Lily

On my way

On my way
onmyway

Tiistain arkimeikki

Hetkeen en ole meikkipostauksia blogissani jakanut, joten tänään olisi sellaisen aika! Vuorossa onkin eilisen arkimeikki, joka on ehkä hieman tavallista arkimeikkiä näyttävämpi, sillä huulet on punattu ja alaripsiinkin laitettu ripsiväriä. Harvoin teen noita kahta samaan aikaan mutta eilen se tapahtui oikeastaan vahingossa multitaskatessani taas kymmentä asiaa samalla kertaa. Vaikka eilisen tyyli olikin vahinko, oli se mielestäni aika kiva! Pitäisi vaan useammin rikkoa niitä omia meikkirutiineja ja yhdistellä tyylejä, joita ei tavallisesti yhdistele.

Mutta pidemmittä puheitta kuitenkin itse meikkiin ja siihen, mitä tuotteita se pitää sisällään. Mikään kuvallinen tutorial tämä ei nyt ole, mutta kerron teille silti vaihe vaiheelta mitä tuotteita meikissäni on käytetty ja missä järjestyksessä olen kaiken tehnyt. Vaikka prosessi saattaa kuulostaa vaivalloiselta, menee tämän meikin loihtimiseen ihan maksimissaan kymmenen minuuttia!

POHJA:

Pohja on itselleni meikissä se kaikista tärkein osuus. Jos pohja on huono, menee koko meikki pipariksi. Onkin tärkeää, että pohjameikissä käyttää juuri oikeanlaisia tuotteita, eli päivävoidetta joka ei rullaannu ja omalle iholle parhaiten sopivaa meikkivoidetta. Tällä hetkellä käytän myös primeria mutta se ei todellakaan ole pakollinen!

  • pHformula Vita C -seerumi 
  • pHformula Resurfacing päivävoide (SPF 30+)
  • *essence ”You better work” gym-proof primer
  • *Juice Beauty Flawless Serum Foundation -meikkivoide sävyssä golden tan)
  • Lumene Invisible Illumination Instant Illuminazer -valopisarat

Aivan alkuun levitän iholleni seerumin ja päivävoiteen. Annan noiden kahden kuivua, jonka jälkeen lisään primerin. Tätä en tee todellakaan aina mutta nyt olen hurahtanut tuohon essencen blurraavaan primeriin, jonka vuoksi käyttänyt sitä nyt muutamia kertoja. Tuote lupaa siis kestää jopa hikoilun mutta itse pidän tästä puhtaasti sen iholle tuovan kauniin heleyden vuoksi! Kun primeri on kuivunut, on aika tehdä meikkivoiteen ja valopisaroiden sekoitus. Tällä hetkellä meikkivoiteeni ei ole ehkä se paras mahdollinen minulle, eli tuo on mielestäni sellaisenaan turhan matta ja peittävä, jonka vuoksi lisäänkin joukkoon valopisaroita ikään kuin keventämään lopputulosta. Kyseinen Juice Beautyn meikkivoideseerumi on yleisesti kuitenkin todella pidetty, eli missään nimessä huono se ei ole mutta omalle iholleni vaan valitettavan paksu.

Olen nykyään enemmänkin sellaisen kevyen ja kuultavan lopputuloksen ystävä, jonka vuoksi haluan mennä mahdollisimman ohuella pohjameikillä. Levitän meikkipohjan sormin, koska sen avulla voin säädellä todella hyvin pohjameikin paksuutta ja ylipäänsä sitä, kuinka paljon meikkiä tulee mihinkäkin kohtaan. Koska otsassa minulla on pieniä juonteita ja tuo on se ”ongelma-alueeni”, levitän sinne meikkiä erityisen kevyesti. Meikkivoide kun pakkautuu herkästi juonteisiin ja se ei ole mielestäni mukavan näköistä.

