Suosikin paluu: Doven asteittain päivettävä

Dove oli ykkönen mitä tuli päivetyksen ylläpitoon silloin vuosia sitten. Käytin kyseisen merkin asteittain päivettävää viikoittain ihan vaan jo siksi, että se sopi loistavasti opiskelijan budjettiin. Tuolloin purkillinen kieltämättä hupeni aikamoisella tahdilla koska rusketus meni niin överiksi mutta tänä päivänä tilanne on onneksi toinen. Olen päässyt eroon tanorektisista taipumuksistani ja nykyään arvostan enemmän tervettä hehkua kuin tunkkaisen tummaa rusketusta. En myöskään ravaa viikoittain solariumeissa tai muutenkaan koe pakottavaa tarvetta olla jatkuvasti etelästä palanneen värinen.

Siitä huolimatta että suhtaudun päivetykseen nykyään rennommin, en voi kieltää ettenkö pitäisi kevyestä hehkusta iholla. Päivetys saa näyttämään terveemmältä kunhan se on hyvän (ja terveen) maun rajoissa. Käytänkin itseruskettavia sekä asteittain päivettäviä säännöllisesti mutta en nykyään enää viikoittain. Ja itse asiassa itseruskettavia olen käyttänyt nyt taas huomattavasti vähemmän kuin asteittain päivettäviä. En oikeastaan osaa nimetä tuolle mitään sen tarkempaa syytä kuin että asteittain päivettävä on ”huomaamattomampi ja helpompi” tapa, koska väri hiipii iholle hitaasti ja kosteusvoiteen mukana. Itseruskettavat vaahdot ovat toki helppoja ja niitäkin tulen varmasti tässä lähitulevaisuudessa jälleen suosimaan mutta jotenkin nyt arjen tasolla voidemaiset kevyet voiteet ovat vaan olleet miellyttävämpiä.

Mainitsin kulutuspäiväkirja postauksessa aivan ohimennen kuinka ostin viime viikolla pitkästä aikaa tuota nuoruuteni suosikkia Doven asteittain päivettävää. Hakemani Sunkissed merkkinen voide (yksi edullisista suosikeistani) oli Stockalta loppu tai poistettu valikoimista, jonka vuoksi ikään kuin pakon edessä sitten tartuin Doveen. Muistan miettineeni, uskallanko ostaa tuotetta koska aikanaan kyllästyin siihen niin totaalisesti! Hieman arkaillen siis lähdinkin voidetta kokeilemaan ja levitin sen yötä vasten hieman ennen kuin menin vuoteeseen. Yllätys oli kuitenkin jo levitysvaiheessa positiivinen, sillä voide ei haissut ällöttävältä saatikka jäänyt iholle nahkeaksi. Kevyt voide kuivui hyvin nopeasti eikä aamullakaan ollut sitä itseruskettavalle tyypillistä hajua. Aamulla peiliin katsoessani olin kevyesti saanut väriä mutta päätin pitkittää suihkua iltapäivään, jotta voide ehtii vielä kehittyä. Iltapäivällä aloinkin jo sitten muistuttaa  etelästä palannutta ja muistan kuinka laitoin ystävällenikin kuvan jaloistani, joissa oli aivan ihana päivetys!

Moni varmasti epäilee asteittain päivettäviä juuri sen suhteen, että tuleeko niistä riittävästi väriä. Oma kokemukseni on, että kyllä ne samalla tavalla ruskettavat mutta ehkä hieman hitaammin. Etenkin tämän Doven päivettävän kanssa on tärkeää, että voide saa vaikuttaa iholla riittävän kauan. Kahdeksan tuntia on ainakin omalle iholleni liian vähän jos oikeasti haluan, että värisävy näkyykin jossain. Siispä suositukseni on, että voide kannattaa levittää iholle esimerkiksi kuuden aikaan illalla ja antaa siitä eteenpäin vaikuttaa aamuun saakka. Mitä pidempi vaikutusaika, sitä parempi lopputulos. Myös värisävyksi kannattaa ehdottomasti valita se ”tummalle iholle” tarkoitettu Dove, sillä tuo ei todellakaan tee lopputuloksesta luonnottoman tummaa!

Asteittain päivettävää voi huolella käyttää useampanakin päivänä viikossa ikään kuin kosteusvoiteen tavoin. Toki välillä kannattaa muistaa kuoria iho ettei rusketus kerrostu ikävästi. Nyt kyllä täytyy myöntää, että vanha suosikki on palannut kylpyhuoneeseen ja kesällä tämä kevyt kosteusvoide tulee olemaan kovassa käytössä! Loistava tuote myös reissun jälkeisen päivetyksen ylläpitoon jos sellaiselle on tarvetta.

Onko muilla kokemuksia Doven asteittain päivettävästä? 

