Juuri nyt mielen päällä aakkosina

Arvot ja arvomaailma ovat asioita, joista ei tulisi koskaan luopua. Ovat arvosi sitten millaiset tahansa, pidäthän niistä kiinni? Arvot ohjaavat valintoja, elämän päätöksiä sekä ovat yhteydessä onnellisuuteen. Itse huomaan selkeästi sen miten toimiessani arvojani vastaan, en ole yhtä onnellinen. Haluankin lähelleni ihmisiä, joihin voin luottaa ja jotka omaavat samankaltaisen arvomaailman kuin itse omaan. Tämä asia on ollut mielen päällä varmasti niin kauan kuin muistan, mutta etenkin tämän kesän aikana kun olen ottanut etäisyyttä tiettyihin ihmisiin, olen huomannut miten suuren palveluksen olen itselleni tehnyt.

Blogitekstit ja blogiin liittyvät työt pyörivät juuri nyt mielessä vaikka kello lähenee yhtätoista illalla. Venytin tämän päivän postauksenkin vahingossa iltaan, sillä päivä meni muiden hommien parissa, enkä yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan. Nyt loppuilta on tarkoitus hahmotella tulevaa viikkoa ja sitä, mitä tällä viikolla tulen kanssanne jakamaan…

Cashewpähkinät, joita muuten nytkin tässä napostelen… Jos et ole koskaan maistanut casheweista valmistettua cashewtahnaa, suosittelen kokeilemaan! Tuo on aivan mielettömän hyvä lisuke tuorepuuroihin sekä muihin rahkoihin tai jogurtteihin.

Draken ”In my feelings” ei muuten vieläkään kyllästytä! ”Kiki, do you love me…”

Ekologisuus on asia, joka on ollut mielen päällä jo pidempään ja eilen julkaistun ilmastoraportin jälkeen olen miettinyt asiaa vieläkin enemmän. Tavallaan harmittaa ettei pysty omalla elämään muuttamaan asioita riittävästi ja se tuntuu jopa hieman toivottomalta. Toisaalta tässäkin asiassa tulee muistaa, että kai se riittää, kun pyrkii tekemään parhaansa. Harva meistä kykenee olemaan täydellisen ekologinen, mutta silti pienillä valinnoilla on merkitystä. Etenkin muovi (ja ylipäänsä kierrätys) ovat asioita, joihin kiinnitän henkilökohtaisesti nykyään enemmän huomiota. Jätteiden lajittelu on tehty Suomessa niin hyvin toimivaksi, että siihen aion tulevaisuudessa panostaa vielä entistä enemmän…

Fafa`s, yksi suosikki ravintoloistani! Tällä viikolla myös siellä on syö kympillä tarjouksia, joten pitääkin pitkästä aikaa poiketa.

Groningen, jossa vierailin viime viikon Hollannin reissulla. Kyseinen kaupunki on hyvin idylli ja kaunis, josta löytyy kivoja hollantilaisia katuja, kahviloita sekä muutama second hand-liikekin! Oli muuten yllättävän hankalaa löytää Amsterdamin ulkopuolelta aidosti hyviä second hand putikkeja, mitä hieman ihmettelen. Suomessa second handin taso on kyllä melkeinpä vertaansa vailla!

Halloween lähenee ja muutaman viikon päästä juhlitaankin tuota pimeän syksyn juhlaa! Olen itse ollut joka vuosi jonkinlaisissa Halloween-bileissä ja tänäkin vuonna on tarkoitus mennä juhlistamaan iltaa ystävän ja hänen miehensä juhliin Kulosaareen. Tähän liittyen en ole tainnut koskaan pukeutua halloween-bileisiin sen erikoisemmin, sillä en ole naamiaistyyppiä sitten ollenkaan…

Ikävä on tunne, jota tunnen itse asiassa juuri tälläkin hetkellä. Vaikka ikävään liittyy aina jonkinlainen surumielisyys ja melankolisuus, on se kuitenkin omalla tavallaan myös lohdullinen tunne. Lohdullinen siis siinä mielessä, että useimmiten siihen liittyy myös toivoa ja uskoa jälleennäkemisestä.

Juokseminen on ollut nyt syksyn tullen kohdallani huomattavasti vähäisempää, jonka vuoksi ajattelin tällä viikolla tsempata asian suhteen. Pukeutuminen vaan kuntoon, niin eipä tuo ulkona juokseminen niin kamalaa ole!

Kauneus ja Terveys -lehden blogiportaali, johon siirryn muutaman viikon päästä. Muutos kieltämättä hieman jännittää ja blogin visuaalinen ulkonäkö myös, mutta uskon, ettei tästä seuraa kuin positiivista hyvää blogiuralleni!

