Liuta outoja tapojani

Kun lähden reissuun, joudun aina pakkaamaan tuplamäärän alushousuja matkalaukkuun. Eli maanantaina Portugaliin lähtiessäni pakkaan matkalaukkuun noin 20 paria alushousuja vaikka poissa olen ainoastaan 9 päivää. Tämä siksi etten pysty nukkumaan samoilla alushousuilla, joilla olen ollut koko päivän. Yöksi on aina vaihdettava uudet ja puhtaat.

Yksi suurimmista herkuistani on syödä esimerkiksi näkkileipiä tai hapankorppuja kermajuustolla monen monta kappaletta. Vielä jos kermajuuston pohjalle laittaa tuorejuustolevitteen ja päälle fetapaloja niin nam! Ja näitä tosiaan menee helposti lähemmäs parikymmentä kappaletta pitkin iltaa, eli mikään pieni määrä ei riitä… En siis aina kaipaa herkutteluun mitään sipsejä tai karkkia vaan välillä toimii tällaisetkin outoudet.

Tykkään haistella asioita. Esimerkiksi vaatteita pesun jälkeen tai hiuksiani, silloinkin kun ne eivät ole edes samana päivänä pestyt. Myös käsiäni haistelen usein, etenkin sitä kämmenen päällisosaa. Miehissä haistan aina oitis tuoksun jota mies käyttää ja se onkin itselleni tärkeä juttu. Jos toinen haisee hielle, on se ehdoton turn off. Hajut merkkaa itselleni ja siksi olen itsekin tarkka siitä, että tuoksun itsekin hyvältä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät käytä tuoksuja (ellei ole siis allerginen).

Minua ällöttää juoda lasista siitä samasta kohdasta, josta olen edelliselläkin kerralla juonut. Käyttämiini laseihin tuleekin lasin ympärille useammat huulen jäljet, jonka jälkeen otan aina uuden. Vaikka siis asun yksiössä ja vieläpä yksin, on minulla paljon tiskiä – etenkin niitä laseja.

Mieluiten pyyhin likoja kostutetulla wc-paperilla kuin tiskirätillä. En oikeastaan kykene koskemaan tiskirättiin kuin niillä tiskaushanskoilla, jonka vuoksi usein se wc-paperin käyttäminen on helpompaa ja nopeampaa!

Itseäni ällöttää hiusharjat jotka ovat täynnä hiuksia! Miksi ihmeessä ihmiset ei välillä tyhjennä sitä harjaa koska se on niin helppoa? Pahinta on jos harja jota ei ole hetkeen putsattu joutuu käsilaukkuun ja niitä hiuksia leviää sinne laukun pohjalle, yök yökkkk!

Käytän kotona ollessani silmälaseja piilolinssien sijaan mutta aina jos esimerkiksi lähetti tulee tuomaan pakettia tai Woltista tuodaan safkaa, otan lasit pois ja olen ns. sokkona kun menen avaamaan oven. Tuo on sinällään koomista, sillä en inhoa silmälaseja mutta tuo vaan tapahtuu niin vaistomaisesti. Paljon olen siis elämäni aikana ilman laseja kulkenut ja esimerkiksi lenkillä tai salilla käyn edelleen puolisokeana.

Keitän kahvia aina liikaa vaikka tiedän tasan tarkkaan paljonko sitä tulen juomaan. Vakio keittomääräni on neljä kuppia mutta juon siitä vaan kaksi. Päivittäin kahvia meneekin lavuaarista alas mutta siitä huolimatta haluan keittää sen neljä kuppia.

Jos tykästyn johonkin biisiin, kykenen kuuntelemaan sitä kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkanaa kunnes kyllästyn. Joihinkin kappaleisiin en tosin kyllästy varmaan ikinä ja tällaisia ovat esimerkiksi Nylon Beatin useammat kipaleet.

Kotioloissa en pysty käyttämään rintaliivejä! Aina kotiovesta sisään astuessani riisunkin rintaliivit vaikka muualla ollessani hyvä kun niitä edes huomaan. Olen usein myös ilman alushousuja, eli jos päällä on collarit tai vaikka shortsit, olen kommandona hah. Pipari paljaana en tokikaan liiku sillä sen verran pelkään paljastella naapureille…

Tykkään syödä hedelmät ennemmin pilkottuna/siivutettuna kuin kokonaisina. Jopa banaanin mieluiten pilkon lautaselle ja syön siitä haarukalla. Välillä teen myös sitä, että ihan muussaan banaanin tai lämmitän sen mikrossa. Kokonaiset hedelmät ovat karseita ja pahin on syödä omena kokonaisena niin, että siitä haukkoo paloja.