VARJOSTUKSET JA KOROSTUKSET:

Kun pohja on valmis, siirryn peittämään, korostamaan ja varjostamaan. Peitettävää ihossani harvoin on, joten siihen riittää oikeastaan yksi tuote jolla ne mahdolliset tummat silmänaluset kätevästi piilotetaan. Korostamisesta pidän mutta nykyään aika maltillisissa määrin. Myös kaikki contour varjostaminen on mielestäni niin menneen talven lumia, että nykyään minulle riittää aika kevyellä kädellä loihdittu varjostus.

  • Joe Blasco Orange Highlight voidemainen valoväri
  • Anastasia Beverly Hills Liquid Glow korostusvoide/highlighter
  • Joe Blasco No color setting powder (väritön viimeistelypuuteri)
  • Benefit HOOLA aurinkopuuteri, tummimmassa sävyssä
  • *Anastasia Beverly Hills aurinkopuuteri sävyssä Rich Amber
  • MAC Soft & Gentle highlighter
  • MAC poskipuna sävyssä Peaches

Seuraavaksi tosiaan peitän ne mahdolliset tummat silmänaluset ja lisään ylipäänsä silmien ympäristöön valoa. Jo vuosia tässä puuhassa se aivan ykkönen on ollut tuo Blascon valoväri, joka on vaan yksinkertaisesti kaikista paras! Nappi kestää myös ikuisuuden, eli on todellakin hintansa väärti. Samassa yhteydessä lisään Anastasia voidemaista highlighteria hieman poskiluiden yläosaan mutta todella maltillisesti. Sitten on aika viimeistellä pohja ennen aurinkopuuteria, joten sipaisen kasvoille kauttaaltaan hieman Blascon väritöntä viimeistelypuuteria ja hieman Macin korostuspuuteria. Tuo Macin korostuspuuteri on aivan ensimmäisiä highlightereitani, johon olen nyt tykästynyt uudestaan! Juuri sopivan maltilinen tuote antamaan kasvoille nätin hehkun.

Aurinkopuutereista ehdoton suosikkini on jo pitkään ollut Benefitin HOOLA, jota pitääkin ostaa seuraavalta ulkomaanmatkalta ehdottomasti lisää. Sivelen Hoolaa kevyesti poskiluiden alaosaan sekä otsan pieliin. Levitykseen käytän *Ecotoolsin Sculpt Buki sivellintä, joka on muuten rehellisesti sanottuna aivan paras! Tuo sivellin on siis malliltaan sellainen, että sen avulla on helppo tehdä tuota tunnettua 3:sen muotoista liikettä kasvoilla. Jos joku nyt ihmettelee, mistä on kyse, niin aurinkopuuteri kannattaisi aina levittää kasvoille ylhäältä alaspäin ikään kuin kolmosen muotoisesti. Liike lähtee siis otsan pielestä, liukuu siitä poskiluun alle ja menee lopuksi ohimon kautta kaulan alle. Hoolan lisäksi sivelen hieman tummempaa Anastasian aurinkopuuteria poskiluun alle mutta tätä tosiaan todella maltillisesti. Toistaiseksi taidan nimittäin olla tuota tuotetta varten vähän turhan kalpea, joten kesää odotellessa…  Viimeisenä sitten vielä poskipuna, jolla korostan poskiani ja tässä suosikkini on jo ikuisuuden ollut korallinen/persikkainen sävy. Oma sääntöni poskipunan suhteen on, että mieluummin liikaa kuin liian vähän!

KULMAKARVAT:

  • Oriflame Giordani Gold kulmakynä sävyssä brown
  • Anastasia Beverly Hills Dipbrow Pomade sävyssä Ash Brown
  • Lumene Blueberry Wild Curl ripsiväri sävyssä black

Kulmakarvojen suhteen olen aika tarkka ja pidän paksuista sekä näyttävistä kulmista. Aivan alkuun teen kevyet rajaukset kulmien ääriviivoja pitkin Oriflamen kulmakynällä, jonka jälkeen täytän karvat Anastasian kulmavärillä. Levitän kulmavärin karvoihin siveltimellä pienin tuputtelevin liikkein, jolloin lopputuloksesta tulee mahdollisimman pehmeä ja luonnollinen. Lopuksi sivelen karvoihin kevyesti ripsiväriä, jolla saan ne ojennukseen.

