Uusia vanhoja kosmetiikkasuosikkeja

Toimivat kosmetiikkatuotteet ovat minulle naisena tärkeä juttu. Vaikka työni puolesta pääsenkin usein testailemaan markkinoiden uusimpia tuotteita ensimmäisten joukossa, olen silti sitä mieltä, että aina ne uusimmat versiot eivät välttämättä päihitä niitä vanhoja suosikkeja. Itse asiassa se on mielestäni tietyllä tapaa huojentavaa jos löytää ne itselleen toimivat tuotteet, joista ei välttämättä tarvitse koskaan siirtyä mihinkään. Tänään haluankin esitellä teille viisi kosmetiikkasuosikkiani, joista kolme on ns. vanhoja suosikkeja ja kaksi taas uutta ihastusta. Osa tuotteista on näkynyt blogissani aikaisemminkin mutta siitä viis – myös vanhoja suosikkeja on aina yhtä ihana hehkuttaa sillä ne todella toimivat!

ECO BY SONYA FACE TAN WATER

Tämä vegaaninen itseruskettava kasvovesi on ollut suosikkini jo pidempään. Pakko sanoa, että vaikka Chanelin itseruskettavaa voidetta edelleen hehkutankin, on tästä tullut sen rinnalle aivan mielettömän hyvä vaihtoehto! Enää en itse asiassa osaa edes sanoa kumpi olisi toistaan parempi mutta tuotteet ovat aika erilaisia. Tämä Eco by Sonyan kasvovesi on tosiaan asteittain kasvoja päivettävä sekä todella helppo käyttää iholla esimerkiksi aamulla ihonpuhdistuksen jälkeen. Kasvovesi levitetään vanulapulla kasvojen iholle ja annetaan hetki kuivua, jonka jälkeen päälle voi levittää vielä kosteusvoiteen sekä meikinkin. Chanelhan on taas voidemainen ja ns. paksumpi, jonka vuoksi suosin sitä useimmiten nimenomaan öisin yövoiteen kanssa.

Tämän itseruskettavan kasvoveden plussapuolia on todellakin sen keveys iholla ja mahdollisuus käyttää sitä oikeastaan missä kohtaa päivää vaan. Tuote antaa iholle muutamissa tunneissa kauniin värisävyn, kun sen tosiaan levittää huolella kasvojen iholle. Pidän värisävyn heleydestä ja siitä, ettei laikkuja synny. Kasvovesi levittyy iholle tasaisesti eikä se tuki ihohuokosia. Tykkään tuotteesta todella paljon ja käytän sitä nykyään suunnilleen kolmena aamuna viikossa. Ehdotonta plussaa myös pullon kestävyydestä, sillä se todella riittää ja riittää…

*GOLDWELL KERASILK STYLE SMOOTHING SLEEK SPRAY

Tämä Goldwellin muotoilusuihke on aivan ehdoton tuote nimenomaan niihin kertoihin, kun haluan muotoilla hiuksiani esimerkiksi raudalla toisen päivän hiukseen. Teen usein myös niin, että pesen aamulla hiukset ja laitan muotovaahdon pohjalle mutta kiharran hiukset vasta illalla ennen juhlia. Näissä tapauksissa tämä tuote on aivan mielettömän hyvä, sillä suihke on kuivaa eikä se tee hiuksista kosteita tai tahmaisia. Suihke suihkutetaan hiuspituuksiin juuri ennen muotoilua, jonka jälkeen sen avulla voi loihtia hiuksiin vaikka kauniit kiharat. Lopputuloksesta tulee todella ilmava sekä pehmeä ja rauta liukuu karhean kuivassa hiuksessani tämän tuotteen avulla erinomaisesti. Suihke sisältää luonnollisestikin myös lämpösuojan ja siksi suojaa hiusta raudan kuumuudelta. Goldwellin Kerasilk -sarjan muutkin tuotteet ovat vieneet mennessään ja tällä hetkellä en käytäkään hiusten muotoilussa oikeastaan muita tuotteita, kun Kerasilkia.