Love Island Suomi, jota katselen nytkin sivusilmällä! Kuten eilen mainitsin, koukussa olen ja tällä hetkellä tuo on ensimmäinen asia joka mieleeni L-kirjaimesta tulee.

Mikroneulaus, nimittäin juuri tänään mietin että pitäisikin pitkästä aikaa kaivaa mikroneularulla kaapista ja aloittaa viikon kuuri! Mikroneulasin ihoani säännöllisesti kevään ja kesän ajan hyvin tuloksin, mutta nyt homma on vaan totaalisesti unohtunut…

Nauraminen ja huumori ovat elämän suola! Vaikeistakin asioista saa tehtyä kevyempiä jos niille kykenee edes hitusen nauramaan.

Onnellisuus on asia, joka tulee ensimmäisenä o-kirjaimesta mieleen. Onnellisuus on mielestäni tunnetta siitä, että elämä on hyvää. Onnellisuus voi rakentua pienistä asioista eikä se vaadi saapuakseen välttämättä sen suurempia taikatemppuja. Jopa arjen pienet asiat voivat olla onnellisuuden avaimia ja usein se muuten niin meneekin – pienistä asioista syntyy suuria tunteita.

Paavi ja seksiskandaali, hyi. Olen aina ollut sitä mieltä, että tiukkojen ja ahdasmielisten uskontokuntien sisällä tapahtuu ehkä eniten kyseenalaista vääryyttä, sillä niin moni asia ihmisyydestä tukahdutetaan ja verhotaan kielletyksi. Kun luontaisia tarpeita tukahdutetaan, tulee vääristymiä kuten pedofiliaa sun muuta kauheutta. Jos ihmiset saisivat vapaasti olla seksuaalisia, tuskin näitä ongelmia olisi seurakuntien sisällä niin paljon?

Quinoa, loistava korvike riisille tai lisuke salaatin joukkoon!

Ruudolf ja hänen uusin levynsä ”Ootsä nähny musta unta” – suosittelen lämmöllä kuuntelemaan! Olen kuunnellut nyt kyseistä levyä jo useamman päivän ajan ja pakko sanoa, ettei vieläkään kyllästytä. Ruudolfilla on ihana ääni ja levyn useammassa biisissä hieman lattarihenkinen rytmitys, joka miellyttää ainakin omaa korvaa. Ja no, biisit ovat rakkausbiisejä modernilla twistillä,  oikein kivaa kuunneltavaa!

Syksy on nyt täällä ja valitettavasti tällä hetkellä olosuhteet ovat hyvin syksyisen viileät. Tänään pyöräilin keskustaan kaupunkipyörällä ja kyllä totesin, että alkaa olemaan aika viimeisiä kertoja… Pyöräillessä tuli nimittäin aidosti kylmä, vesi valui silmistä tuulen vuoksi ja vastatuuli oli aikamoinen. Myös patterit on laitettu kotona päälle – se jos mikä on syksyn merkki!

Tuorepasta, johon itse asiassa tutustuin paremmin vasta Hollannissa. Jostain syystä en ole koskaan Suomessa ostanut tuorepastaa, mutta yllätyin sen ”paremmuudesta” verrattuna normaaliin pastaan. Ravintoarvoista en siis tiedä, mutta maku on ehdottomasti parempi!

Uni ja unirytmi, jotka olen tainnut vihdoin saada edes hieman kohdilleen. Jo pitkään olen nimittäin pyrkinyt muuttamaan unirytmini sellaiseksi, että menen kahdeltatoista nukkumaan ja herään kahdeksalta – siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt tilanne näyttäisi vakuuttavalle ja kenties tuo lisääntynyt pimeys sekä sade väsyttävät iltaisin aikaisemmin? Syksyn tullen tulee toki myös huomioida se, että unta kaipaa nyt enemmän kuin kesällä…

Valokarnevaalit saapuvat Linnanmäelle muutaman päivän päästä, joten siellä on kyllä mentävä poikkeamaan oli sää mikä tahansa! Kyseinen tapahtuma on oikeastaan sellainen vuotuinen traditio itselleni, jossa tulee edes jonain päivänä vierailtua.

Wolt, mikäs muukaan. Wolt on oman elämäni pelastus ja vaikka pyrinkin valmistamaan mahdollisimman paljon ruokaa itse, kyllä välillä on aika ihanaa tilata aamiainen, lounas tai iltapala kotiovelle.

Xmas lähenee, eikä ole muuten montaa kuukautta jouluun! Näin jouluihmisenä joulun odotus alkaa jo marraskuussa, joten eipä mene kauaa kun jouluvalot ovat taas ikkunoissa ja ensimmäiset piparit leivottu!

