Taloudellinen mielenrauha
Taloudellinen mielenrauha tarkoittaa ihmisille eri asioita. Itselleni se on tilanne, jossa talouteni on niin vakaalla pohjalla, ettei minun tarvitse rahan vuoksi euroja laskea tai stressata, riittävätkö rahat. Idyllissä tilanteessa rahaa on käyttötilillä ja rahastoissa kiinni sen verran, ettei yllättävän tilanteen yllättäessä ole mitään hätää, tai oma talous kaadu johonkin suurempaan hankintaan. Nykyään talouteni on tällaisessa tilanteessa, sillä onnistuin viime vuoden aikana säästämään rahaa tilille ihan mukavasti ja samaan aikaan rahaa menee kahteen eri rahastoon ”turvaan”. Töitä on myös riittänyt koronasta huolimatta, vaikkakin hieman vaihdellen, mutta kuitenkin. Yrittäjänä elän jatkuvasti pienessä epävarmuudessa tulevaisuuden suhteen, joka kuitenkin sopii luonteelleni.
Muistan nuorempana haaveilleeni tilanteesta, jossa minulla olisi taloudellinen mielenrauha, eli raha ei aiheuttaisi huolta laisinkaan. Tällä tarkoitan sitä, että rahat riittävät pakollisiin menoihin ja sen lisäksi voin tehdä asioita, joita haluan, eikä minun tarvitse koskaan kieltäytyä mistään rahan takia. Toisaalta en ainakaan muista, että olisin koskaan joutunut kieltäytymään rahan vuoksi mistään, mutta elämässäni on ollut aikoja, jolloin olen joutunut tinkimään jostain, päästäkseni vaikka haluamalleni matkalle. Olen myös törsännyt rahaa turhuuksiin ja havahtunut viikko ennen palkkapäivää siihen, että joudun elämään nuudeleilla seuraavan viikon. Hassua kyllä, noina ajanjaksoina tienasin useamman tonnin käteen, eli en oikeasti ollut mitenkään tiukilla, vaan yksinkertaisesti elin yli varojen. Myös säästämisen aloitin auttamattoman myöhään, eli kolmekymppiseksi saakka säästin aina mm. matkoihin, mutta en koskaan syrjään eläkepäiviä tai tulevaa ajatellen.
Kaikesta onneksi oppii, eikä säästämistä ole myöhäistä aloittaa kolmekymppisenä! Itselleni taloudellinen mielenrauha syntyykin nykyään pitkälti säästöjen kautta ja sen myötä, kun pankkitilin ja rahastojen saldo kasvaa, eikä tili enää mene nollille missään kohtaa. En elä mitenkään äärimmäisen pihiä elämää tai ole tinkinyt nautinnoista, mutta kyllä korona on vaikuttanut ainakin omaan talouteen siinä mielessä, ettei rahaa enää kulu samalla tapaa kuin aikaisemmin ja täten sitä jää enemmän säästöön. Tuloni eivät ole säännölliset, jonka vuoksi olen eritoten halunnut tilanteeseen, jossa voin laskuttaa, mutta minun ei tarvitse olla yhdenkään palkkion varassa pärjätäkseni. Eli jokainen laskutettu euro on plussaa, mutta mikään elämässäni ei ole jostain tietystä palkkiosta kiinni.
Taloudellisen mielenrauhan saavuttaminen ei vaadi viiden tonnin kuukausituloja, vaan sen voi saavuttaa myös huomattavasti vähemmällä. Paljon on kiinni siitä, miten onnistuu säästämään ja millä tavoin omaa kulutusta seuraa. Itsehän en ole koskaan ollut mikään talousguru, eli makselen monesti laskuja myöhässä ihan vaan omaa huolimattomuuttaan, enkä ole ihminen, joka listaa tuloja ja menoja. Toki seuraan menojani sen verran, että huomaan, jos joku kuukausi rahaa on mennyt erityisesti paljon ja pystyn seuraavassa kuussa tämän kompensoimaan. Säästäminen on mielestäni kuitenkin asia, josta ei saa aiheutua stressiä tai mielenrauhan järkkymistä. Tämän vuoksi taloudelliseen mielenrauhaan sopii säästäminen omilla ehdoilla sen mukaan, miten rahaa tulee sisään. Kuukausisäästämisen sopimukset ovat hyviä, sillä tällä tavoin rahan katoamista tililtä ei oikeastaan edes huomaa ja rahaa menee sivuun paikkaan, johon ei pääse ihan tuosta noin käsiksi. Tilillä rahoja ei kannata seisottaa oikeastaan puskuria enempää.
En ole asettanut säästämisen suhteen mitään sen suurempia tavoitteita, vaikka tuossa taannoin Tonille heitinkin puolittain vitsillä, että haluaisin säästää tänä vuonna 10 000 euroa sivuun. Periaatteessa tämä on hyvin mahdollista ja mikäli työtilanne vaan säilyy hyvänä, uskon siihen pystyväni ilman stressiä tai suuria ponnisteluja. Tärkeintä on nimittäin se, ettei raha tai säästäminen aiheuta stressiä, koska se ei ole se väärti. Niin tärkeää raha tai sen säästöön kerryttäminen ei kuitenkaan itselleni ole, että sen vuoksi alkaisin keräämään paineita, vaan ennemmin olen ottanut säästämisen haasteena, jota toteutan rennoin mielin ja iloitsen siitä, kun siinä onnistun.
Voinkin sanoa, että elän tällä hetkellä taloudellisesti hyvää ja turvallista aikaa, johon ei kuulu rahasta stressaaminen tai huolehtiminen. Tämän saman tunteen haluan myös tulevaisuuteen, jonka vuoksi teen nyt asioita sen eteen siinä määrin, missä pystyn ja jaksan. Tärkeintä on kuunnella itseä ja voimavarojaan jaksamisen suhteen, eli raha ei koskaan mene elämässäni ykköseksi terveyden ja ihmissuhteiden edelle.
Onko teistä monella taloudellinen mielenrauha ja mitä se teille merkitsee? Heräsikö tekstin myötä ajatuksia?