SILMÄT:

  • Volyymiripset Beauty Anniinasta 9-10 mm pituudella (ripset pari viikkoa vanhat)
  • AVON Luxe ripsiväri sävyssä black

Silmissä minulla on tosiaan volyymiripset, joten tämän vuoksi en todellakaan päivittäin silmiäni millään tavalla meikkaa. Välillä kuitenkin innostun levittämään myös alaripsiin ripsiväriä ja juuri noin kävi eilenkin. Tietyllä tapaa tykkään tuosta ilmeestä paljon, vaikka alaripsien kanssa saa aina olla jännittämässä sitä iholle suttaantumista.

HUULET:

  • MAC huultenrajauskynä sävyssä Redd
  • Avon Mark mattahuuliväri sävyssä Orange you happy

Huulissa minulla oli eilen Avonin aivan täydellisen punainen mattahuuliväri, joka on ehkä hieman oranssiin/koralliin taittava. Paras rajauskynä tuon huulimeikin kanssa on ehdottomasti MAC Redd, joka toimii loistavasti oikeastaan jokaisen punaisen värisävyn parina. Punainen huulimeikki on muuten yksi suosikeistani sen hampaita kirkastavan ja yleistä ilmettä hehkeyttävän vaikutuksensa vuoksi!

Sellainen oli tosiaan tuo eilisen ehkä hieman vahvempi arkimeikki. Meikin parina minulla oli tukka nutturalla ja mustaa päällä, sillä jostain syystä tykkään käyttää punaista huulipunaa etenkin silloin, kun hiukset ovat kiinni ja olen pukeutunut mustiin. Lieneekö se sitten jonkinlainen kontrasti – en tiedä?

Jos heräsi jotain kysymyksiä eilisen meikkiin liittyen, niin kysykää ihmeessä! Vastailen oikein mielelläni myös tuotteita koskeviin kyselyihin, sillä iso osa meikkituotteistani on pitkään käytössä olleita muutamaa uutukaista lukuun ottamatta.

Oikein aurinkoista keskiviikkoa!

 

*Tuote sponsoroitu

Avainsanat: , , , ,
onmyway

Kun yhteys omaan sisimpään katkeaa

Mainitsin menneellä viikolla viime aikojen oivallukset postauksessa, että pahinta on se kun yhteys omaan sisimpään katkeaa ja lupasin kirjoittaa aiheesta teille enemmän. Tämä postaus on ollut itse asiassa luonnoksissa aika pitkäänkin, sillä olen kokenut sen kirjoittamisen jotenkin kovin vaikeaksi. Asiaa ei sinällään ole haastava jäsennellä tekstiksi mutta se tunnepuoli – se on se vaikein osuus. Tulen nimittäin tätä kirjoittaessani jotenkin todella surulliseksi sillä koen niin elävästi sen tunteen, jota olen niin monta kertaa tuntenut. Sen kuinka päätän, ettei minua enää koskaan satuteta ja käännän pahan oloni uhmaksi. Vihamielisyyden ja uhmakkuuden myötä muutun pikkuhiljaa kylmäksi ja tuon kylmyyden kautta kadotan yhteyden itseeni – siihen ihmiseen, joka pohjimmiltani olen. Se tunne joka minulle nyt päällimmäisenä pintaan nousee, on sääli sitä Juttaa kohtaan, joka noin toimii.

