Ei ole kauaa kun ensimmäisen kerran elämässä luin kiintymyssuhdemallista – tuolloin tosin aivan ohimennen jostain netin uumenista sen enempää asiaan pureutumatta. Tällä viikolla aihe kuitenkin nousi uudelleen pintaan terapeuttini kysyttyä minulta, olenko koskaan kuullut tuosta kyseisestä mallista, joka rakentuu meistä jokaiselle lapsuudessa aivan ensimmäisten elinvuosien aikana. Asia jäi pyörimään mieleeni ja juuri tuosta johtuen perehdyinkin siihen hieman lisää. Erityisen pysäyttävä ja hyvin asian kiteyttävä useamman vuoden vanha kirjoitus löytyy täältä. Myös Väestöliiton sivuilta ja kirjastosta löytää tietoa aiheesta jos se alkaa todella kiinnostamaan!

Jokaisella meistä on siis kiintymyssuhdemalli, joka vaikuttaa meissä vielä tänäkin päivänä. Se on nimenomaan meistä riippumaton ja syntyy vanhempien sekä lapsen välille. Olen aikaisemmin aina salaa ihmetellyt, miksi vauvan ensimmäiset elinvuodet ovat muka niin tärkeitä? Miksi toinen vanhempi ei vaan voisi jättää vauvaa toiselle vanhemmalle ja kadota viikonloppureissulle? Ei sillä, en sano etteikö noin voisi tehdä mutta se mitä tosiaan vasta oivalsin on, että tuollaiset tapahtumat saattavat jättää jälkiä alitajuntaamme, vaikka olisimmekin todella pieniä. Itse olen siis pääasiassa aina ajatellut, että kaikki se mitä lapsuudesta muistaa on merkityksekästä. Eli lapsuuteni on se aika siitä lähtien, kun minä muistan asioita. Näin se ei kuitenkaan ole vaan kiintymyssuhdemalli alkaa rakentumaan ihan sieltä syntymästämme lähtien. Vanhempien läsnäololla sekä käytöksellä jo vauva-aikana on suuri merkitys siihen, millainen tapa kiintyä meille rakentuu.

Kiintymyssuhdemalleja on neljä: turvallinen, välttelevä ja turvaton, ristiriitainen ja turvaton sekä kaoottinen. Näille taitaa olla useampiakin eri nimityksiä mutta pääperiaatteet ovat kuitenkin samat. Turvallinen kiintymyssuhde on se kaikista idyllisin – luonnollisestikin. Se on kiintymyssuhde, jossa vanhemmat ovat todennäköisesti myöskin saaneet turvallisen kiintymys kokemuksen tai sitten onnistuneet muuttamaan omaa vahingollista käyttäytymistään toimivan, avoimen ja hyvän parisuhteen myötä. He kykenevät antamaan lapselle rakkautta ja huolehtimaan vauvasta silloinkin kun pienellä on hätä. Vauva saa turvallisen kiintymyskokemuksen kun vanhemmat vastaavat hänen tarpeisiinsa (esim. itku) ja huomioivat lasta. Tämä kiintymysmalli on varmasti paras lähtökohta elämälle ja ihmisestä kasvaa luottavainen ja rohkea tunteidensa suhteen. Turvallinen kiintymysmalli ei myöskään altista hylätyksi tulemisen pelolle.

Välttelevä ja turvaton kiintymysmalli on perua tunneköyhyydestä ja siitä, etteivät vanhemmat ole ehkä näyttäneet tunteitaan lasta kohtaan kuten vaikka hellineet tai pitäneet lähellä. Vanhemmat eivät myöskään ole välttämättä reagoineet lapsen itkuun tai iloon, vaan ovat ikään kuin aina olleet joko penseitä ja ei kiinnostuneita tai sitten sättineet lasta hänen reaktioistaan. Tästä kaikesta seuraa luonnollisestikin tunteiden tukahduttamista koska lapsi kokee, ettei vanhempia kiinnosta hänen tunnereaktionsa. Tälle tunnemallille on myöskin tyypillistä, että lapsi hakee hyväksyntää ja pyrkii esimerkiksi koulussa täydellisiin suorituksiin. Hänestä saattaa kehittyä ankara sekä vaativa itseään kohtaan, jota hän sitten aikuisiässä mallintaa taas eteenpäin. Tässä jäädään mielestäni aika huolella tunnemaailman osalta vajaaksi, koska sellaista tunnerikasta ja turvallista mallia ei ole.