Tykkään järkyttää ihmisiä – tokaista asioita todella suoraan huumorilla höystettynä tai sanoa vaikka jotain roisia. Mielestäni on ihanaa kun ihmiset nauravat jutuilleni ja heidän ilmeestään näkee, etteivät uskaltaisi itse koskaan sanoa tuota ääneen mutta ajattelevat samaa. Välillä tämä saattaa mennä hieman ylikin (lue humalassa) eli en aina mieti riittävän tarkkaan mitä sanon, vaan saatan töksäyttää ilmoille totuuksia tai puolitotuuksia. Kanssani ei kyllä pärjää jos on liian tosikko, sillä suustani tulee usein sellaista tavaraa mitä ei ulkokuoren perusteella uskoisi…

Inhoan käsikarvoja ja sheivaankin niitä säännöllisesti. Ihan sama alkavatko ne kasvamaan sitä villimmin mutta käsikarvat ovat mielestäni jotain niin ällöttävää – siis naisella.

Vaikka en ikinä osta mitään light tuotteita – en edes limsaa, niin mynthonit ostan aina sokerittomina! En tiedä mikä siinä onkin mutta poikkeuksetta valitsen sen sokerittoman rasian sokerillisen sijaan. Ehkä alitajunnassa piilee pelko siitä että sokeri villitsee ne flunssapöpöt ja aspartaami onkin parempi vaihtoehto. Yeah right…

Millaisia outoja tapoja teiltä löytyy? Kenties samoja kuin minulta?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Blogit ja niiden kertakäyttökulttuuri

Viimeksi eilen puoli tuntia ennen kuvauksiin lähtöä mietin, mitä laittaisin päälleni? Olimme sopineet Iineksen kanssa kuvaustreffit keskustaan – kuten niin monena muunakin päivänä. Kuvaan aika paljon bloggaajakollegojen kanssa asukuvia lähinnä siksi, että tekstit saavat kivaa kuvitusta. Blogini ei kuitenkaan ole mikään muotiblogi mutta kyllä, pidän kuvattavana olemisesta ja sisällöstä, jossa itse näyn. Mielestäni se tuo blogiin persoonaa vaikka aina kuvitus ei todellakaan ole millään tapaa tekstiin liitännäistä. Se mitä kuitenkin välillä mietin, ovat asukokonaisuudet tai oikeastaan se, ettei niitä tule edes usein mietittyä vaan monet kerrat päällä on jotain samaa vanhaa. Se sama vanha välillä harmittaa ja viimeksi eilen jäin miettimään, että hittolainen taas laitan nämä samat farkut. Ei sillä etteikö minullakin olisi farkkuja mutta varmaan kaikki ovat jo blogissani näkyneet. Samaan hengenvetoon mieleeni jo hiipi ajatus siitä, kuinka tyhmästi nyt ajattelen. Miksi ihmeessä haluaisin viljellä blogissani kertakäyttöistä ajatusmaailmaa hankkimalla jokaisiin kuvauksiin uudet vaatteet?

On joku sellainen hiljainen olettamus, että jokaisessa blogitekstissä tulisi olla uudet kuvat ja uusi asu. Vaikka ei ostaisikaan jatkuvasti uutta, niin vaatekaapin tulisi olla niin laaja, että sieltä riittää yhdisteltäviä vaatekappaleita vuoden jokaiseen päivään. Veikkaan että tuo ajatus on lähtöisin muotiblogeista ja siitä, että niissä on tosiaan jatkuvasti aallon harjalla kulkevia trendikkäitä asuja sekä useimmiten kaikki päästä varpaisiin on täysin uutta. Jossain kohtaa lukijoillekin taisi paljastua, että useampi vaikuttaja lainaa vaatteita PR-toimistoista, mikä on oikeasti todella hyvä julki tuotava totuus! Vaikka itse en niin teekään enkä ikinä jaksaisi sellaista rumbaa, niin on hyvä, että ne jotka sitä harrastavat tuovat teksteissään ilmi ettei vaate ole uusi vaan lainassa. Tuo taas vähentää sitä ihmisten harhaluuloa siitä, että päällä tulisi olla jatkuvasti jotain uutta ja on täysin normaalia shoppailla viikoittain uusia asukokonaisuuksia.