Yrittäjyys ja oman yrityksen perustaminen on pyörinyt jälleen viime aikoina mielessä. Vaikka kevytyrittäjän laskuttaminen onkin kovin helppoa ja kätevää, kyllä starttirahan hakeminen kiinnostelee kovasti… Liittyyhän yrittäjyyteen paljon paperihommaakin, mutta myös monta hyvää juttua. En sitten tiedä onko tämäkin niitä asioita, jotka toteuttaessaan miettii, kunpa olisi tehnyt päätöksen jo aikaisemmin?

Zen on elämässä olotila, johon oikeastaan jokaisella elämän osa-alueella pyrin. Zen ei kuitenkaan tarkoita itselleni äärilaitaa, eli sellaista kaiken elämän ympäriltä sulkevaa olotilaa, vaan ihan puhdasta mielenrauhaa ja hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ja nyt jää muuten pari välistä, sillä å ja ä on vaikeita…

Öööö, nyt kunnolla Love Islandin pariin ja kone kiinni!

Rentouttavaa tiistai-iltaa!

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Tätä et varmasti tiennyt minusta x 10

Olen täyttynyt pyhällä hengellä, saanut kielillä puhumisen armolahjan ja kaatunut lukuisia kertoja yliluonnollisesti hurmoksellisissa seurakuntakokouksissa. Tiedän, kuulostaa aika absurdilta, mutta näin minulle on tapahtunut. Näin jälkikäteen kun mietin kyseisiä yliluonnollisia tapahtumia, ajattelen niiden johtuvan silloisesta uskostani. Kun uskoo riittävästi johonkin asiaa, tulee se todennäköisesti myös tapahtumaan. Uskon että yliluonnollisuudessa on pitkälti kyse mielentilasta ja siitä, uskooko että itselle voi käydä yliluonnollisia asioita vai ei. Nyt jos menisin johonkin vastaavaan tilanteeseen, en usko että kaatuisin tai muuta vastaavaa. Kun oma mielentila on erilainen, ei sitä ole ikään kuin vastaanottavainen ja tällöin mielikin toimii eri tavoin.

Olen ihmisenä sellainen että saadakseni mahdollisimman paljon aikaan, tarvitsen tietynlaisen flown asioiden tekemiseen. Vaikka voin tehdä minulle vastenmielisiäkin asioita, mielelläni siirrän niiden tekemisen huomiseen. Olen esimerkiksi maailman surkein hoitamaan mitään ”paperiasioita” eli sellaisia hommia, jotka vaativat soittelua sinne tänne. Inhoan virastoihin soittamista ja tuntemattomien ihmisten kanssa puhelinkeskustelun käymistä. Tuo on muuten hassu juttu, että tuntemattoman virastotädin kanssa keskustelu on itselleni todella vastenmielistä, vaikka asia koskisi pelkästään jotain arkista asiaa. Saatan siirtää ja siirtää puhelua vaikka tiedän, että se tulee jossain kohtaa kuitenkin hoitaa.

Syön harvoin irtokarkkeja – siis erittäin harvoin. Tätä en olisi muuten uskonut ikinä sanovani vielä viisi vuotta sitten. Olin nuorempana todellinen sokerihiiri ja kuvittelin, että olen saanut mieltymyksen makeaan äidinmaidossa. Viime vuosina makeanhimo on kuitenkin kadonnut ja jos makeaa syön, on se vain ani harvoin irtokarkkeja. Suklaalla kuorrutettuihin pähkinöihin olen sen sijaan aivan hulluna ja ne ovat minulle sitä makeaa, jota ostan jäätelön lisäksi jos jotain tekee mieli. Pidän nykyään myös huomattavasti enemmän suolaisesta kuin aikaisemmin.

Alle parikymppisenä haaveilin suurperheestä ja olin varma, että olen naimisissa jo 20-vuotiaana. Hassua miten paljon ympäristö meihin vaikuttaa ja silloisessa elämäntilanteessani tuo oli hyvin luontainen ajatus. Seurakuntapiireissä kun hommat etenevät aikamoisella vauhdilla eteenpäin verrattuna muihin parikymppisiin… Uskon pitkälti myös siihen, että maaseudulla ihmiset yksinkertaisesti tekevät asiat nuorempina ja asettuvat aloilleen. Helsingissä on paljon sinkkuja ja elämäntyyli on hektisempi – kenties urakeskeisempi ja matkustelukin on suositumpaa? Itse olen tyytyväinen siihen etten ole jäänyt kehä kolmosen ulkopuolelle, vaan rohkenin lähteä pois niistä tutuista kuvioista vaikkakin se aina itselleni aika itsestäänselvää onkin ollut.