Olen ihmisenä sellainen, että tilanteissa joissa minua tavalla tai toisella loukataan, nousen barrikadeille. Sen sijaan, että itkisin avoimesti tai osoittaisin olevani riekaleina käännän surun vihaksi ja uhmakkuudeksi. Totuus on kuitenkin se, että sisimpäni on herkkä ja haavoittuva, jonka vuoksi viha on puolustautumiskeinoni suojella tuota herkkyyttä. Viha taas aikaan saa kylmettymistä ja sitä, että tunneyhteys omaan sisimpään ei pelaa. Kun ajattelet jatkuvasti olevasi kova ja sellainen ettei sinua satuteta, murtaa se aidosti aika paljon jotain tärkeää. Yhtäkkiä havahdutkin siihen ettet ole itkenyt puoleen vuoteen eikä sinua edes oikeastaan enää itketä. Tuo olotila myöskin syö todella paljon elämän eri osa-alueilta iloa ja nautintoa. Se luo elämään sellaista jatkuvaa katkeruutta, ilottomuutta ja omalla tavallaan myös melankolisuutta. Kun tunneyhteytesi sisimpääsi ei pelaa, olet ikään kuin tukossa – et tunne tai pysty elämään kuten haluaisit elää.

Usein tällaisen yhteydettömän tilan laukaisee alun perin jokin trauma. Se voi olla lähtöisin jo lapsuudesta tai tulla eteen esimerkiksi toistuvasti aikuisuudessa. Usein tuo trauma liittyy kuitenkin ihmissuhteisiin, joiden kautta koemme katkeroitumista tai sitä, ettemme ole rakastettuja tai hyväksyttyjä. Nuo tunteet aiheuttavat meissä luontaisesti negatiivisia tuntemuksia ja pahimmillaan turruttavat sisimpäämme. Hoitamattomana yhteydettömyys voi jatkuva vuosikausia jolloin puhutaankin usein näistä elämäänsä kyllästyneistä vihamielisistä ihmisistä. Välttämättä tuo yhteydettömyys ei näy kuitenkaan ulospäin sillä moni pystyy näyttelemään todella hyvin. Kuitenkin se merkittävin asia tässäkin kohtaa on mielestäni se, että sisäinen turrutus vaikuttaa eniten meihin itseemme. Kaikista eniten tuosta tunteettomasta olotilasta kärsit sinä itse.

Omasta elämästäni voisin kertoa muutamankin esimerkin tällaisesta yhteydettömästä tilasta. Toinen on ihmissuhteiden ja etenkin miessuhteiden saralla koetun epäonnistumisen aiheuttamaa uhmaa, jonka tiimoilta olen monet kerrat vannonut, ettei minua enää ikinä satuteta. Vaikka olen kuvitellut, että olen jo vanhempi ja viisaampi, ajauduin tällaiseen samanlaiseen tilaan viime vuoden joulukuussa petyttyäni jälleen kerran. Päätin etten enää kiinnostu kenestäkään ja haistatin kaikille miehille pitkät. Tuo uhma vei minua yhteydettömään tilaan itseni kanssa, johon havahduin vasta viime viikolla terapiassa. Tuolla jotain murtui sisälläni ja tajusin jälleen kerran, että olin ollut tuossa tunnottomassa tilassa ikään kuin huomaamattani yli pari kuukautta. En ollut itkenyt koko aikana tai ylipäänsä halunnut tuntea yhtään mitään syvemmällä tunnetasolla. Elin päivästä toiseen touhuten kuitenkaan pysähtymättä sen äärelle, että sisimmässäni ei ollut hyvä olo.

Toisena mainittakoon menneisyyteni sekä siellä tapahtuneet asiat, joista en halua sen tarkemmin kertoa koska niihin liittyy sen verran muitakin ihmisiä. Nuo tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet minussa traumatisoitumista, joka on jäänyt ikään kuin sisimpääni elämään. Se etten ole noita asioita vuosiin muistellut, ajatellut saatikka käsitellyt, on aiheuttanut jonkinlaisen lukon sisimpääni. Puhutaan traumasta, joka on tavallaan olemassa olevana ja vaikuttavana osana minussa jatkuvasti mutta joka on ollut todella vaikea tiedostaa. Tällä hetkellä työstänkin terapiassa nimenomaan sitä, että pääsisin noista traumoista ylitse ja sitä kautta löytäisin vahvemman tunneyhteyden itseeni. Olen niin tottunut esimerkiksi dissosioimaan eli puhumaan oman elämäni menneistä tapahtumista kuin vieraan ihmisen asioista mikä taas todistaa sitä, etten ole tunnetasolla täysin yhteydessä itseeni. Minun on esimerkiksi todella vaikea päästä menneisyyteni tunnetiloihin sinä samana ihmisenä, joka olen nyt koska minusta tuntuu, etteivät nuo asiat ole tapahtuneet minulle. Olen ikään kuin niin vahvasti siirtänyt ne pois itsestäni että niiden kohtaaminen tuntuu todella vieraalta.

