Ekologiset kuukautiset

Kaupallinen yhteistyö: Vuokkoset

Minulle on nykyään tärkeää, että teen enenevissä määrin ekologisia valintoja.Yksi ihminen ei pysty muuttamaan maailmaa mutta uskon, että jos jokainen yrittää edes hieman – on jotain vielä tehtävissä. Tämän vuoksi merkittävintä onkin tehdä arjessa niitä pieniä hyviä valintoja, kuten lajitella roskia, välttää muovipussien ostamista, kierrättää vaatteita ja vähentää lihansyöntiä. Ekologisempi elämäntyyli on ikään kuin oppiaine – se on mahdollista sisäistää toistojen kautta ja jossain kohtaa siitä tuleekin automaatio kun oma ajattelutapa pikkuhiljaa muuttuu. Vaikka en missään nimessä ole tässäkään asiassa täydellinen, pyrin jatkuvasti parempaan. Ja koska pienistä puroista syntyy suuri joki, koen, ettei ekologisten aatteiden kannattaminen ole koskaan turhaa – ei edes niiden pienien tekojen kautta.

Vuokkoset VuokkosetVuokkoset

Tänään kirjoitan teille kuukautisista ja ekologisemmasta tavasta suojautua kuukautisvuodolta. Voi olla, että aihe on monelle tuttua kauraa mutta veikkaan, ettei välttämättä aivan jokaiselle. Itse ainakin ehkä jopa hieman nolona myönnän, etten ennen tätä vuotta ole koskaan miettinyt sitä jätettä, jota syntyy kuukautissuojista. Vaikka kuukautiset ovat olleet läsnä elämässäni jo 13 -vuotiaasta lähtien, ei tätä puolta asiasta ole tullut ajateltua. Jos esimerkiksi mietitään, että kerran kuussa kuluu paketillinen ellei toinenkin tamponeja ja siinä ohessa vielä siteitäkin, on tuo aikamoinen määrä jätettä! Ja ikävintähän kuukautissuoja jätteessä on, että se päätyy todennäköisesti kaatopaikalle ja tamponien mahdolliset muoviasettimetkin wc-roskisten mukana aivan muualle kuin muovijätekeräykseen…

Nykyään yhä useampi käyttääkin kuukuppia nimenomaan ekologisuus syistä. Kuukuppi on kyllä upea keksintö mutta kaikille se ei sovi. Itse lukeudun heihin, joita ajatuskin muovisesta kupista alapäässä ällöttää, enkä sen vuoksi ole sellaista kyennyt hankkimaan. En myöskään tykkää edes ajatuksen tasolla kupin tyhjentämisestä, vaan haluan hoitaa hygienian kuukautisten aikana mahdollisimman helposti ja huomaamattomasti. Oikeastaan tästä syystä olenkin vannoutunut tamponien käyttäjä, sillä tamponit ovat vaan niin käteviä! Öisin puolestaan suosin siteitä, sillä ne ovat miellyttävin vaihtoehto yöaikaan, jolloin vaihtovälikin saattaa venyä useampaan tuntiin. Huojennuksekseni enää tästä perinteisemmästäkään vaihtoehdosta ei kuitenkaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, sillä markkinoille on vihdoin saatu jotain sellaista, jota on pitkään kaivattu!

VuokkosetVuokkoset Vuokkoset

Pelastukseni ovat Vuokkosten ekologiset kuukautissuojat – siteet, pikkuhousunsuojat sekä tamponit, jotka ovat tulleet markkinoille muutama kuukausi sitten. Kaikki Vuokkosten Organic tamponit ja 100 % Bio siteet sekä pikkuhousunsuojat on valmistettu sertifioidusta luomupuuvillasta, jolloin ne ovat biohajoavia. Kyseiset tuotteet siis maatuvat ja voit heittää ne hätätilanteessa jopa mökin ulkohuussiin! Ekologisilla kuukautissuojilla on myös Joutsenmerkki, Allergiatunnus sekä Avainlippu -merkintä (merkki suomalaisesta työstä), jotka ainakin omissa silmissäni nostavat aina tuotteen uskottavuutta sekä arvoa.

Edellä mainitsemieni tärkeiden seikkojen lisäksi vaakakupissa painaa tietenkin käyttömukavuus, joka merkkaa ainakin itselleni erittäin paljon. Vuokkosten 100 % Bio-sarjan tuotteet ovat ihanan pehmeitä ja hengittäviä ihoa vasten, eivätkä ne täten aiheuta myöskään ihoärsytystä tai hautomisen tunnetta kuten niin moni side tekee. Siteiden pintakuitu on miellyttävää luomupuuvillaa ja imuosa klooritonta selluloosaa. Tamponeita puolestaan löytyy kolmessa eri koossa, Mini, Normal ja Super, joista voit valita itsellesi sopivan koon vuodon määrän mukaan. Koska tamponitkin ovat 100 % luomupuuvillaisia ilman muovia, klooria tai väriaineita, on niitä miellyttävä ja turvallinen käyttää. Tamponeissa ei ole myöskään asetinta, jolloin ylimääräistä muovijätettä ei pääse syntymään.

