuttelu on ihan kivaakin. Herkuttelussa on itselleni kyse enemmänkin sellaisesta tavasta ja nimenomaan etenkin viikonloppuihin liittyvästä rutiinista. En kanna herkkuja pussi kaupalla kotiin, mutta kyllä viikonloppuisin menee tavallisesti joko viiniä, jäätelöä, pizzaa tai karkkia – välillä useampaakin näistä samaisen viikonlopun aikana. Ja arkisin syön välillä jotain terveellistä hyvää kuten raakasuklaa tai vaikka raakapalloja – vähän siitä riippuen, olenko leiponut tai onko kaapissa jotain hyvää.

Tänään haluan paneutua makean syömiseen ja karkkipäivään, siihen mitä ajatuksia karkkipäivä ja tuon kaltaiset ”rajoitukset” itsessäni aikaan saavat ja millaisia kokemuksia minulta löytyy? Kuten olen useampaan otteeseen todennut, olen ihminen, jolle eivät sovi kiellot tai rajoitukset. En tiedä mikä siinä onkin, mutta jos minulta kielletään jokin asia kokonaan, mietin sitä enemmän kuin olisi tarpeen. Omistan myös hyvän itsekurin, mitä tulee päätösten tekoon, eli jos jotain päätän, silloin siinä pysyn. Eli kyse ei ole siitä että repsahtaisin heti seuraavana päivänä päätöksestä, vaan ennemminkin siitä, että lakkoillessa tuo kielletty asia vie aivan liikaa tilaa ajatuksistani. Olen kuitenkin ollut useammankin kerran karkkilakoissa ja lapsena olin lakossa pisimmillään jopa vuoden. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole kuitenkaan lakkoillut enkä nykyään koe sille enää mitään tarvetta. Itse asiassa jopa koen, että kiellot vaan lisäävät himoja ja tällöin jopa täysin mitättömästä asiasta saattaa tulla turhankin suuri ajatushirviö.

Ymmärrän että osa ihmisistä kaipaa rajoituksia pysyäkseen ”ruodussa”. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on vaalittu terveellisiä ja liikunnallisia arvoja, jonka vuoksi minulle salaatin valitseminen pizzan sijaan ei ole mikään ongelma ja se tulee luonnostaan. Syönkin arkisin oikein mielelläni terveellistä ravintoa, sillä pidän siitä olosta, joka terveellisen ruoan jälkeen tulee. Treenaan myöskin säännöllisesti ja jo siksikin haluan syödä treenejä tukevaa ravintoa. Veikkaan että tämä kokonaisuus on se, joka saa minut pysymään myös viikolla terveellisemmällä linjalla. Eli vaikka en pidäkään nykyään enää karkkipäivää ja voin periaatteessa syödä karkkia vaikka joka päivä, en koe siihen tarvetta tai edes halua. Tiedän kuitenkin lukuisia ihmisiä, joille tällainen tyyli ei sovi, vaan se on aina joko tai. Eli joko ollaan lakossa kuukausi kaupalla tai sitten kiskotaan makeaa niin paljon kerralla, että tulee huono olo. Ja sitten on heitä, jotka syövät joka päivä suklaapatukan – ihan vaan tottumuksesta. Uskon että tuollaisessa pahaan oloon saakka ahmimisessa on kyse pitkälti jonkinlaisista lukoista, nimittäin olinhan itsekin yhdessä vaiheessa se joka söi karkkia aina huonovointisuuteen saakka ja kärsin järkyttävistä makeanhimoista. Vaikka lähtökohtani ovat ruokailun suhteen hyvin terveet, silti jossain kohtaa itsekin kamppailin nimenomaan makeanhimon kanssa koska asetin itselleni rajoituksia sekä kieltoja.

Suhtautumiseni karkkipäivään onkin tavallaan hieman ristiriitainen. Vaikka voisin kuvitella että se sopii varmasti osalle, silti en voi olla miettimättä onko rajoitusten asettaminen kuitenkin huonosta? Korostavatko rajoitukset vaan olemassa olevaa ongelmaa sen sijaan, että mietittäisiin miksi emme kykene  syömään ns. normaalisti ilman jatkuvaa pakonomaista tarvetta syödä makeaa ja kenties hakea sitä kautta ensin mielihyvää, jota seuraa mahdollisesti sitten morkkis? Ainakin omalla kohdallani karkkipäivän noudattaminen aiheutti täysin turhaa himoa makeaa kohtaan ja ikään kuin teki makeansyönnistä suuremman asian kuin se onkaan. Muistan, miten jossain kohtaa oli trendikästä pitää kerran viikossa ”cheat day”, jolloin syötiin aivan järkyttävät määrät kaikkea sontaa yhden päivän aikana ja seuraavana päivänä sitten jatkettiin kurinalaisella linjalla. Mielestäni tuossa on jotain jopa hieman sairasta, vai mitä mieltä te olette? Kirjoitin joku aika sitten tekstin siitä, miten suhde ruokaan kuvaa suhdetta elämään. Nyt kun itse mietin omaakin elämääni taaksepäin, olin jossain kohtaa aivan liian tiukka itseäni kohtaan ja kysynkin, miksi ihmeessä? En ole koskaan paininut ylipainon kanssa, tai edes ole herkästi painoa keräävää tyyppiä. Tästä huolimatta tavoittelin jotain sellaista, joka siinsi omissa mielikuvissani. Hain hyväksyntää ja halusin olla täydellinen muiden silmissä. Kurinalaisuus tuntui hienon ihmisen merkiltä ja sitä koki olevansa jotenkin parempi ihminen, kun kykeni kontrolloimaan myös makean syöntiä. Ongelma oli siis jossain syvemmällä sen sijaan että olisi ollut kyse pelkästä karkin syömisestä tai syömättä jättämisestä.

Tarkoitukseni ei ole lytätä karkkipäivää tyystin, vaan herätellä ihmisiä pohtimaan miksi koetaan järkyttävää makeanhimoa tai miksi kieltäydytään totaalisesti valkoisesta sokerista? Itse uskon sellaiseen ajattelutapaan, että kehomme tarvitsee vähän kaikkea, eikä sille tee huonoa syödä välillä sokeriakin. Ei meidän tarvitse elää täydellisessä kurinalaisuudessa vaan korostan myös nautinnon tärkeyttä. Toki voimme nauttia myös paremmista valinnoista, eli vaikka raakasuklaasta tavallisen sijaan kuten itsekin usein teen, mutta ei sekään silti estä minua syömästä myös tavallista suklaata. Vinkkinä taas teille jotka kärsitte jatkuvasta makeanhimosta, tsekatkaa ruokavalio noin muuten kokonaisuutena. Onko siellä kenties energiavajetta tai liiallista yksipuolisuutta? Kenties kieltoja kiellon perään? Usein pihistely tavallisen ruoan syömisessä johtaa makeanhimoon, kun keho kaipaa energiaa ja sitä usein sitten halutaan napata nopeista lähteistä jotka nostavat verensokerit hetkessä.

Loppuun haluan kysyä teiltä, mitä mieltä olette karkkipäivästä? Syöttekö kerran viikossa makeaa täyslaidallisen ja elätte loput kuusi päivää kurinalaisesti, vai mikä tyyli teillä toimii parhaiten?

*Kuvituksen suklaat saatu