 

VUOSI LISÄÄ

Tänään on syntymäpäiväni ja täytän 31-vuotta. Jotenkin hassua, sillä aivan vastahan niitä kolmekymppisiäni juhlittiin. Nykyään aika lentää kuin siivillä vaikka silloin parikymppisenä ajattelin, että tässähän on ikuisuus elettävänä. Toisaalta kun mietin ajanjaksoa kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen, on se tajuttoman pitkä. Yhtä pitkä ajanjakso minulla on siis vielä neljäänkymmeneen, mikä tuntuu kyllä aika maagiselta iältä. Tänään on kuitenkin kiva täyttää kolmekymmentä yksi. Ei ole kriisiä kuten viime vuonna oli, vaan ennemminkin aika seesteinen fiilis. Yksi vuosi lisää, eihän se niin paha ole.

Olen maininnut tästä blogissani ennenkin mutta ikääntyminen omalla tavalla pelottaa minua enkä häpeä sitä myöntää. Se henkinen kasvu ja kehitys on mieletöntä enkä koskaan haluaisi palata sinne parikymppisen Jutan päähän mutta kaikki se ulkoinen ja fyysinen muutos – se pelottaa. Ensinnäkään en haluaisi myöntää, ettei kehoni enää palaudukaan samalla tavalla pitkistä viikonlopuista tai treeneistä kuten se parikymppisenä palautui. Vähäiset yöunet tuntuvat toimintakyvyttömyytenä ja keho vaatii jatkuvasti enemmän. Myös ryppyjä pelkään, mitä sitä kieltämään. Joissain kuvissa olen suorastaan hätkähtänyt kuinka kaulani näyttää kuihtuneen ryppyiseltä ja käteni ovat suonikkaat. Kasvoissani ei vielä onneksi ole hurjaa ryppysumaa mutta ovat nekin muuttuneet luisevimmiksi, kun lapsen pyöreys on jäänyt vuosien varrelle. Vaikka itsetunto ei perustuisikaan ulkonäköön, uskon ulkonäön muutosten hyväksymisen olevan oma prosessinsa. Jos tästäkin jotain positiivista, niin ehkä tässä 30-40 ikävuosien välillä on aikaa totutella siihen, että niitä muutoksia tulee tapahtumaan.

Varsinaista ikäkriisiä en tänä vuonna kuitenkaan pode. Ehkä jollain tapaa välillä mieli vaeltelee ja tulee pelko ettei koskaan löydä ketään rakastavaa ihmistä rinnalleen ja elääkin lopun elämää yksin. Eikä yksin elämisessäkään mitään pahaa ole mutta kai minä salaa vielä haaveilen jostain suuresta maailman mullistavasta rakkaudesta – siitä että voisi jakaa elämän toisen ihmisen kanssa. Lapsista en tiedä, niistä en ole oikein koskaan haaveillut enkä tiedä tulenko haaveilemaankaan. Nyt ainakin tuntuu että sitä olisi liian itsekäs äidiksi ja ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Kaikki saattaa kuitenkin vielä muuttua kertaheitolla oikean ihmisen kanssa, joten en sano ei koskaan. Sen tässä on ainakin vuosien varrella oppinut ettei ikinä kannata vannoa ettei tee jotain asioita, koska elämä vie jolloin sitä saattaakin yhtäkkiä havahtua tilanteesta, johon ei olisi kuuna päivänä uskonut päätyvänsä. Minä olen ainakin lukuisia kertoja joutunut syömään sanani. Opiskelutkin ovat välillä päässä pyörineet ja olen oivaltanut, etten todellakaan ole liian vanha! En itse asiassa ole liian vanha yhtään mihinkään. Tai no, ehkä ainoastaan niihin nuorten suosimiin minishortseihin joissa pylly vilkkuu tai kulkemaan talvisin nilkat paljaana…

Vaikka on satunnaista pelkoa rypyistä ja yksinäisyydestä tai jännitän, olenko vielä maanantainakaan toimintakunnossa juhlaviikonlopun jälkeen – on ihan mukavaa olla tässä ja täyttää 31. Ikä on vaan numeroita ja loppupeleissä kyse on omasta asenteesta ja suhtautumisesta elämään. Elämäni ei ole mennyt millään tapaa kuten parikymppisenä suunnittelin, joten olen hylännyt jo aikapäiviä sitten sen viisivuotis suunnitelman ja päättänyt elää elämää minun tavallani – ilman liian tarkkoja suunnitelmia.

Ihanaa juhlapäivää kaikille valmistuville ja muillekin juhlia tänään viettäville!

 

PS. Kuvissakin näkyvät juhlaripseni loihti yhteistyössä Beauty Anniinan ihana ja ammattitaitoinen Anniina. Volyymiripsissä on pituutena 9-10 mm ja D-kaarevuus. Jos huolettomat kesäripset kiinnostelee niin kannattaa kurkistaa Beauty Anniinan kotisivut ja varailla aikaa uusiin ripsiin/huoltoon. Itse en voisi kuvitellakaan kesää ja tulevia reissuja ilman pidennyksiä, sillä ne helpottavat kesän spontaaniutta merkittävästi.

Kuvat: Iines / edit: minä