Kosmetiikan panosta vs. pihistä x 5

Kosmetiikan panosta vs. pihistä postauksia on aina toisinaan toivottu, joten päätin tänään pitkästä aikaa kasata teille sellaisen! Kuten olen usein maininnut, en ole kosmetiikan suhteen merkkiuskollinen ja vaikka paljon nykyään luonnonkosmetiikkaa suosinkin, käytän niiden ohessa muitakin tuotteita. Itselleni tärkeintä on kaikessa kosmetiikassa tuotteiden toimivuus ennen hintalappua. Edullinen voi olla ehdottomasti yhtä hyvää kuin hieman kalliimpi, mutta se voi olla myös todella huonoa. Aina säännöllisesti niitä edullisia helmiä kuitenkin löytyy ja niin on löytynyt muuten viime kuukausinakin! Tässä postauksessa siis TOP 5 panosta vs. pihistä tuotteet viime aikoina käytössäni olleesta kosmetiikasta.

ESSENCE Camouflage+ healthy glow concealer* vs. JOE BLASCO Orange highlight valoväri

Yksi tärkeimmistä meikinpohjustustuotteista on peiteaine, jolla piilotetaan tummat silmänaluset. Vaikka en koe että silmänaluset olisivat varsinaista ongelma-aluettani, kyllä niihin on kiva saada valoa ja peittävyyttäkin, jotta katse kirkastuu. Omiin tarpeisiin onkin jo vuosia sopinut täydellisesti Joe Blascon valovärinappi, joka on näkynyt blogissani useampaan otteeseen ja jonka kuluneesta ulkomuodostakin voi päätellä, miten paljon peiteaine on käytössä ollut. Tämän tuotteen rinnalle ei ole kovin helpolla toimivaa korvaajaa löytynyt, kunnes ihan vahingossa päädyin kokeilemaan Essencelta testiin saamaani concealeria. Yllätys oli hyvin positiivinen ja nyt tämä kyseinen peiteväri on kulkenut meikkipussissani paikasta toiseen. Concealer on juuri sopivan peittävä olematta kuitenkaan ihoa tukkiva. Nimensä mukaisesti se tuo myös tervettä hehkua silmänympärysiholle, jonka kyllä huomaa! Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote jos kaipaat meikkipussiisi peiteainetta, joka ei ole hinnalla pilattu, mutta jossa laatu on kuitenkin kohdillaan.

ESSENCE I need a miracle* vs. ORIFLAME The One 5-in-1 wonder lash XXL

Vaikka minulla onkin edelleen ripsienpidennykset, käytän ripsiväriä nykyään oikeastaan aina alaripsiin. Myös ripsihuollon lähestyessä saatan turvautua ripsiväriin ja siksi meikkipussistani löytyykin toimiva tuote tähän tarkoitukseen. Ripsivärien suhteen olen aika ronkeli, nimittäin haluan samaan aikaan erottelevuutta sekä tuuheutta. Oriflamen The One 5-in-1 on ollut jo jonkin aikaa ehdoton ”panosta” suosikkini, jonka rinnalle Essencen edullisempi yksilö kuitenkin kiilasi. Moni on kehunut Essencen ripsivärejä, joista en ole tosiaan itse aikaisemmin innostunut, ennen kuin testasin tätä ripsiä silminnähden tuuheuttavaa tuotetta! ”I need a miracle” nimensä mukaisesti tekee ihmeitä ja ripsistä tulee tuuheat sekä näyttävät! Plussana alhainen alle viiden euron hinta, jonka lisäksi harjaosuus on juuri täydellinen – paksu ja tuuheuttava, mutta samaan aikaan erotteleva.

YES TO Tomatoes Detoxifying mask* vs. MADARA Smart Anti-pollution mask

Rakastan naamioita ja suosinkin niitä säännöllisesti ihonhoidossa. Suosikkejani ovat ehdottomasti hedelmähapponaamiot, joiden lisäksi myös hiilinaamioihin olen viime aikoina kovasti tykästynyt. Madaran hiili-mutanaamio on ollut jo pidempiaikainen ”panosta” suosikkini, joka hellii ihoa puhdistaen  ja poistaen epäpuhtauksia sekä raskasmetalleja. Naamio tekee ihosta erittäin kauniin ja kuulaan. Madaran rinnalle on viime kuukausina kiilannut edullisempi luonnollinen YES TO-sarjan epäpuhtauksia poistava hiilinaamio, joka muuten valmistetaan hauskasti omatoimisesti purkin kanteen. Kyseinen naamio on valmistettu puhtaista raaka-aineista ja se tekee ihosta hehkuvan. Tällä hetkellä en osaa edes nimetä kumpi näistä on parempi, sillä molemmat ovat iholleni loistavasti toimivia! Siispä kaikki naamiohullut, näitä kahta kannattaa kyllä testata – kumpi sitten sopiikaan paremmin budjettiisi.