Olen koukussa Love Islandiin! Rakastan noin muutenkin suomalaista realitya ihan Bachelorettesta Temptation Islandiin. Love Islandissa ehkä parasta on se, ettei ohjelmassa olla jatkuvasti humalassa vaan tyypit kulkevat lähinnä vesipullot kädessä. Mielestäni aika virkistävä muutos suomalaiseen realityyn ja ehkä nimenomaan tuosta syystä ohjelma kiinnostaa itseäni muutenkin kuin vaan pelkän viihteen vuoksi. Ja arvannette, että suosikki parini Love Islandista on ehdottomasti Ville ja Pauliina. Toivottavasti heistä tulee Suomen ensimmäinen Love Island pariskunta!

Olen hyvin sopeutumiskykyinen ihminen. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi reissuissa, nimittäin sopeudun hyvin huonompiin yhden tähden olosuhteisiin kuin myös niihin viiden tähden hotelleihin. Kaikki on oikeastaan kiinni asenteesta ja siitä, millaisilla fiiliksillä matkaan lähdetään! Jos reissuun lähdetään budjetti edellä, niin silloin se on pelin henki ja olen valmis siihen. Jos taas budjettia ei ole, voin nautiskella paremmistakin olosuhteista. Olen hyvin joustava ja sopeutumiskykyinen eivätkä pienetkään muutokset tuota elämässäni ylitse pääsemättömiä ongelmia. Tämä on ehkä myös sitä, että olen oppinut elämässäni myös pettymään ja sietämään pettymyksiä. En koe kovin monia asioita mahdottomiksi, vaan osaan suhtautua asioihin aikuismaisella otteella.

Minulla on ollut elämässä vaihe, jolloin mietin, ettei elämälläni ole suurempaa merkitystä eikä olemassa olollani oikeastaan ole edes väliä. Koko asian ajatteleminen tuntuu tänä päivänä hyvin pahalta, mutta tietyllä tapaa se että myönnän rohkeasti olleeni enemmän kuin epätoivoinen, antaa ehkä samanlaisissa tuntemuksissa oleville henkilöille kenties toivoa paremmasta? Tänä päivänä en nimittäin todellakaan enää ajattele noin ja vuodessa on tapahtunut paljon muutosta. Ehkä merkittävin muutos tapahtui siinä kohtaa kun hain apua ja hakeuduin terapiaan. Tuo kokonaisuus antoi itselleni niin paljon ymmärrystä, toivoa, rohkeutta ja luottamusta itseeni, ettei tosikaan! Mielentilani on kaikin puolin täysin erilainen kuin vuosi sitten.

Moni ajattelee että elän hyvin kurinalaista elämää enkä esimerkiksi herkuttele tai käytä alkoholia, mutta totuus on toinen. Minulle on maistunut viini niin kauan kuin muistan ja herkuttelen viikoittain. Ulkomuotoni ehkä hieman hämää tässä asiassa, sillä vartaloni on tyypiltään sellainen, että se pysyy suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka en näkisi hurjasti edes vaivaa sen eteen. Toki liikun säännöllisesti ja syön arjessa pääasiassa terveellisesti, mutta en ole todellakaan ehdoton minkään ravintoon tai treeneihin liittyvän asian suhteen! Pidän itseäni hyvin rentona tyyppinä, mitä tulee näihin terveysasioihin ja harvemmin edes välitän keskustella ihmisten kanssa mistään treeneihin tai ravintoon liittyvistä jutuista. Elämäni ei siis pyöri niiden ympärillä.

Olen realisti. Välillä tämä ärsyttää itseäni, sillä haluaisin olla enemmän sellainen hullu haaveilija, joka ei epäröi koskaan mitään tai ketään. Olen kuitenkin aika jalat maassa henkinen ihminen ja ajattelen todella monet asiat järjellä. En elä pilvilinnoissa, vaan olen ennemmin aina hieman varpaillani – etenkin tilanteissa joissa olen yhtään epävarma. Toisaalta jos tilanne antaa varmuutta luottamiselle, pystyn heittäytymään aika hyvin. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka aistii itse tilanteessa.

Vaikka periaatteessa joissain asioissa olen hyvin suorasanainen, on olemassa myös asioita, joita minun on vaikeaa ilmaista suoraan henkilölle itselleen. Näissä tilanteissa on aina riski, että loukkaan toista ja siksi välillä kyllä välttelen konflikteja puhumatta asioista niiden oikeilla nimillä. Olen kuitenkin huomannut että kyseinen tyyli aiheuttaa itselleni huomattavaa ahdistusta, jonka vuoksi pyrinkin jatkuvasti suoraan kommunikointiin ja olemaan selkeä muille. Tuollainen tyyli on myös itsensä ja oman hyvinvointinsa kunnioittamista.

Oliko joukossa asioita, joihin voitte samaistua?

 

Kuvat: Iines / edit: minä