6 vinkkiä täydellisen purkkirusketuksen loihtimiseen

Olen pelaillut itseruskettavilla oikeastaan niin kauan kuin muistan. On ollut jos jonkinlaista kokeilua – niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Viime vuodet on menty kuitenkin enemmänkin siellä onnistumisien puolella, sillä nykyään itseruskettavat ovat sen verran kehittyneitä. Rohkenisinkin väittää, ettei kovin monella tuotteella voi totaalisesti epäonnistua, ellei itse tee jotain väärin jo levitysvaiheessa. Tuo epäonnistumisen pelko on monella kuitenkin suuri ja esimerkiksi ennen tärkeää iltaa ei ehkä uskalleta hakea väriä purkista vaikka haluttaisiinkin. Juuri tuo onkin painava syy sille, miksi halusin tämän postauksen kirjoittaa ja jakaa ne omat vinkit onnistuneeseen itseruskettavan käyttöön. Homman kun voi oppia kuten minkä tahansa taidon, joten jos lukeudut heihin jotka suorastaan pelkäävät itseruskettavia, niin luehan tämä postaus huolella läpi ja kerää konkarin vinkit talteen!

Valitse laadukkaat tuotteet

Aivan ensimmäisenä haluan mainita itseruskettavien laadun tärkeydestä. En missään nimessä sano, että kalliilla saa laatua tässä tapauksessa, sillä itsellänikin on vartalon itseruskettava suosikkeja todella laajalla hintahaarukalla. Tärkeintä onkin tuotteiden laatu – hinnasta viis. Itse pidän kuitenkin eniten sekä voidemaisista asteittain päivettävistä, että vaahtoavista tehokkaammista ruskettajista. Uusimpina suosikkeina Vita Liberatan huhtikuussa markkinoille saapuvat orgaaniset vaahtoavat rusketusvedet, joista tummempi sävy on ollut käytössäni jo muutamaankin otteeseen. Vita Liberata merkkinä on ollut jo pitkään yksi suosikeistani nimenomaan laadun ja lopputuloksensa puolesta, jonka vuoksi sitä brändinä voin lämmöllä suositella! Myös For All My Eternity, St. Moriz, Sunkissed sekä Evolve ovat vartalon itseruskettavien aatelistoa ja tuotteita, joiden avulla onnistut varmasti.

Laatu näkyy mielestäni itseruskettavan värisävyssä, kuivumisnopeudessa, helppoudessa, laikuttomuudessa sekä tuoksussa. Jos haluat hyvän lopputuloksen, en suosittele ostamaan mitä tahansa purkkia summan mutikassa vaan kuuntelemaan muiden suosituksia. Tuote kannattaa myöskin valita sen oman ihon värisävyn mukaan, eli jos hipiäsi on todella vaalea, älä ihmeessä ota sitä tumminta värisävyä. Mieluummin lähtee liikkeelle miedomman tuotteen voimin ja lisää sitä sitten vaikka pariinkin otteeseen jos lopputuloksesta ei tule riittävän tumma.

Kuori vartalon iho (ja sheivaa)

Kun oikea tuote on valittu, on aika aloittaa rusketusprosessi. Jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman tasainen, kannattaa vartalon iho aina kuoria ennen levitystä. Etenkin näin keväällä, kun iho on ehkä kalansuomuilla kuivuudesta, on kuorinta todella tärkeää jotta lopputuloksesta tulee onnistunut. Itse en todellakaan aina kuori ihoa mutta ihoni ei olekaan erityisen kuiva. Tässä kannattaa siis miettiä sitä omaa ihotyyppiä ja sen tarpeita. Jos olet aloitteleva itseruskettavien käyttäjä, kuori ihmeessä sillä mitään et siinä ainakaan menetä! Myös sheivaamista suosittelen – tai no itse en osaisi levittää itseruskettavaa sänkisille säärille. Mielestäni tasainen lopputulos syntyy tasaisesta ihosta jossa ei ole myöskään karvoja.

Kosteuta iho jos tarve vaatii

Jos levität ihollesi vaahtoavan itseruskettavan, saattaa ihon kosteuttaminen tavallisella kosteusvoiteella ennen vaahdon levitystä olla tarpeen. Pidä kuitenkin noiden kahden toimenpiteen välillä pieni väli jotta voide ehtii kuivumaan ihoon eikä rullaudu sitten vaahdon mukana pois. Jos taas käytät asteittain päivettävää kosteusvoidetta, järkikin sen varmasti sanoo, ettei ihoa tarvitse enää erikseen kosteuttaa. Se että levität itseruskettavan voiteen huolella ihollesi riittää. Tässäkin kannattaa tietenkin huomioida se oman ihon kunto, eli kuivaa ihoa tulee kosteuttaa enemmän jotta niitä mahdollisia laikkuja ei synny. Etenkin kyynärpäät kannattaa voidella etukäteen jos yhtään pelkäät, että ne ovat kuivat ja saattaisivat imaista väriä enemmän.