ORIFLAME Giordani Gold vs. JUICE BEAUTY Serum foundation

Tällä hetkellä pidän meikkivoiteissa siitä, etteivät ne eivät peitä juuri ollenkaan, vaan iho kuultaa meikin läpi. Pihistä tuotteista suosikkini on tällä hetkellä Oriflamen Giordani Goldin meikkivoide*, joka on kasvoilla kuin toinen iho. Tykkään sekoittaa meikkivoiteeseen lisäksi vielä korostusvoidetta, jolloin siitä tulee alkuperäistä ohuempi. Panosta suosikkini on puolestaan Juice Beautyn luonnonkosmetiikkaa ja useammassakin mediassa ylistetty, hyvin kevyt meikkivoide. Olin alkuun tämän suhteen vähän kahden vaiheilla, eli en ollut varma onko tuote kuitenkaan riittävän läpikuultavaa, mutta pikkuhiljaa olen siihen tykästynyt! Jälleen kerran kun joukkoon laittaa muutaman tipan valon hehkua tuovaa kuultovoidetta, on lopputulos aivan toinen. Pysyvyys on molemmissa tuotteissa loistava, eli meikki ei lähde päivän mittaan rullautumaan, vaan kokonaisuus pysyy kauniina aamusta iltaan saakka.

ORIFLAME The One Lip Sensation Matte Mousse vs. ANASTASIA mattahuuliväri

Korallin sävyiset huulipunat ovat nudepunien lisäksi heikkouteni. Etenkin näiden kahden suosikin kaltainen kirkas koralli korostaa mielestäni kauniisti hymyä ja valkoisia hampaita. Huonompikin naamapäivä pelastuu kirkkaan punaisilla huulilla! ”Panosta” suosikkini on jo pitkään ollut ABH:n mattahuuliväri sävyssä SPICY. Huuliväri on ollut minulla käytössä jo reilun vuoden verran ja edelleen sitä on jäljellä! Tuote on laadukas ja se pysyy huulilla niin syömiset kuin juomisetkin. Pihistä tuotteista puolestaan mainitsen hyvin vastaavan huulivärin Oriflamelta. Tätäkin olen kehunut blogissa aivan taannoin, mutta edelleen pakko antaa sille krediittiä. Vaikka huuliväriä ei ole hinnalla pilattu, on se laadukas ja pitkäkestoinen. Kun aamulla laitat sitä huulille, on se vielä illallakin paikoillaan! Kyseisen huulivärin sävy on Coral Dream.

Oliko joukossa tuttuja tuotteita? 

 

*Tuote sponsoroitu

Suhde ruokaan kuvaa suhdetta elämään

Törmäsin taannoin jossain somen syövereissä lauseeseen ”Suhde ruokaan kuvaa suhdetta elämään”, joka todella kolahti. Miten hyvin sanottu, sillä tuohan pitää täysin paikkansa. Liian usein syömisen hallinnalla pyritään kontrolloimaan elämää, tunteita ja ajatuksia. Usein hallittu kontrolli ruoan kanssa on parempi kuin hallittu kaaos. Kun kykenemme pitämään ruokahimot kurissa – pysyy elämä näennäisesti muutenkin paremmin hallinnassa. On hassua miten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin syöminen, on tehty tänä päivänä aivan hemmetin vaikeaa! Vaikka tällä hetkellä trendinä onkin rentous ruokailemisen suhteen, kyllä edelleen väitän, että senkin kanssa mennään helposti yli. Balanssin tavoittelu onkin itse asiassa usein aika hallittua, vaikka oltaisiin ulospäin olevinaan kovin rentoja. Olen myös sitä mieltä, että ihmiset jotka puhuvat paljon ruoasta ja elämä pyörii noin muutenkin sen ympärillä, ovat harvoin asian kanssa tasapainossa. Siinä kohtaa kun ruoalle ei uhrata montaakaan ajatusta päivän aikana, voidaan mielestäni puhua hyvinvoinnista ja ”normaalista” tilasta. Toki normaali suunnitelmallisuus on ihan okei, mutta sellainen jatkuva ruokaan keskittyminen mielestäni jo enemmän sairasta kuin tervettä.