VuokkosetVuokkoset

Kuukuppi ei siis onnekseni ole enää ainut ekologinen kuukautissuoja, vaan sen rinnalle on saatu ainakin minulle huomattavasti mieluisampi vaihtoehto! Toivoisinkin, että mahdollisimman moni nappaa asiasta kopin ja miettii, miten kuukautisilta suojautuu – voisiko tässäkin asiassa muuttaa tottumuksiaan ja kokeilla ekologisempaa tapaa?

Koska kuukautisista puhutaan noin yleensäkin aivan liian vähän ja ne ovat edelleen vuonna 2018 jonkinlainen tabu, ei tällaisia asioita tule välttämättä ajatelleeksi. Enhän itsekään aikaisemmin ajatellut ja käytin vuosia asettimellisia tamponeja, joista syntyy oikein ekstra määrä jätettä. Tärkeää on kuitenkin että jossain kohtaa pysähtyy ajattelemaan ja ymmärtää sen, että ympäristö on meidän jokaisen vastuulla. Jokaisen teoilla on merkitystä, olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa.

Suojaudutteko te kuukautisilta mieluummin kuukupin vai tamponeiden sekä siteiden avulla? Onko joku kenties ehtinytkin näitä Vuokkosten ekologisempia kuukautissuojia testaamaan?

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen Vastuullisuus

”Vain” ammattikouluja käynyt

Olen viimeisen parin vuoden sisään miettinyt usein pitäisikö vielä kouluttautua lisää ja opiskella? Vai tarvitaanko lisäkoulutusta yhtään mihinkään jos tekee jo nyt sitä mistä pitää? Tämä herättää varmasti ajatuksia niin puolesta kuin vastaankin ja toisille koulutus on ikään kuin määre siitä, mitä ihminen on. Jos et ole kouluttautunut kuutta vuotta yliopistossa, et ole mitään – tai et ainakaan yhtä sivistynyt kuin akateemisesti kouluttautuneet. Itse koen pientä ristiriitaa asian suhteen. Minä en siis ikinä arvota ketään koulutuksen perusteella – en koskaan. Myöskään se onko henkilö taiteilija tai menestynyt johtaja ei tee toisesta silmissäni jotenkin fiksumpaa tai parempaa. Pidän tällaisia asioita mitättöminä enkä oikeastaan ole kiinnostunut niinkään ihmisen koulutustaustasta, vaan enemmänkin siitä, miten hän on asemaansa päässyt – miten jostain on tullut johtaja tai toisesta taiteilija. Samaan aikaan koen välillä jonkinlaista riittämättömyyttä koulutukseni vuoksi. Vaikka teen asioita joista pidän ja tiedän, että olen onnistunut kovalla työllä ja pitkäjänteisyydellä luomaan monia kiinnostavan brändin – silti välillä mietin, ettenhän ole kuin ”vain” ammattikoulun muutamaan otteeseen käynyt.

Riittämättömyyden tunne ei ole välttämättä niinkään minussa itsessäni tai siinä, miten suhtaudun työhöni tai opintoihini, vaan ennemminkin siinä, miten ajattelen muiden minusta ajattelevan. Tilanteet joissa kysytään koulutustaustaani, ovat minulle jotenkin kiusallisia, koska oletan muiden heti ajattelevan että tuohan on ainoastaan ammattikouluja käynyt. Tiedän, että nämä ovat täysin typeriä ajatuksia mutta kyllä joissain tapauksissa olen ollut havaitsevinani kuinka alentavasti ammattikoulutaustaan suhtaudutaan. Itsehän en ole siis koskaan pitänyt koulutusta meriittinä jollekin merkittävälle, vaan ennemminkin uskonut siihen, että jos haluaa jotain, sen pystyy saavuttamaan keinolla millä hyvänsä. Toki opiskelu auttaa monissa tavoitteissa eikä lääkäriksi pääse ilman kouluttautumista. Enkä missään nimessä pidä opiskelua turhana – päinvastoin. Omalla kohdallani on aina vaan ollut se, ettei oikein ole ollut sellaista selkeää koulutuslinjaa joka kiinnostaa. Kiinnostuksen kohteet ovat vaihdelleet ja olen jatkuvasti ikään kuin etsinyt sitä omaa juttuani. Eli ei, se etten ole käynyt korkeakoulua ei johdu siitä, että olisin ollut surkea koulussa. En vaan ole esimerkiksi koskaan halunnut johonkin kouluun niin paljon, että olisin ollut valmis uhraamaan lukemiseen vaikka kokonaisen vuoden tai käymään maksullisia valmennuskursseja. Olen myöskin tehnyt elämässäni todella paljon töitä ja oikeastaan ajautunut aina työstä seuraavaan vaikka opiskelu on käynyt säännöllisesti mielessä. Yhdestä välivuodesta tuo kaikki lähti kunnes sitä havahtui, että välivuosia on tullut pidettyä useampikin…