Levitä väri kintaan avulla

Itse en käytä kinnasta voidemaisten tuotteiden kanssa mutta vaahtojen kanssa kyllä. Tiedän kuitenkin, että osa suosii kinnasta aina, joten mitään oikeaa tai väärää sääntöä tähänkään asiaan ei ole. Vaahtojen kanssa kinnas on kuitenkin aivan ehdoton jotta lopputuloksesta tulee tasainen ja et vahingossakaan värjää käsiäsi tummiksi. Itse aloitan itseruskettavan levityksen aina alhaalta ylöspäin ja levitän väriä iholle pyörivin liikkein. Aivan viimeisenä värjään kämmenselät, jonka jälkeen välttelen käsien pesua. Suoritan toimenpiteen aina yötä vasten, jolloin on helpoin välttää käsien pesua ja veden kanssa tekemisissä olemista.

Anna vaikuttaa yön yli

Kuten tosiaan mainittu, käytän itseruskettavaa aina yötä vasten. Yöllä pesemme niitä käsiämme mahdollisimman vähän ja ylipäänsä emme altista ihoamme vaatteiden hankaukselle jolloin lopputuloskin on mukavan tasainen. Useimmiten käyn sitten aamulla pikaisessa suihkussa ilman, että pesen ihoani saippualla mutta valutan ns. itseruskettavan tuoksun varmasti pois iholtani. Tätä en kuitenkaan tee aina ja esimerkiksi näiden Vita Liberatan uusien Invisi rusketusvesien kanssa en ole kokenut suihkukäyntiä välttämättömäksi koska hajua ei ole syntynyt. Jos haluat suojella lakanoitasi itseruskettavan värjäytymiltä, niin käytä tummia lakanoita mutta rehellisyyden nimissä, mainitsemieni tuotteiden kanssa tuo ”laikkuuntuminen” on todella vähäistä. Toki tämäkin on sidoksissa siihen, kuinka paljon yöllä hikoilet ja miten paljon ennen nukkumaanmenoa olet tuotteen ihollesi levittänyt.

Käytä maltillisella tahdilla

Itse levitän vain ani harvoin päivetyksen päälle heti seuraavana päivänä uutta kerrosta. Värin ylläpito ei siis tarkoita sitä, että itseruskettavaa lisäillään jatkuvasti, vaan voit ylläpitää kaunista värisävyä esimerkiksi asteittain päivettävällä tai vaikka ihan pelkällä kosteusvoiteella. Näitä näkee valitettavan usein, että itseruskettavaa on kerrostettu ja lopputulos on aivan liian tumma sekä röpelöinen etenkin kyynärvarsien sisäpuolelta, josta hikoilemme. Suosittelenkin levittelemään itseruskettavaa maltillisella tahdilla, jolloin olet aina kauniin värinen. Kun et kerrosta väriä, ei se myöskään lähde iholta laikukkaasti vaan ainoastaan kuluu pesussa pois. Mainitsemieni brändien tuotteissa on parasta se, että ne eivät lähde laikukkaasti pois iholta, vaan väri ikään kuin haihtuu ja kuluu veden mukana pois.

Siinä kuusi vinkkiäni, joita noudattamalla itsensä ruskettaminen keinotekoisesti onnistuu todella helposti. Nykyään tuotteet ovat muutenkin niin kehittyneitä, että täytyy olla kyllä aika surkea itseruskettava jos aamulla näytät seepralta. En itse asiassa edes usko, että tuollaisia tuotteita on markkinoilla enää kovinkaan paljon mutta jos haluat varmistua siinä, että onnistut, niin valitse jokin jo mainitsemistani tuotemerkeistä. Itse pidän henkilökohtaisesti todella paljon vaahdoista mutta samaan aikaan talvisin on ihanaa ruskettaa itseään asteittain päivettävillä, jolloin se ihon kosteutus tulee siinä samalla. Ja jos tosiaan sitä luonnonmukaisuutta janoaa, niin Evolven asteittain päivettävä ja nämä Liberatan uudet luonnonmukaiset rusketusvedet kannattaa laittaa testiin!

Tykkäättekö te käyttää itseruskettavia? Löytyykö kenties jotain suosikkia jonka puolesta liputatte vuodesta toiseen?

 

*Tuote sponsoroitu

Matka joka muutti jotain syvemmällä minussa

Vierailin joku aika sitten Momondon bloggaajille järjestämässä vaikuttaja-illassa, jossa kuulimme toinen toistaan inspiroivampia matkatarinoita. Tuo ilta nosti paitsi matkakuumeen, sai minutkin pohtimaan menneitä reissuja ja niiden vaikutusta minuun. Näihin vuosiin on nimittäin mahtunut yhtä ja toista matkaa mutta koen, että jokainen niistä on ollut kokonaisuudessaan hieman erilainen. Toisaalta nimenomaan tuo matkustamisesta tekeekin niin parasta! Koskaan matkalle lähtiessä et tiedä mitä on edessä ja millainen seikkailu sinua kohteessa odottaa.