En missään nimessä puhu tässä mitenkään korkealta, sillä vaikka en olekaan varsinaista syömishäiriötä koskaan sairastanut, kyllä minullakin on ollut erilaisia vaiheita ruoan kanssa. Ja ehkä nimenomaan siksi osaankin katsoa noita aikoja taaksepäin olematta sokea ja rohkenen myöntää, että aina kaikki ei ole ollut ihan kunnossa. Oli ajanjakso kun pelkäsin sokeria ja rasvaa syöden järkyttävästi makeutusaineita. Oli myös aika kun ”karppasin” eli en syönyt juurikaan hiilareita – pasta ja riisi olivat jatkuvassa pannassa. Aikanaan menin myös todella vähäisillä ruokamäärillä ja suhteeni ruokaan oli paikoitellen jopa ortorektinen. Vaikka noista ajoista on jo vuosia, yhdistän silti edelleen kyseiset ajanjaksot myös siihen omaan henkiseen olotilaan. En voinut hyvin ja koin tarvetta kontrolloida elämääni myös ruokavalion avulla. Ajattelin että kun syön todella ”terveellisesti”, olen hyväksytympi ja parempi kaikin puolin. Jopa parisuhteessa yritin todistaa paremmuuttani syömällä esimerkillisesti. Ruokavalioni oli kuitenkin kaukana terveellisestä ja se, miten asetin oman hyvinvoinnin ikään kuin toissijaiseksi, on aika pelottavaa. Myöhemmin sitten sainkin järkyttävät vatsaongelmat ja veikkaan, että pitkään jatkunut epäterveellinen kokonaisuus osittain laukaisi tuollaisen yliherkkyystilan kehossani.

Näin jälkikäteen miettien ymmärrän hyvin, mistä noissa ajanjaksoissa on ollut kyse. Vaikka en ole koskaan ollut tunnesyöjä, joka hakee pettymyksen hetkellä suklaalevyn, kyllä minäkin olen alitajuisesti kontrolloinut elämääni ruokavalion avulla. Kontrolli on turvallinen tunne, sillä silloin kaikki on ikään kuin sinun käsissä. Jos mietitään elämäntilannetta, jossa koko muu pakka on kaaoksessa, saattaa syöminen ja sitä kautta oma keho olla ainut asia, jota kykenet itse kontrolloimaan. Tämä johtaa hyvin usein syömishäiriöihin ja muuhun häiriökäyttäytymiseen ruokailun saralla. Tänä päivänä kun mietinkin suhdettani syömiseen, kulkee se hyvin pitkälti samassa linjassa elämäntilanteeni kanssa. Kuvailisin tämän hetkistä elämänvaihettani jonkinlaiseksi suvantovaiheeksi, eli arki rullaa mukavasti ja voin henkisesti hyvin. Kun olen arjessa onnellinen, myös suhde ruokaan on rento, eikä sitä itse asiassa tarvitse edes sen enempää vakuutella – ei itselle saatikka muille. Jaksan enemmän panostaa ruokavalioon ja huomaan, että arjessa tekee automaattisesti parempia valintoja kun voi hyvin. Merkittävä huomio on myös se, että tunteiden ja vaikeiden asioiden käsittely on vapauttanut minua kaikilla elämän osa-alueilla. Kun oma henkinen suhde on paremmalla tolalla, heijastelee se automaattisesti muihinkin elämän osa-alueisiin – myös syömiseen.

Sanokoon kuka tahansa jotain muuta, mutta mielestäni kaloreiden laskemiselle ja ruoan punnitsemiselle ei ole normaalipainoisen elämässä mitään järkevää perustetta. Tuossa kohtaa kun koetaan tarvetta tietää grammalleen, mitä suusta alas menee, ei voida puhua terveellisyydestä samassa lauseessa. Toki tämä on vain minun mielipide, mutta pidän ruoan punnitsemista yhtenä suurimmista itsekontrollin väylistä. Todellisuudessa ongelma on jossain paljon syvemmällä ja jotta se tarve punnitsemiselle katoaa, tulee asioita avata henkisellä tasolla. Usein nuo ongelmat liittyvät nimenomaan tunne-elämään ja muihin historiamme käsittelemättömiin haavakohtiin. Vähän samalla tapaa kuin ongelmiaan on helppo hukuttaa alkoholiin, saattaa ruoan kontrollointi toimia jollekin vastaavanlaisena pakokeinona. Jonkin verran on myös ihmisiä, joilla tuo ruoan kontrolloinnin kohde vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Koko elämä menee ikään kuin sellaisen tasapainon hakemiseen ruokailun saralla, vaikka todellisuudessa ruoka ei itsessään ole se ongelma, vaan ongelma on jossain syvemmällä. Saatetaan ihmetellä miksi suhde ruokaan on niin kompleksinen, vaikka todellisuudessa asioille löytyy aina selitys.

Siispä mietitäänhän tänään omaa suhdetta ruokaan ja peilataan sitä sitten elämään. Löytyykö sieltä yhtäläisyyksiä tai voisiko itselleen myöntää, että tarve kontrolloida onkin tarvetta hallita jotain tunteita sen itse ruoan sijaan?

 

Kuvat: Iines / edit: minä