Kesäkuun kauneussuosikit

Kesäkuu lähenee pikkuhiljaa loppuaan, jonka vuoksi on aika kasata kuluneen kuukauden kauneussuosikit yhteen. Tässä kuussa valinta oli vaikea, sillä etenkin hiustuotteiden ja meikkien saralla olen saanut kokeilla jälleen kaikkea ihanaa ja siksi pitikin oikein punnitsemalla punnita, mitkä tuotteet haluan nostaa tässä kuussa esiin. Jokainen kohta esittelemäni tuote onkin omalla sarallaan aivan loistava ja varmasti tulevaisuudessakin käytöstäni löytyvä. Tällä kertaa mukana ei ole kuitenkaan kuin yksi luonnonkosmetiikkatuote, mikä on sinällään ehkä hieman erikoistakin koska luonnonkosmetiikkaa suosin nykyään niin paljon. No, tällä kertaa nyt näin ja oli luonnonkosmetiikkaa tai ei – kohta jakamani suosikit ovat aivan parhaita!

EVOLVE – DAILY RENEW FACIAL CREAM -uudistava kasvovoide*

Yksi kesäkuun ehdoton suosikkini on Evolven uudistava vaniljan ja kookoksen tuoksuinen kasvovoide. Kyseinen voide on suunnattu elvytysmielessä etenkin ikääntyvälle iholle ja voiteen paksuhkon koostumuksen vuoksi se on loistava vaihtoehto myös kuivalle hipiälle. Vaikka oma ihoni ei olekaan kuiva, tulee voiteesta aivan ihanan kosteutettu olo ilman, että se jäisi imeytymättä. Itsehän siis käytän voidetta aina meikin alla, eli soveltuvuus tuohonkin käyttötarkoitukseen on loistava! Kasvovoide sisältää suosikkiani eli pienempi molekyylipainoista hyaluronihappoa, joka imeytyy syvemmälle ihoon ja täten myös kosteuttaa paremmin. Tuote on myös täysin vegaaninen ja hinnaltaan kohtuullinen (alle 30 €/60 ml). Oikeastaan ainut miinus siitä, ettei voiteessa ole suojakerrointa. Näin kesällä tuleekin olla tarkkana että muistaa käyttää meikkivoidetta jossa on SPF.

Itsellänihän on ollut jo pidempään käytössä Evolven muitakin tuotteita joista mm. misellivesi ja hyaluronihapposeerumi ovat yllättäneet erittäin positiivisesti! En oikeastaan tiedä onko tässä vegaanisessa sarjassa yhtään huonoa tuotetta – saanen epäillä. Hinta-laatusuhde on ainakin enemmän kuin kohdillaan.

ORIFLAME – THE ONE BROWCARA -kulmakarvageeli*

Tämän kesän aivan ylivoimainen tuote meikkien saralla on Oriflamen veden-, hien- ja kosteudenkestävä kulmakarvageeli! En edes muista koska ennen tätä olen viimeksi kulmakarvageelin omistanut, sillä niin pitkään maalasin kulmani Anastasian kulmavärillä ja viimeistelin lookin mustalla ripsivärillä. Edelleenkään en sano, että Anastasia olisi huono mutta jotenkin minua on vaan näin valon määrän lisääntyessä alkanut inhottamaan liian meikatut kulmat. Koska omanikin ovat luonnostaan paksut ja näyttävät, en välttämättä kaipaa niihin liian tummaa ehostusta joka ehkä jopa hieman vanhentaakin? Nyt olenkin viihtynyt jo ehkä kuukauden verran pelkällä kulmakarvageelillä meikattujen kulmien kanssa ja siihen puuhaan tämä Oriflamen tuote on loistava. Käytössäni on sävy Deep Brown, joka on mielestäni mukavan tumma olematta kuitenkaan liian vahva. Lisään geeliä karvoihin useamman kerroksen ja nostan niitä samalla ikään kuin ”ylöspäin”. Lookista tulee ihanan luonnollinen ja paksu olematta kuitenkaan liian meikattu. Oikea kesän pelastus ja siinä ohessa kun kulmia vielä värjääkin säännöllisesti omaa väriä korostaen, sitä pääsee aika helpolla. Lämmin suositus!