*NURME ORGANIC LOMENGRASS BODY LOTION

Tämä Nurmen luomu sitruunaruohovartalovoide yllätti minut aivan täysin joku aika sitten, kun kaipasin pitkästä aikaa iholleni kosteusvoidetta. En siis ylipäänsä ole mikään vartalovoiteiden ystävä, sillä tunne niiden käytön jälkeen on usein kovin nihkeä ja useampi voide kuivuu iholla erittäin hitaasti. Tämän voiteen kohdalla yllätyin kuitenkin hyvin positiivisesti, sillä mitään edellä mainitsemiani ongelmia ei tuotteen kanssa ole. Voide on koostumukseltaan juuri sopivan ohutta, se imeytyy nopeasti ja tuoksuukin vielä aivan ihanalta! Lopputulos iholla voiteen levityksen jälkeen on todella miellyttävä, jonka vuoksi tätä vartalovoidetta tekee mieli käyttää myös jatkossakin.

Toki ihanan tästä voiteesta tekee myös se, että vartalovoide on luomua ja sisältää mm. öljyjä, vitamiineja sekä antioksidantteja. Tuote sopii kaikille ihotyypeille ja vaikka ihan päivittäiseen käyttöönkin! Itsehän olen myöskin vieraillut Nurmen tehtaalla Virossa ja pakko sanoa, että tuo ihanan pieni kotikutoinen paikka kyllä todella saa pisteet luomutuotteiden saralla. Yksi heidän ehkä parhaista tuotteistaan on muuten kuoriva jalkasaippua, jolla kovettumat lähtevät kantapäistä alta aikayksikön!

JOE BLASCO BRONZE FINISH PRESSED POWDER

Blasco on jo pitkään ollut yksi suosikki meikkisarjoistani. Meikkipussistani löytyykin useampi Blascon tuote ja jokainen niistä on valehtelematta aivan erinomainen! Blascon meikit sisältävät todella hyvin pigmenttiä ja jokainen meikeistä on aidosti laadukas sekä toimiva. Jo pidempään käytössäni on tosiaan ollut kyseisen merkin aurinkopuuteri, joka ehkä säikäyttää tummalla värisävyllään mutta todellisuudessa puuteri on juuri täydellinen varjostusten tekemiseen! Tykkään levittää ensin koko kasvoilleni Benefitin Hoolaa (aurinkopuuteri), jonka jälkeen viimeistelen tyylin varjostuksilla. Varjostukset teen tosiaan tällä Blascon puristepuuterilla, jota levitän kevyesti poskiluiden ja leuan alle sekä mahdollisesti vielä hieman ohimoille. Vaikka värisävy näyttää paletissa todella tummalle, se sulautuu hienosti ihoon sekä levittyy aivan mielettömän hyvin. Tällä ei siis ole tarkoitus tehdä ainakaan pohjoismaalaiselle iholle koko meikkiä, vaan ainoastaan varjostaa sekä muotoilla!

*MICHAEL KORS SEXY RUBY

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tarvitsevat kymmeniä tuoksuja – jokaisen omaan käyttötarkoitukseensa. Minä, kun taas olen niitä joille riittää yksi tuoksu kerrallaan, sillä jos jostain tuoksusta pidän, niin silloin siitä pidän ja haluan sitä myös käyttää. Varmaan niitä ikuisia suosikkejani joihin en koskaan kyllästy ovat Lancômen La vie Est Belle sekä Escadan Magnetism. Rakastan siis makeita, mausteisia sekä vahvoja jopa hieman maskuliinisen voimakkaita tuoksuja. Mielestäni tuoksu nimittäin kertoo myös persoonasta ja koen olevani nimenomaan edellä mainitsemiani asioita – kukkaistuoksut tai sporttisen raikkaat tuoksut ovat ehdottomasti inhokkejani.

Vaikka Michael Korsin kellot tai laukut eivät olekaan enää vuonna 2018 makuuni, on pakko sanoa, että tämä Korsin Sexy Ruby todella toimii! Sexy Ruby sisältää mm. ruusua, arabian jasmiinia sekä vadelmaa. Sen tuoksu on hyvin vahva, sensuellin itsevarma sekä viettelevä ja mielestäni myös todella mielenkiintoinen. Tästä tuoksusta tulee todella itsevarma fiilis ja itse näen sen vahvojen sekä itsenäisten naisten yllä. Tuoksu on nimittäin omalla tavallaan aika erikoinen eikä varmastikaan uppoa jokaisen hajuaistille. Itse kyllä tykästyin tähän heti ensi tuoksautuksesta lähtien ja Sexy Ruby onkin tällä hetkellä tuoksusuosikkini!