Seuraavaksi tullaankin sitten sen kysymyksen äärelle, että kuinka tuollaisen katkenneen yhteyden voisi palauttaa tai uudelleen luoda? Itse olen ainakin huomannut, että usein siihen havahtumiseen on tarvittu jokin tapahtuma tai ihminen viestimään minulle tilastani. Tunteettomaan ja kylmään olotilaan on niin turvallista jäädä, koska tuo olotila pitää sinut ikään kuin ei vastaanottavaisena negatiivisiakin tunteita kohtaan. Tuntuu turvalliselle ajatella ettei mikään satuta minua koska en anna satuttaville tunteille sijaa elämässäni. Siinä kohtaa kun tapahtuu kuitenkin se murtuminen ja mahdollisesti omaan tilaan havahtuminen, vapautuu meissä jotain merkittävää. Itse voin ainakin sanoa, että nuo hetket murtavat minussa jotain ja keventävät oloa aivan mielettömästi! Siksi välillä mietinkin miksi niin herkästi tuohon yhteydettömään olotilaan päädyn, kun kerta tiedän, miten vapauttavalta tuntuu kun ei tarvitse kantaa sitä taakkaa?

Nämä ovat niin hankalia juttuja siinä mielessä, että jos ihminen on tottunut puolustautumaan tietyllä tavoin – on noita tapoja hankala sekunneissa muuttaa. Kaikki meihin sisäänjuurtunut on meihin sisään juurtunutta ja se vaatii työstämisen päälle vielä hieman lisää työstämistä. Jos havahdut nyt tilanteeseen, jossa tiedät olevasi hieman hukassa itsesi ja yhteytesi kanssa, suosittelen sinua miettimään mistä tämä voisi johtua? Mitkä ovat olleet asioita, jotka ovat laukaisseet sinussa tuon yhteydettömyyteen lipumisen? Kun tiedostaa ne syyt on helpompi lähteä rakentamaan yhteyttä uudestaan. Aivan ensimmäisenä sanoisinkin, että niiden aitojen tunteiden kokeminen on tärkeää. Sen sijaan, että tunnet sitä peitetunnetta, pyri löytämään aito tunne sieltä tapahtumien takaa. Joskus se aito tunne on rankka, jonka vuoksi siihen päälle on helpompi verhota sijaistunne. Usein myös puhuminen auttaa – se että avaa sisintään ja sitä kautta pyrkii jäsentelemään asioita. Sanoisinkin, että oikeastaan ilman käsittelyä näistä jutuista ei eteenpäin pääse ja itselleen ajan antaminen on myöskin todella tärkeää.

Välillä mietin, olenko tällä planeetalla ainut jonka yhteys omaan sisimpään on välillä katkolla mutta todellisuudessa veikkaan, että moni ihminen on tuollaisessa tilassa jopa tiedostamattaan. Tätä elämää kun on huomattavasti helpompi elää vähemmän tuntevana ja esimerkiksi ei niin herkkänä kuin itse koen olevani. Olen huomannut, että välillä jopa pelkään omia tunteitani ja herkkyyttäni, jonka vuoksi ne on helppo piilottaa kovan kuoren ja jopa impulsiivisuuden taakse. Tuo kuori taas on rehellisyyden nimissä se joka vie minua kauemmas itsestäni ja siitä, että tuntisin kuka olen ja mitä haluan.

Koetteko te koskaan, että yhteys omaan sisimpään on katkolla? Tai heräsikö ajatuksia aiheeseen liittyen?

Avainsanat: , , , , ,