KMS – THERMA SHAPE 2 IN 1 SPRAY muotoilu- ja viimeistelysuihke*

Jos sitten jotain hiuksillekin niin kesäkuussa olen muotoillut kutrejani ennätysmäärän, jonka vuoksi KMS:n suosikki muotoilusuihke on ollut kovassa käytössä! En rehellisyyden nimissä tiedä parempaa lämpösuojaa, joka toimisi itsepäisen ja oikukkaan tukkani kanssa. Ongelmani on nimittäin pitkään ollut se että kun muotoilen kiharat, lässähtää lopputulos alta aikayksikön. Moni lämpösuoja on hiuksiini liian raskas, eli toisin sanoen kihara ei pysy. Olen ehkä maininnut tästä ennenkin mutta vaikka hiukseni onkin laadultaan kuiva, ei se kestä yhtään öljyjä. Tämän vuoksi tärkeää on että tuote ei ole liian hoitava vaan ennemminkin pitoa antava ja mieluiten juurikin lakkamainen. Tässä KMS:n suihkeessa on kyllä kaikki niin kohdillaan ja lopputuloksesta tulee upea!

Suihkutan suihketta siis osio osiolta hiuksiin, harjaan läpi ja muotoilen raudalla – kiharasta tulee jämäkkä ja napakka. Lopputulos myöskin pysyy ja vaikka tietenkin harjaan hiukset vielä ennen hiuslakkaa luonnollisen lopputuloksen saamiseksi, hiukset jäävät silti muotoillun näköisiksi eivätkä suoristu saman tien. Tuotettahan voi käyttää myös viimeistelysuihkeena jolloin se lisää pitoa ja muotoilurautojen kanssa suihke vähentää hiusten katkeilua jopa 50 %. Kehuin suihketta tässä taannoin eräälle hiustuotefriikille ystävälleni ja hän vaan totesi, että suihke on kuulemma maailman paras lämpösuoja – oikea aatelinen.

DERMOSIL – HIGHLIGHTING POWDER -korostuspuuteri*

Jokainen yhtään meikkitrendejä seuraava varmasti tietää, että tällä hetkellä liiallinen korostus ja contour ovat menneen talven lumia. Luonnollisuus on trendikästä oikeastaan kaikessa mitä tulee tyyliin ja kauneuteen. Itsekin olen vähentänyt huomattavasti korostustuotteiden hamstraamista ja tällä hetkellä käytänkin ainoastaan muutamia tuotteita, joita niitäkään en välttämättä päivittäin. Yksi tämän kesän suosikkini on kuitenkin tämä ihana Dermosilin arganöljyä sisältävä samettinen korostuspuuteri, jossa on aivan mieletön pigmentti! Pitkään käytin Macin vastaavaa mutta pakko sanoa, että kakkoseksi jää tämän rinnalla. Värisävy on juuri täydellisesti kylmään taittava, joka sopii useamman suomalaisenkin kasvoille. Puuteri on paitsi pigmenttinen myös helposti levittyvä eikä montaa sipaisua poskiluun yläpuolelle kaivata kun lopputulos on jo kauniin hehkeä. Hintakin on muuten aivan naurettava, eli Dermosilin kotisivuilla 8,90 €. Itselleni koko brändi on noin muutenkin täysin uusi tuttavuus mutta tämän tuotteen saamisen jälkeen olen päättänyt perehtyä hieman lisää!