Sellaisia uusia vanhoja kosmetiikkasuosikkeja. Oliko joukossa kenties teillekin tuttuja tuotteita?

PS. Muistakaahan käydä äänestämässä!

 

*Tuote sponsoroitu

Paljastuksia elämästäni x 9

Olen käynyt kerran mesoterapiassa. Ja jos joku ei nyt tiedä, mitä mesoterapia tarkoittaa, niin se on ihonhoitomenetelmä, jossa pieniä pisaroita vitamiineja sekä hyaluronihappoa viedään neulauksella ihon pintakerrokseen. Kokemus oli mielenkiintoinen ja iho suorastaan hehkui muutama päivä hoidon jälkeen. Sen vaikutus ei kuitenkaan ole pitkäaikainen, eli monethan suosivat hoitomuotoa muutaman kuukauden välein. Minulle kosmetologi totesi, että ihoni ei vielä tuota kaipaa kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa, jonka vuoksi tuo jäikin oikeastaan tuollaiseksi kokeiluksi. Vanhemmiten voisin kyllä turvautua mesoterapiaan ihon kimmoisuuden säilyttämiseksi.

En välttämättä koskaan halua omia lapsia. Tokikaan asia ei ole nyt ajankohtainen mutta vähän epäilen, muuttuuko tämä ajatus tulevaisuudessakaan? Lapset rajoittavat elämää niin paljon ja ne muuttavat kaiken – ajatus tuosta ahdistaa. Toisaalta en sano ei koskaan sillä jos kohtaankin ihmisen, jonka kanssa tuokin asia tuntuu oikealta niin silloin asiat saattavat muuttua. Äitipuolen roolin voisin kuitenkin mieluusti ottaa vastaan eikä minua haittaa jos miehellä on lapsia. Se, ettei välttämättä halua omia lapsia ei siis aina todellakaan tarkoita mitään lapsivihaa. Nykyään yhteiskunta on onneksi jo sen verran suvaitsevainen, että lapsien tekemisen ei oleteta olevan mikään automaatio.

Pelkään ajoittain kuolemaa. Välillä on ajanjaksoja, että kuolema pyörii enemmän mielessä ja saattaa aiheuttaa jopa ahdistusta – tosin onneksi nykyään harvemmin. Se, mitä kuolemassa pelkään, on kadotus ja ikuinen kärsimys. Ja tiedän, kuulostaa varmasti monen korvaan naurettavalta mutta, kun ison osan elämästään on elänyt ilmapiirissä, jossa kadotuksella on peloteltu – tuskin tuo pelko hetkessä alitajunnasta katoaa. Tiedän järjellä, että pelkoni on täysin turha mutta silti on niitä heikkoja hetkiä, jolloin se nousee sieltä jostain taustalta esiin. Vaikka olenkin nykyään jo irrottautunut kaikista uskontokunnista ja ryhmistä, silti tuo hengellisyyden piirissä eläminen on kyllä jättänyt jälkensä. Se vaikuttaa elämässäni hiljaisesti edelleen ja mahdollisesti vielä vuosia.

Kadun selkätatuointiani. Vaikka usein puhutaan, ettei kaduta mitään elämässä niin minä kyllä voin myöntää, että on asioita joita kadun ja yksi niistä on selässäni komeileva suuri tatuointi. En välttämättä kadu niinkään sitä, että olen selkäni tatuoinut mutta se teksti… Niin monta kertaa on nimittäin tullut mieleen kaikkea kivaa, mitä voisi tatuoida selkärangan viereen mutta eipäs voi, koska siellä lukee kissan kokoisilla kaunokirjaimilla ”All I need is love”. Vaikka tatuoinnillani on oma tarinansa sekä tietyllä tapaa myös merkityksensä, mieluummin jättäisin sen ottamatta.

