Olen pettynyt elämässäni aika monta kertaa ja niin olet varmasti sinäkin. Näin kolmekymppisenä sitä ei voi kuin todeta, että elämä on välillä koulinut vähän liikaakin ja pettymyksiä on ollut oikeastaan jokaisella elämän osa-alueella. Pettymykset ovat luonnollinen osa elämää ja aikuinen sietää niitä kukin omalla tyylillään. Uskon, että tähän sietokykyyn vaikuttaa pitkälti se, millaisen kotikasvatuksen olemme saaneet. Jos lapsena saa aina kaiken haluamansa – tuskin aikuisenakaan kykenee sietämään vastoinkäymisiä. Jos taas lapsuudessa joutuu hyväksymään sen, etteivät asiat mene aina kuten itse haluaa, sitä kasvaa pettymystenkin suhteen vahvemmaksi sekä hyväksyvämmäksi. Vaikka pettymys on aina pettymys, sen voi kuitenkin kohdata ja käsitellä niin monella tapaa.

Koen olevani aikamoinen realisti, mitä tulee elämään ja kaikkeen sen eteen tuomaan. Myös pettymykset ja niiden käsitteleminen on itselleni tuttua, sillä tilanteita on tosiaan ollut matkan varrella useita. Ehkä pahinta on kuitenkin se jos pettyy johonkin läheiseen ihmiseen – kuulee hänen valehdelleen tai pettäneen luottamuksesi jollain tapaa. Tällaisiakin tilanteita olen valitettavasti joutunut elämässäni kohtaamaan mutta yhtä lailla olen itsekin aiheuttanut pettymyksiä muille ihmisille. Onkin tärkeää kyetä hyväksymään se, että ihmiset aiheuttavat toisinaan pettymyksiä – niin itselleen kuin muillekin. Harva meistä kykenee täydellisyyteen ja ihan oikeasti jos ihmissuhde on muuten vakaalla pohjalla, kannattaa vakavasti harkita anteeksi antoa sekä anteeksi pyytämistä.

Minä petyin viimeksi ihmiseen/ihmissuhteeseen ennen joulua. Siinä hetkessä ja vähän sen jälkeenkin pettymys tuntui suorastaan täyttävän ajatusmaailmani ja se aiheutti minulle kovin paljon henkistä pahoinvointia. Olin rehellisesti sanottuna kaksi päivää tapahtuneen jälkeen sängyssä nousematta sieltä kylpyhuonetta kauemmas, sillä voin niin huonosti. Tuo oli pettymyksen ensireaktio – jonkinlainen shokkitila, josta ei vaan jaksanut heti itseään kasata. Kuitenkin muutaman päivän jälkeen kokosin itseni ja aloitin asian kauempaa katselemisen miettimällä tilannetta järjellä. Vaikka asia tuntui edelleen pahalta, pyrin pysäyttämään negatiiviset ajatukseni. Negatiivisten ajatusten kehä ei nimittäin lakkaa pyörimästä, ellei tuolle tee itse päänsä sisällä loppua. Pettymys on vaan yksinkertaisesti hyväksyttävä ja siitä päästävä eteenpäin. Eteenpäin menemisessä auttaa mielestäni se, että asiaan ei jää liiaksi vellomaan, vaan sille tekee jotain.

Nyt tapahtuneesta on tosiaan aikaa jo reilu kuukausi ja voin sanoa näkeväni asian tällä hetkellä hyvin paljon etäämmältä sekä viisaammin. En edelleenkään hyväksy tämän ihmisen tekoa tekona mutta en silti kanna hänelle kaunaa tai koe, että haluaisin satuttaa häntä takaisin. Pettymysten hyväksymisessä onkin todella tärkeää se, että menee eteenpäin eikä jää tuohon pettymyksen tunteeseen junnaamaan. Sama pätee mielestäni ylipäänsä kaikkeen pettymiseen, oli kyse sitten vaikka urasta, harrastuksista, treeneistä, omasta suoristuskyvystä… Ensin on lupa pettyä, jonka jälkeen tuntea siihen liittyvä tunteet mutta seuraavaksi onkin jo aika nousta tuosta pettymyksen kuopasta ja suunnata katse tulevaan. Tietenkin asiasta riippuen kannattaa myös miettiä liittyykö tuohon pettymykseen jotain sellaista, jota voisit itse prosessoida enemmänkin? Onko kyse ehkä jostain samasta asiasta/tilanteesta, johon ajaudut kerta toisensa jälkeen? Tällaisissa tapauksissa asiaa ei kannata sivuuttaa tuosta noin, vaan sen parissa kannattaa viettää aikaa. Ei niinkään velloen siinä, mitä olet kokenut tai tehnyt vaan ennemminkin etsiä syitä tapahtuneelle.

Kannattaa myöskin muistaa, että pettymyksen tila on aina vain väliaikainen. Vaikka ikävät kokemukset jättävät meihin ikuisen muistijäljen, ovat pettymykset kuitenkin mennyttä eikä tulevaa. Toisinaan myös opimme pettymyksistä ja ne omalla tavallaan kasvattavat meitä. Jos mietitään ihmistä, joka saa kaiken, mitä haluaa eikä koskaan joudu pettymään – mahtaako hän olla aidosti onnellinen? Uskon, että tietyllä tapaa se huonojenkin asioiden läpikäyminen kasvattaa, jonka jälkeen näemme onnellisuuttakin herkemmin ja osaamme iloita pienistäkin hyvistä asioista.

Lämpöiset karvakengät *Merrell (*saatu) / Treenihousut Nike (suosikkini, joista postaus täällä) / Neule second hand / Pipo Samsøe & Samsøe

Haluan tekstilläni rohkaista sinua, joka olet juuri nyt pettynyt johonkin ihmiseen tai vaikka itseesi niin muista, että tie pois pahoinvoinnista on tarttua tuota pettymyksen tunnetta sarvista kiinni ja hyväksyä negatiivinen tunnetila. Hyväksynnän jälkeen voit antaa tunteidesi tulla ulos, jonka jälkeen pääset pikkuhiljaa pettymystäsi työstämään. Tuo tunnetila on hankala mutta ei mahdoton tai voittamaton. Siispä anna itsellesi aikaa ja ole kärsivällinen. <3

Oikein ihanaa torstaita jokaiselle!

Kuvat: Iines / edit: minä