Vegaaninen kaalilaatikko

Muistan kuinka nuorempana olin koukussa Saarioisten valmiiseen kaalilaatikkoon. Se oli ehdottomasti yksi suosikki ruoistani – kevyttä hyvää, joka ei edes maistu valmisruoalta. Jossain kohtaa iski kuitenkin stoppi, kuten aina jos jotain ruokaa syö kyllästymiseen saakka. Tuossa kohtaa vähensin muutenkin valmisruokien syöntiä minimiin ja siirryin valmistamaan ruokaa itse. Menikin pieni tovi etten syönyt ollenkaan kaalilaatikkoa saatikka, että olisin sitä itse valmistanut kunnes sitten tällä viikolla. En oikeastaan edes tiedä mistä idea lähti liikenteeseen mutta miettiessäni jotain kevyttä, raikasta ja kesäistä lounasvaihtoehtoa päädyin kaalilaatikkoon. Luonnollisestikin tein sen myös vegaanisena ja korvasin jauhelihan soijarouheella. Pakko sanoa, että soijarouhe toimii jauhelihan korvikkeena aivan mielettömän hyvin, eikä laatikko kaipaa mitään eläinperäistä!

Kaalilaatikko on helppo valmistaa ja mikä parasta, myös hinnaltaan edullista ruokaa. Tein laatikon sen perinteisemmän valkokaalin sijaan varhaiskaaliin ja se toimi mielestäni loistavasti! Joukkoon lisäsin myös hieman riisiä mikä puolestaan tuo annokseen ruokaisuutta ja laatikolla jaksaa paremmin. Karpalot kaalilaatikon pinnalla ovat ekstraa mutta toimivat mielestäni loistavasti! Jospa siis mietit jotain kesäisen helppoa arki- tai viikonloppuruokaa, niin tässä mielettömän hyvä vaihtoehto.

VEGAANINEN KAALILAATIKKO (GL, M, VE)

  • 2 dl soijarouhetta
  • 600 g varhaiskaalia
  • 1 sipuli
  • 1 dl riisiä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl mustapippuria
  • Muutama loraus japanilaista soijakastiketta
  • 1/2 tl valkopippuria
  • 2 porkkanaa
  • Laadukasta suolaa
  • Karpaloita
  • 3 dl kookosmaitoa tai kaurakermaa

PUOLUKKASURVOS

  • 200 g pakastepuolukoita
  • Muutama teelusikallinen hunajaa

Kaadetaan soijarouhe kulhoon ja lisätään päälle vesi jotta rouhe turpoaa. Vettä kannattaa laittaa useampi desilitra niin, että rouhe peittyy. Keitetään riisi – itsehän käytin siis ihan jasmiiniriisiä mutta oikeastaan mikä tahansa riisi tähän sopii. Siivutetaan varhaiskaali, porkkanat ja sipuli, jotka kaadetaan pannulle tai suureen kattilaan jossa ne ruskistetaan. Lisätään mukaan vielä loraus oliiviöljyä ja mausteita oman maun mukaan.

Kun kaalit ja sipulit ovat väriltään ruskehtavia, kaadetaan ne erilliseen kulhoon ja laitetaan turvonnut soijarouhe pannulle. Ruskistetaan rouhetta ja lisätään joukkoon mausteita sekä soijakastiketta. Itse lorautin soijaa aika reippaallakin kädellä, sitä pidän soijan mausta. Kun soijarouhe on kypsää ja ruskistunutta, kaadetaan se valmiin riisin lisäksi kaaliseoksen joukkoon. Sekoitetaan huolella ja lisätään joukkoon oliiviöljy sekä kookosmaito/kaurakerma. Itse käytin kookosmaitoa koska unohdin ostaa kaurakermaa mutta se toimi loistavasti! Kaadetaan seos voideltuun uunivuokaan ja ripotellaan päälle reilulla kädellä kuivattuja karpaloita. Karpalot antavat mielestäni ihanan kirpeää vastapainoa laatikolle, joten suosittelen niitä ehdottomasti käyttämään! Paistetaan laatikkoa uunin keskitasossa 200 asteessa suunnilleen 50 minuutin ajan, uunista riippuen. Lopuksi valmistetaan puolukkasurvos blendaamalla puoliksi sulaneet puolukat ja lisäämällä joukkoon hunajaa oman maun mukaan. Parasta kaalilaatikko on tuoreena heti uunista tulon jälkeen mutta samaa ruokaa pystyy kyllä syömään helposti parina seuraavanakin päivänä ellei kyllästyminen iske.

Toivottavasti tämä kesäisen kevyt resepti miellyttää ja lähtee sinunkin keittiössä kokeiluun!

Nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista perjantaita sekä näillä näppäimillä alkavaa viikonloppua!

Olisinpa tiennyt

Olisinpa tiennyt, että jos joku loukkaa minua, on parempi kääntää hänelle poski kuin lyödä takaisin. Tämä on ollut itselleni yksi vaikeimmista asioista oppia, sillä olen tottunut aina antamaan samalla mitalla takaisin. Totuus on kuitenkin se, että viha kasvaa vihaamalla ja rakkaus on se, jolla kaikki voitetaan!

Olisinpa tiennyt, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää ja tehdä valintoja. Ei itse asiassa ole oikeita tai vääriä valintoja vaan on ainoastaan valintoja, joita teemme ja joiden kanssa meidän tulee elää.