HYDRACOLOR 22  -sävyttävä huulivoide

Jo vuosia yksi arjen suosikeistani on ollut Hydracolorin sävyttävä huulivoide. Nykyään kun en jaksa enää meikata huuliani kuin oikeastaan kuvia varten, suosin tätä ihanaa sävyttävää huulivoidetta huulillani huulipunan korvikkeena. Etenkin juuri kesään tuote soveltuu loistavasti, jonka vuoksi päätinkin nostaa sen juuri kesäkuun kauneussuosikkeihin. Huulivoiteessa on siis nätin pehmeä sävy ja sen lisäksi vielä SPF25. Voide sisältää luonnollisia öljyjä ja hunajauutetta eikä laisinkaan parabeeneja. Oma suosikkini on yllättäen nudeen taittava sävy 22, joka antaa huuliin juuri sopivasti väriä olematta kuitenkaan liian värjäävä. Tästä voiteesta ei mielestäni myöskään tule sitä samaa tunnetta kuin tavallisesta huulivoiteesta, että huulet alkaisivat ikään kuin vaatimaan voidetta tunnin välein. Toisaalta itse en myöskään käytä tuotetta niin säännöllisesti vaan ehkä kerran tai pari päivässä. Ostan oman Hydracolorini aina Stockkalta mutta kuuleman mukaan myös jotkut apteekit sitä myyvät. Hinta pyörii jossain siellä neljän ja viiden euron kieppeillä, joka ei mielestäni ole kovin paha satsaus siihen nähden, ettei joka viikko uutta voidetta tarvitse olla ostamassa.

Näillä kauneussuosikeilla on ihana suunnata juhannukseen! Onko joukossa kenties jotain sinullekin tuttua ja toimivaa? 

PS. Blogini päivittyy myös juhannuksena normaalisti, eli jos et elä täydessä somehiljaisuudessa, täälläkin saa vierailla!

*Tuote sponsoroitu

Väliinputoaja

Koen elämässäni usein olevani jonkinlainen väliinputoaja. En siis monissakaan tilanteissa tunne kuuluvani joukkoon vaikka konkreettisesti mukana olenkin. Seuraan usein tilanteita ikään kuin tietäen sisimmässäni etten ole osa tuotakaan porukkaa. Hyvin usein mietin, ettei monikaan varmasti ymmärrä minua tai ajatuksiani – vaikka olen tässä heidän kanssaan, ei meillä ole mitään yhteistä. Enkä nyt siis puhu läheisimmistä ystävistäni vaan enemmänkin niistä kaikista muista. Sama pätee elämässäni myös opintoihin ja työelämään – kuten viime viikonloppuna kirjoitin, oman paikan löytäminen ei ole ollut helppoa ja edelleenkin risteilen. Työyhteisöissäkään en ole koskaan kokenut, että olisin löytänyt sieltä esimerkiksi saman henkisiä ystäviä, vaan aina heihin on ollut joku etäisyys – tunne siitä etten vaan ole heidän kaltainen. Rehellisyyden nimissä en voi myöskään sanoa, että olisin koskaan ollut parisuhteessa sielunkumppanin kanssa. Eli ei, suhteessakaan en ole kokenut sellaista tunnetta että toinen osapuoli ymmärtäisi minua täysin ja hyväksyisi täten minut aidosti sellaisena kuin olen.

Tälle samaiselle tunteelle lienee tutumpi nimitys ulkopuolisuuden tunne. Se on ollut tosiaan elämässäni läsnä jo lapsuudesta saakka ja seurannut minua koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän riippuen siitä, kuinka paljon sallin tuolle tunteelle valtaa. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin mutta oikeastaan vasta viime kuukausina joutunut kunnolla pohtimaan mistä tuo tunne on lähtöisin. Mitkä asiat ovat johtaneet siihen, etten koe olevani muiden kaltainen tai osa porukkaa? Veikkaan että yksi merkittävä syy tunteelle on se, että muutimme niin paljon lapsuudessani. Myöskään sukulaissuhteet eivät ole olleet perheessäni koskaan erityisen läheiset, enkä tänäkään päivänä ole yhteydessä kuin vanhempiini ja siskooni. Minulle on helpompaa olla läheinen muutamien ihmisten kanssa kuin kokea kuuluvansa johonkin suurempaan ryhmään. Asia jonka vaikutusta olen myöskin pohtinut, on lapsuuden/nuoruuden hengellisyys ja se, että olin aina luokan ainut ”uskovainen”. Eli olin ikään kuin se outolintu joka ei kuulunut muiden joukkoon. Vaikka minua ei ole koskaan rajusti koulukiusattu niin kyllä sain kuulla uskostani paljon naljailua. Muistan kuinka jo tuolloin mietin etten välitä, että he eivät vaan tiedä sitä mitä minä tiedän. Todennäköisesti juuri uskoni vahvistikin sitä tunnetta, että olen niin erilainen kuin muut – sellainen joukkoon kuulumaton ja ulkopuolinen.