Olen käynyt kaksi ammattikoulua, eli lähihoitajaksi ja merkonomiksi. Periaatteessa se mitä tänä päivänä teen ei liity millään tapaa koulutustaustaani, eli olen käytännössä kaiken itse oppinut. Jos minulta nyt kysytään mikä ala kiinnostaa, vastaan ehdottomasti että ala jolla nyt jo olen. Minua siis kiinnostaa valokuvaaminen, jonka senkin olen täysin itse oppinut mutta kenties vielä hieman laajemmassa skaalassa. Toinen mikä kiinnostaa, on kirjoittaminen ja journalismi, eli hienosti sanottuna media-alaan liittyvät opinnot. Toisaalta samaan aikaan kiinnostaa ihan jo tämä työ jota nyt teen ja sen laajentaminen eri suuntiin. Edelleenkään minulla ei kuitenkaan ole selkeää intressiä hakea vaikka yliopistoon vaan ennemminkin olen miettinyt mikä väylä voisi olla sellainen, joka toimisi minulle parhaiten? Sellainen jossa voisin yhdistää nykyisen työni sekä työtäni hyödyttävät opinnot? Joinain hetkinä opiskelu tosiaan houkuttaa kovasti, kun taas toisinaan tuntuu että näin on hyvä. Ja tässä kohtaahan on tärkeää miettiä asiaa sen kannalta, mitä itse haluan. Se mitä muut haluaisivat minun olevan tai mitä muut ajattelevat minun olevan, ei ole merkityksekästä. Välillä mietinkin miksi koen toisinaan huonommuutta koulutustaustastani, sillä en kuitenkaan usko koulutuksen määrittelevän ihmisarvoa tai välttämättä edes sivistyksen tasoa? Kotonakin meillä on aina pidetty näitä asioita täysin vapaavalintaisina eikä nostettu mitään tiettyä koulutustasoa enemmän jalustalle kuin toista.

Kengät Vans* / Housut Zara, vastaavat täällä* / T-paita House of Brandon/Levi`s* / Laukku Rebecca Minkoff / Kello Cluse / Aurinkolasit Ray-Ban

Uskon monenlaiseen älykkyyteen ja viisauteen. Koulutukseltaan korkeasti koulutettu saattaa olla useammissa sellaisissa käytännön asioissa huono, joissa joku alemman koulutustaustan omaava taas on mielettömän hyvä. Kaikilla ei ole myöskään sosiaalista älykkyyttä tai kykyä tehdä jotain luovaa – ihan sama mikä se koulutustaso on. Se missä olemme hyviä, on kiinni paitsi geeneistä myös kaikesta opitusta. Paljon vaikuttaa kasvuympäristö ja esimerkiksi nuoruudessa seura, jossa aikaansa vietti. Vaikka jokaisella meistä on periaatteessa mahdollisuus opiskella, niin kyllä väittäisin, ettei se kaikille ole samalla tapaa mahdollista. Usein unohdetaan esimerkiksi se, että vakavat lapsuuden traumat kuten insesti tai muu kaltoinkohtelu vahingoittaa ihmistä erityisen syvästi, jolloin kyky opiskella todennäköisesti häiriintyy. Yhteiskuntaluokatkin ovat edelleen vahvasti läsnä vaikka tasa-arvosta paasataankin. Jos syntyy Helsingin Eiraan, päätyy todennäköisemmin yliopistoon opiskelemaan kuin jos syntyy Jakomäkeen. Se miten paljon päätyy lopulta opiskelemaan, on rehellisyyden nimissä niin monen asian summa.

Olen paljon miettinyt myös sitä, kuinka moni – oli akateemisesti koulutettu tai ei – elää elämäänsä katsomatta koskaan peiliin tai tarkastelematta syvemmin sitä, millainen on ihmisenä. Vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu voit olla tyhmä siinä mielessä, ettet ole henkisesti älykäs. Henkinen älykkyys on mielestäni yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja itse arvostan sitä tällä hetkellä oikeastaan eniten. Samalla tapaa kuin jollekin voi olla totaalinen turn off jos potentiaalinen kumppaniehdokas ei osaa luetella sotia aikajärjestyksessä – tulee minulle vastaava fiilis siitä jos ihminen ei ole esimerkiksi tiedostava, suvaitsevainen, intuitiivinen ja avoin.

Millaisia ajatuksia teissä herää aiheen tiimoilta? Onko kukaan muu ainoastaan ammattikouluja käynyt kokenut koskaan riittämättömyyden tunteita koulutuksensa suhteen esimerkiksi työelämässä tai muiden ihmisten silmissä?

 

Kuvat: Iines / edit: minä / *Tuote saatu