Kun mietin omaa matkustushistoriaani ja kohtaamisia matkoilla, tulee mieleeni lukuisia tuttavuuksia eri maista ja matkakohteista. Todella monelta ihmiseltä voimme oppia jotain mutta jotta ihminen liikuttaa jotain syvemmällä meissä, vaaditaan siihen hieman enemmän. Koenkin, että omalla kohdallani se ehkä kaikista mieleenpainuvin ja itselleni merkityksekkäin matka oli viime vuoden loppukesän loma Santorinille. Tuo matka varattiin ystäväni kanssa aika ekstempore ja rehellisesti sanottuna täysin summanmutikassa edullinen hinta edellä. Molemmat halusimme pienen irtioton arjesta auringon alla ilman sen suurempia etukäteen laadittuja suunnitelmia. Enpä olisi tuolle spontaanille matkalle lähtiessäni uskonut kuinka paljon voi jotain tuon reissun seurauksena sisälläni liikahtaa ja millaisia tunteita käyn sen jälkeen läpi.

Matka oli tosiaan paitsi ihana aurinkoloma Santorinin auringon alla, myös erittäin opettavainen. Se muistutti minua jostain sellaisesta, jonka luulin jo minussa kokonaan kadonneen – nimittäin vahvoista tunteista, joita voin kokea toista ihmistä kohtaan. Jokunen teistä ehkä muistaakin kuinka kirjoittelin loman jälkeen ihastuksesta ja siitä, kuinka eräs ihminen tuolla kohteessa sai minut tuntemaan jotain sellaista, jota en ajatellut olevan enää olemassa. Vaikka tiesin saman tien hänet kohdatessa, että tämä juttu tulee jäämään tänne, silti lähdin tuohon minua vieneeseen tunteeseen spontaanisti mukaan ilman sen suurempia odotuksia ja ajattelin, ettei pieni lomaromanssi olisi kai pahitteeksi. Mitään sen syvempää en kuitenkaan alun perin uskonut tapahtuvan enkä todellakaan osannut kuvitella, että tulisin tähän ihmiseen ihastumaan! Tuossa kohtaa olin nimittäin ylipäänsä todella kyyninen ihastumista saatikka rakastumista kohtaan ja ajattelin, etten välttämättä kykene enää koskaan entiseni jälkeen tuntemaan mitään vahvempaa. Matka kuitenkin muutti jotain ja minä ihastuin, en rakastunut mutta ihastuin syvästi ja se oli tuossa elämänvaiheessa minulle enemmän kuin paljon.

Absurdin tästä tekee se, että tunsin kyseisen ihmisen kolme kokonaista päivää ja tämä kaikki tapahtui noinkin lyhyessä ajassa. Kun tuota järjellä ajattelee, kuulostaa se lähestulkoon mahdottomalta – minä kun en ole niitä, jotka ihastuvat päätä pahkaa tuosta noin ihmisiin. Nyt kuitenkin kävi niin. Tuon kokemuksen jälkeen tuli myös todella vahva tunne siitä, että tämä oli universumin järjestämä kohtaaminen. Kohtaaminen, joka muutti jotain minussa ja hänen kauttaan ikään kuin näin itseni selkeämmin. Vaikka lomalta paluu oli aivan kamalaa ja itkin pari päivää sängyssä, silti jossain kohtaa kyyneleet muuttuivat onnen kyyneleiksi. Tuli sellainen tunne siitä, että minä kykenen tuntemaan jotain syvempää ja se on asia, jonka luulin itsestäni kadottaneen.

Tuo kohtaaminen olikin elämässäni käännekohta, jonka jälkeen jotain muuttui ihmissuhteiden saralla. Vaikka se ei tehnytkään ihmissuhteistani missään nimessä helppoja, sen jälkeen olen kokenut vahvan ihastumisen tunteen jopa toisenkin kerran. Muutuin jollain tavalla avoimemmaksi ja tuon huomasi myös lähipiirini. En enää suojellutkaan eron jälkeen haavoille revittyä sisintäni vaan uskalsin antaa itsestäni rohkeammin. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli viime vuoden yksi tärkeimmistä käännekohdista ja tänäkin päivänä uskon, että tuo kohtaaminen ei ollut tarkoitukseton. Itse asiassa tämän tekstin kirjoittaminen tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, että se toimi itselleni uutena muistutuksena. Muistutuksena siitä, että kaikki on mahdollista.

Haluan kokemuksellani muistuttaa jokaista eron jälkeen kyynisyyden kanssa kamppailevaa siitä, että se vahva tunne on mahdollista kokea uudelleen. Joskus tuo tunne tulee aivan puskista kuten omalla kohdallani kävi, mutta mahdotonta se ei ole. Ja se elämästä niin upean tekeekin, että ihminen on kykeneväinen eheytymään ja kokemaan ihastuksen tai jopa rakastumisenkin tunteita useamman kerran elämänsä aikana. Vaikka eron hetkellä tuntuu sille, ettei enää ikinä pysty, kykene tai voi, niin kaikki on mahdollista.

Oikein ihanaa pääsiäislauantaita jokaiselle!