Ristiriitainen ja turvaton kiintymyssuhde kehittyy lapselle, jonka kotioloissa ilmapiiri on ristiriitainen ja lapsi joutuu jatkuvasti elämään pienessä pelossa sekä epävarmuudessa. Yhtenä hetkenä vanhempi saattaa olla todella ihana kun taas toisena raivostua – lapsi ei koskaan tiedä kuinka vanhempi reagoi häneen tai ympäristöön. Tyypillistä onkin, että lapsesta tulee ylivarovainen ihmisten suhteen tai sitten erityisen huomionkipeä. Aikuisena kyseinen kiintymysmalli näkyy ahdistuksena ja muiden tunnetilojen alituisena seuraamisena. Ihmissuhteissa ehkä analysoidaan liikaa ja pohdintaan sitä, mitä se toinen nyt tuntee tai ajattelee. Myös hyvin ristiriitainen käytös ihmissuhteissa on tyypillistä ja se, että vaikka rajuja konfliktitilanteita alitajuisesti pelätään, saatetaan silti itse olla tämän asian suhteen epävakaita. Kyse on nimenomaan ristiriitaisuuksista, jotka jatkuvat edelleen tämän kiintymyssuhdemallin saaneen elämässä vaikka ollaankin jo aikuisia.

Kaoottinen kiintymyssuhde on ehkä se pahin – jos näitä nyt voi keskenään edes vertailla. Usein vanhempien alkoholismi, väkivalta tai muut traumaattiset kokemukset lapsuudessa aiheuttavat nimenomaan tätä kiintymysmallia. Mielestäni tässä kiintymysmallissa ei voida enää edes puhua, että vanhemmat ovat muutoin kuin biologisesti vanhempia lapselleen. Tämä malli ilmenee luonnollisestikin vahvana häiriökäyttäytymisenä ja uskon ettei kaoottisen kiintymyssuhteen kokenut voi välttämättä selvitä elämässä ilman terapiaa. Tämän kiintymyssuhdemallin ajatteleminenkin jo tekee ainakin minulle huonon olon.

Siinä oli tosiaan nuo neljä mallia, joista yhdestä minäkin itseni tunnistan ja itse asiassa vieläpä todella hyvin. On jännä juttu, miten tähän kiintymyssuhdeteoriaankin perehdyttyäni valkeni minulle jälleen uusia asioita itsestäni ja löysin vastauksia juttuihin, joita olen miettinyt. Vaikka tässäkään ei puhuta kovin miellyttävien asioiden kaivelemisesta on minun pakko sanoa, että tällä hetkellä olo on tietyllä tapaa huojentunut. Mitä enemmän löydän syitä käytökselleni, sitä paremmin olen tietoinen siitä, kuka minä pohjimmiltani olen jonka myötä minun on taas helpompi ymmärtää itseäni. Ja positiivistahan tässä on etenkin se, että vaikka näitä malleja onkin hyvin vaikea pois kitkeä, on se silti mahdollista! Kiintymysmallejahan tosiaan toistaa herkästi aikuisiälläkin ihmissuhteissaan ja etenkin se parisuhde on tulilinjalla. Varsinkin jos molemmat suhteen osapuolet ovat ristiriitaisia tai vältteleviä, ovat ongelmat taattuja, ellei asioita tiedosteta. Kun molemmat tiedostaa oman kiintymysmallinsa ja aiheesta voidaan avoimesti keskustella, on ongelmiin mahdollista kiinnittää huomiota ja tämän myötä muuttaa omia tapojaan toimia. Helppoahan se ei ole mutta tiedostamisella päästään jo niin pitkälle!

Toivottavasti tämä teksti herätti teissäkin ajatuksia kiintymysmallien suhteen ja ehkä tunnistitte sieltä sen oman mallinne? Uskoisin, että monia muitakin saattaa helpottaa se, että tietää mistä asiat juontavat juuriaan ja miksi käyttäytyy elämässä kuten käyttäytyy. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkin teoria on nimenomaan meidän tulevaisuutta varten hyödyllinen jotta pystymme työstämään itseämme ja vaikuttamaan ihmissuhteisiimme sekä siihen kuinka käyttäydymme itseämme ja muita kohtaan. Tässä kohtaa ei siis ole hyötyä kenenkään syyttelemisestä vaan se kaikki mitä lapsuudessamme on tapahtunut on osa historiaamme ja osa meitä.

Oikein ihanaa perjantaita! <3

Kuvat: Taru / edit: minä