Vaikka itse vierailen paljon kirpputoreilla ja UFFissa käyn melkeinpä viikoittain, en osta sieltä läheskään aina mitään. Kirppistely on tuurista kiinni eikä tosiaan joka kerta haaviin tartu ainuttakaan rättiä. Kuten olen usein maininnut, tykkään pitää vaatekaappini yksinkertaisena eikä sieltä löydy mitään paria vuotta vanhempaa. Myyn jatkuvasti entistä pois ja tämä tekeekin välillä sen, ettei kuvia varten ole mitään ”uutta ja ihanaa” – ei edes niiden vanhojen vaatteiden joukosta. Olen kuitenkin miettinyt sitäkin etten voi sen vuoksi jatkuvasti ostella, että blogissani olisi aina uutta – tai siis miksi ihmeessä niin tekisin kun se ei kuitenkaan tue omaa ajatusmaailmaani? Tuntuisi aivan hullulta ostaa viikoittain uusia asukokonaisuuksia edes käytettynä, koska en todellakaan ajattele niin että vaatteet ovat kertakäyttöisiä! Se on kuitenkin jännä, miten some jollain tavalla edelleen ruokkii kertakäyttökulttuuria ja blogi- sekä instagram kuvissa vaikuttajilla tuntuu aina olevan jotain uutta yllään.

Enkä tosiaan kiellä ettenkö itsekin pyrkisi vaihtelemaan asukokonaisuuksia kuvia varten. Tällä hetkellä teen sitä kuitenkin pääasiassa niiden vaatteiden puitteissa, joita jo omistan. Ja kuten mainittu, itseäni ärsyttää että välillä mieleen tulee ajatus siitä etten nyt voi laittaa näitä samoja vanhoja farkkuja tai tätä ikivanhaa toppia kuviin. Kuitenkin normaalissa elämässä käytän näitä samoja vaatteita, joten miksi ne eivät voisi näkyä myös blogissa? Vaikka pidän vaatteista ja pukeutumisesta niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin siitä vaan silloin, kun ne vaatteet ovat ensimmäistä kertaa päälläni! Jotenkin aivan hullua että joudun edes käymään tällaista ajatusjuoksua päässäni mutta välillä tässä työssä unohtaa ettei aina tarvitse tuoda lukijoille jotain uutta. Ehkä se on nimenomaan se sosiaalisen median jatkuva muutos ja liike joka ajaa näihinkin arvoihin. Aina pitää olla jotain uutta sanottavaa, vinkattavaa tai tyylillisesti annettavaa vaikka blogi olisi tällainen lifestyleblogi kauneus- tai muotiblogin sijaan.

Mutta jos toisaalta oikein mietin, niin samahan se oli vaatekaupassa työskennellessä. Kun oli jatkuvasti siellä muodin parissa ja näki ne kaikki uutuudet jotka kuorman mukana tuli, ei vaan malttanut olla tekemättä jatkuvia ostoksia. Samalla tavalla taas ns. varakkaammalla alalla työskentely ajoi itseäni kuluttamaan kalliisiin merkkilaukkuihin ja muuhun jolla sitä boostasi egoaan tai tunsi kuuluvansa joukkoon. Ympäristö ajaa meitä usein tekoihin ja siksi välillä on kyllä hyvä pysähtyä jos oma ajatusmaailma alkaa lipumaan huolestuttavaan suuntaan. Etenkin tämän kertakäyttöisen muodin parissa on hyvä pysähtyä miettimään sitä tosiasiaa kuinka maailma on hukkumassa tekstiilijätteeseen. Ja ei, en nyt sano etteikö mitään saisi enää ostaa – ostanhan itsekin – mutta pieni pysähtyminen on säännöllisin väliajoin paikallaan. Samoihin vaatteisiin ei ole noloa pukeutua, ihan sama ikuistetaanko ne blogin kuviin vai ei.

Siispä vaatteiden monikäyttöisyys kunniaan! Toivon mukaan tulevaisuudessa bloggaajien yllä nähdään yhä enenevissä määrin niitä samoja vaatteita ja ennemminkin niiden samojen vaatteiden yhdistelemistä keskenään kuin jatkuvaa uusien haalintaa.

Mitä te ajattelette bloggaajien asukuvista? Tykkäättekö katsella asukuvia joissa on jatkuvasti jotain uutta ja trendikästä, vai katseletteko mielellänne niitä bloggaajan suosikki farkkuja kerta toisensa jälkeen?

 

Kuvat: Iines / edit: minä