Olisinpa tiennyt, että voin rakastaa elämässäni useampaan otteeseen. Elämä ei pääty eroon ja aina tulee uusia rakkauksia. Joskus on aika luovuttaa, irrottaa ja antaa mahdollisuus jollekin uudelle. Irtipäästäminen on yksi vaikeimmista asioista, mitä tiedän mutta se on aina väylä johonkin uuteen ja ihmeelliseen.

Olisinpa tiennyt, että tulen löytämään rinnalleni upeita ihmisiä – aitoja ystäviä, jotka välittävät ja joista minäkin oikeasti välitän. Ne kaikki pintapuoliset ihmissuhteet, nuo eivät olleet niitä oikeita eivätkä minua varten.

Olisinpa tiennyt, että sanomalla ne vaikeimmatkin asiat rehellisesti ääneen vältän ahdistuksen ja puristavan tunteen sisälläni. Avoimuus on niin mielettömän tärkeää ja se, että vaikeatkin asiat selvitetään.

Olisinpa tiennyt, että virheet kasvattavat. Ne hetket kun tajuat mokanneesi ja pahasti opettavat ehkä eniten. Jossittelu on turhaa ja jokainen virhe kannattaa pyrkiä kääntämään opiksi. Ei ole ihmistä joka ei virheitä tekisi.

Olisinpa tiennyt, että hyppy tuntemattomaan ja epävarmaan saattaakin kantaa. Liian usein pelkäämme asioita ja niiden seurauksia, olemme suorastaan pelkureita. Siispä hyppää ja katso mitä tapahtuu! Joskus epävarma tuo mukanaan jotain uutta, mitä et olisi kohdannut ilman tuota rohkeaa hyppyä.

Olisinpa tiennyt, että ihmiset voivat muuttua. Samalla tavalla kuin elämä on jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa, muuttuvat ihmisetkin sen mukana.

Olisinpa tiennyt, ettei mikään elämässä ole itsestäänselvää ja ikuisesti varmaa. Joskus tapahtuu asioita joihin minä en kykene vaikuttamaan ja sekin on osa tätä kaikkea.

Olisinpa tiennyt, että kelpaan juuri tällaisena. Minun ei tarvitse tehdä itsestäni parempaa versiota eikä muuttua ketään ihmistä varten.

Olisinpa tiennyt, ettei minun tarvitse olla aina reipas ja pärjäävä. On yhtä hyväksyttävää romahtaa ja sanoa ääneen, ettei enää jaksa. Toisinaan on reippautta myöntää olevansa heikko ja uupunut. Minun ei tarvitse aina selviytyä, ei vaan tarvitse.

Olisinpa tiennyt, että kaikille asioille on aikansa ja paikkansa. Universumi hoitaa kaiken ajallaan ja meidän tulee vaan luottaa siihen, että elämä kantaa.

Olisinpa tiennyt, että voin joku päivä ymmärtää itseäni paremmin. Ettei enää tarvitsekaan olla keskellä sitä kysymysmerkkien ahdistavaa merta, vaan löydän vastaukset siihen, millainen olen ja miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn.

Olisinpa tiennyt, että kehoni voi paremmin kun elän rennommin. Treenaaminen ja ruokaileminen ovat asioita, joiden ei tarvitse olla aina kontrollissa vaan ne voivat olla rennosti epäkontrollissa.

Olisinpa tiennyt, ettei herkkyyttä tarvitse kääntää uhmaksi eikä surua vihaksi. Suojakuoret ovat turhia ja usein satuttavat meitä enemmän kuin jos olisimme vaan aidosti sitä mitä olemme ilman panssareita.

Olisinpa tiennyt, ettei asioiden kieltäminen tee niitä tapahtumattomiksi. Menneisyys on kohdattava ja siinä hetkessä kun sitä ei enää pelkää, voi sanoa olevansa voittaja.

Olisinpa tiennyt, että kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä. Ikä on ainoastaan numeroita eikä yhteiskunnan standardit liittyen ikään ole kuin jonkun ihmisen kyhäilemiä määritelmiä. Niiden ei kuulu sanella minulle mitä olen tai miten voin elää elämääni.

Olisinpa tiennyt, ettei ulkonäön varaan kannata rakentaa elämässä yhtään mitään. Ulkonäkö on katoavaista ja se mitä sisältä löytyy merkittävintä.

Olisinpa tiennyt, että minä itse määrittelen seksuaaliset rajani. Minun ei koskaan tarvitse tehdä mitään sellaista mikä tuntuu vastenmieliseltä tai ylittää rajani. Jos olen sen jälkeen huora tai pihtari – sittenpähän olen.

Olisinpa tiennyt, että kaikki rakkaus lähtee alun alkujaan itsensä rakastamisesta. Jos en hyväksy itseäni, on minun vaikeampi hyväksyä muitakaan ihmisiä. Kun itseään oppii rakastamaan, on helpompi rakastaa myös ympärillä olevia – niin tuttuja kuin tuntemattomia.

Olisinpa tiennyt, että olen arvokas ja minulla on merkitystä.

Tässä siis vastineeni Maaret Kallion #olisinpatiennyt haasteeseen.

Kuvat: Iines / edit: minä