Tämän kaltaiset tunteet liitetään usein yksinäisyyteen ja introverttiuteen mutta todellisuudessa väliin putoamisen tunteita voi kokea vaikka olisi kuinka sosiaalinen tahansa. Joskus joku tilanne tai elämänvaihe saattaa yhtäkkiä laukaista tunteen ulkopuolisuudesta eikä se ole siinä mielessä mitenkään outoa. Uskonkin siihen että ulkopuolisuutta on kahdenlaista – sitä lapsuudesta mukana kulkenutta ns. sisään rakennettua kuin kausittaistakin. Molempia on kuitenkin mahdollista hoitaa eikä tunteen valtaan sinällään kannata jäädäkään vellomaan. Mielestäni aika hyvä keino tällaisten tunteiden hoitamisessa on jälleen kerran se, että puhuu aiheesta. Miettii, mistä tunne johtuu ja miksi se on juuri nyt niin vahvana olemassa olevana? Esimerkiksi tällä hetkellä tai oikeastaan viime päivinä olen kokenut näitä tunteita juhannuksesta. Juhannus on jälleen kerran itselleni pakkopullaa koska en ole varsinaisesti osa mitään ihanaa mökkijuhannusta. Jo viime vuonna mietin kunpa tänä vuonna olisi eri tilanne mutta valitettavasti tunne toistaa itseään. Inhoankin juhlapyhiä koska ne usein vahvistavat tunnetta siitä, etten oikein kuulu mihinkään. Ja tässä kohtaa on muuten pakko mainita, että sinällään tähän tunteeseen ei vaikuta se onko parisuhteessa vai ei. Tietenkin suhteessa olevalle on automaattista viettää juhlapyhä kumppaninsa seurassa mutta noin muuten, jopa parisuhteessakin voi kokea itsensä ulkopuoliseksi tai vaikka yksinäiseksikin.

Arjen tasolla olen pyrkinyt hoitamaan ulkopuolisuuden tunnetta sillä, että menen vaikka väkisin tilanteisiin joissa asetan itseni riskialttiiksi kyseiselle tunteelle. Usein blogitilaisuudet ovat tällaisia koska jos en tunne paikan päältä ketään, todennäköisesti tunnen itseni ulkopuoliseksi. Yllätys on usein kuitenkin ollut positiivinen kun paikalla onkin ollut joku puolituttu, jonka kanssa on voinut sitten mennä juttelemaan. Välillä olen myös miettinyt kuinka moni samassa tilanteessa saattaakaan tuntea itsensä tähän porukkaan kuulumattomaksi vaikka sitä ei välttämättä päällepäin uskoisi? Kyseinen tunne ei liity varsinaisesti edes siihen onko ihmisenä kuinka ”suosittu” tai miten laajan ystäväpiirin omaa. Eikä ylipäänsä edes siihen miten sosiaalisissa tilanteissa toimii. Joukon suupalttikin saattaa kokea itsensä paikoitellen ulkopuoliseksi. Usein sosiaalinen roolikin saattaa olla opeteltu nimenomaan piilottamaan se sisimmän epävarmuus, joka itsekin pelätään kohdata.

Toisinaan on kyllä hankalaa kun ei oikein koe kuuluvansa kumpaankaan ääripäähän mutta ei löydä paikkaansa siitä keskeltäkään. Ei ikään kuin sovellu mihinkään muottiin vaan kokee olevansa sen ulkopuolelta. Tiedän ettei tuo ole aina edes totta mutta ihmiselle itselleen tunne on aina todellinen – henkilökohtainen ja aito kokemus.

Herääkö teillä ajatuksia aiheen tiimoilta tai koetteko koskaan vastaavanlaista tunnetta siitä, että olette jonkinlaisia elämän väliinputoajia – ette oikein mahdu mihinkään muottiin eikä yhteenkuuluvuuden tunnetta ole helppo tuntea?

 

Kuvat: Iines / edit: minä