Olen kokenut elämässäni paljon ulkopuolisuuden tunnetta. Sellaista, etten kuulu joukkoon tai etten voi olla täysin oma itseni ihmisten seurassa. Paljon on ollut myös tunnetiloja/tilanteita, joissa olen kokenut, että olen aivan eri planeetalla näiden ihmisten kanssa, enkä tarkoita tätä mitenkään ylimielisesti. Vasta viime vuosina olen löytänyt rinnalleni ihmisiä, joiden kanssa voin sanoa olevani vapautuneemmin minä. He pitävät minusta sellaisena kuin olen eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään aikuisempi tai ylipäänsä peitellä heikkouksiani – olen ikään kuin osa jotain ja sitä olen koko nuoruuteni toivonut. Tätä varmaan kutsutaan sellaiseksi tosi ystävien löytämiseksi.

Olen aina inhonnut jos joku kysyy minulta, mistä olen kotoisin, sillä olen ns. juureton. Olen tosiaan asunut elämäni aikana useammalla eri paikkakunnalla eikä minulla ole mihinkään niistä vahvaa tunnesidettä – ne ovat ainoastaan paikkakuntia muiden joukossa. Oikeastaan tekeekin usein mieli sanoa, että olen kotoisin Helsingistä vaikka en olekaan ja monella tapaa koen olevani sisimmässäni ns. maalaistyttö. Se on vaan yksinkertaisesti helpompaa kuin alkaa selittelemään missä kaikkialla on asunut ja miksi on muuttanut niin paljon.

En ole oikein koskaan ollut missään asiassa paras, vaan olen ollut monessakin asiassa hyvä. Tiedättekö, kun osalla ihmisistä on joku yksi taito, jossa he ovat aivan mielettömän hyviä niin minulla ei ole koskaan ollut sellaista. Koen, että olen ennemminkin monessa hyvä ja osaava kuin, että omaisin jonkun yhden ja ainoan erityistaidon. Tämän asian voi kokea joko hyvänä tai huonona – kenties opetella näkemään voimavarana heikkouden sijaan. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että maailma tarvitsee niin niitä erikoislahjakkuuksia kuin meitä monessa hyviä.

Kengät River Island / Housut *Shein (*saatu) / Poolo Samsoe & Samsoe / Kello *Cluse / Baskeri second hand

Olen saanut elämässäni hyvin vähän asioita helpolla – itse asiassa todella vähän. Kasvatukseni on ollut hyvin työntekoon kannustava ja perheessäni on aina vaalittu jalat maassa pitävää arvomaailmaa. Onkin jotenkin huvittavaa, kun välillä kuulee kuinka asian oletetaan olevan täysin päinvastoin. En mielestäni käyttäydy kuten hemmoteltu vaan ennemminkin käyttäydyn kuten itsenäinen nainen käyttäytyy. Toisaalta minua ei myöskään haittaa jos joku toinen saa asioita helpolla – ei todellakaan. Uskon, että vaikka olisit saanut kaiken elämässä eteen tarjottimella, voi ihminen silti omistaa jalat maassa asenteen. Liikaa tehdään olettamuksia toisista, jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin ehkä huhupuheisiin tai ulkoiseen habitukseen.

Kun mietin tässä yksi päivä materialistista omaisuuttani, totesin itsekseni, että kaikki tämä mahtuisi yhteen kellarikomeroon – sänkyä lukuun ottamatta. Omistan siis hyvin vähän materiaa ja pidänkin kotini jatkuvasti siistinä kaikesta turhasta. Ja ylipäänsä, jos yhtäkkiä tulisi lähtö vaikka ulkomaille, voisin oikeastaan myydä kaiken omaisuuteni paitsi työvälineitäni tietokonetta sekä kameraa. Kaikki tavara jonka omistan ei siis merkitse itselleni sen enempää – se on vain materiaa. Tämä on tietyllä tapaa vapauttava tunne, ettei ole sidottu mihinkään.

Paljastuiko jotain uutta tai kenties sellaista, johon sinäkin voit samaistua?

 

Kuvat: Iines / edit: minä