Miksi järjestelmällisyys kannattaa?

En ole luontaisesti mitenkään erityisen järjestelmällinen. Hukkaan usein tavaroitani ja saatan kadottaa vaikka jonkun vaatekappaleen kokonaan niin ettei sitä löydy mistään. Usein kotoa lähtiessäni asunto jää aivan kaoottiseksi, kun kiireessä pakkaan tavaroita ja etsin sitä tai tätä, koska jätän kaiken aina viime tippaan (yksi ärsyttävimmistä piirteistäni). Kotiin tullessa on sitten pakko alkaa heti siivoamaan, koska epäjärjestys häiritsee. Niin, tuossahan se tuli – epäjärjestys häiritsee. Epäjärjestys tekee minut hermostuneeksi ja se ärsyttää.

Vasta viime vuosina olen alkanut tekemään epäjärjestelmällisyydelle jotain. Koska huomaan kuinka se vaikuttaa omaan mielialaani, olen opetellut muuttamaan tapaani toimia järjestelmällisempään suuntaan. Vaikka se ei ole minulle luontaista, olen opetellut. Jännä juttu kuinka ihminen voikin oppia sotkuisesta siistimmäksi jos niikseen haluaa. Edelleenkään en voi sanoa, että laittaisin jokaisen tavaran aina omalle paikalleen mutta siivoilen jatkuvasti kotona ollessani. Jos huomaan, että pöytä on täynnä tavaraa, tyhjennän sitä. Kun ennen jätin aamuisin sängyn petaamatta – nykyään se on minulle se ensimmäinen asia, jonka teen sängystä noustessani. Kotiavaimillani on tänä päivänä se oma paikkansa ja tiskejäkin tiskaan päivittäin – oikeastaan aina, kun olen tehnyt ruokaa. Kehittämisen varaakin vielä löytyy, sillä vaatekaappini on kaaos ja ne kiireessä tehdyt lähdöt ovat muuten niitä pahimpia epäjärjestyksen aiheuttajia…

Luin joskus jostain jutun siitä, kuinka iso juttu sängyn petaaminen aamuisin on mielellemme. Sen petaaminen lisää tuotteliaisuuttamme ja se vaikuttaa meihin näkymättömällä tavalla – käynnistää päivämme ikään kuin paremmin. Itse huomaan tuon vaikutuksen todella ja siksi teenkin sen nykyään joka aamu. Sijattu vuode paitsi saa asunnon näyttämään siistimmältä, vahvistaa mielellenikin jotain järjestelmällisyyttä ja uuden päivän toimeliaisuutta. Kun sänky on pedattu, tiedän alitajunnassani, etten enää palaa vuoteeseen loikoilemaan vaan nyt alkaa uusi päivä ja työt. Sama homma pätee mielestäni yleiseen järjestelmällisyyteen. Se vahvistaa positiivista mielialaa ja tuotteliaisuutta. Kun tavarat eivät ole hujan hajan ja asunto on ylipäänsä siisti, on siellä parempi fiilis olla. Sotkuisuus hermostuttaa ja ärsyttää vaikka emme välttämättä osaisikaan yhdistää juuri sillä hetkellä ärtynyttä mielialaamme epäjärjestyksessä olevaan kotiimme.

Tähän samaan asiaan liittyy oikeastaan myös se, kuinka hyvä olo tulee siitä, kun tavaraa on vähemmän. Olin aikaisemmin oikea koriste-esineiden hamstraaja ja kotini oli täynnä kaikenlaista roinaa. Jokainen pinta oli täynnä jotain valokuvakehystä ja muuta kunnes iski se tavarasta eroon pääsemisen vimma. Nykyään olenkin hyvin minimalistinen enkä välitä mistään ylimääräisestä. Jostain syystä yhtä hyvältä kuin siisti ja järjestelmällinen koti tuntuu, tuntuu minusta myös se, että sitä rojua on vähemmän. Olen kai oppimassa pikkuhiljaa tätä järjestelmällisyyden ja siisteyden ihanuutta, joka ajaa minut myös toimimaan sen puolesta.

Jos tekee kotoa käsin paljon töitä, on kodin siisteys hyvin tärkeää. Toisaalta taas yhtä tärkeää se on teille, jotka olette päivät toimistolla mutta palaatte iltapäivällä kotiin. Kun koti on järjestyksessä, on aivan varmasti levollisempi olo tulla pitkän päivän jälkeen kotiin kuin, että siellä odottaa hallitsematon kaaos. Muistan tämän myös itse toimistossa työskentelyajoilta. Toki ymmärrän, että lapsiperheissä nämä jutut eivät hoidu ihan niin helposti ja epäjärjestystä voi olla pakko opetella sietämään mutta kyllä te silti tiedätte varmasti jokainen, kuinka paljon miellyttävämpi se siisti koti on. Sillä on niin iso vaikutus mielialaamme ja fiilikseemme. Ja sitähän sanotaan, että positiivista fiilistä tuottavia asioita tulisi lisätä elämässä – järjestelmällisyys on mielestäni yksi niistä. Ja sen lisäämisen voi muuten aloittaa pienin askelin, niin minäkin olen tehnyt. Opetellut ihan sieltä ruohonjuuritasolta ihmiseksi, joka huolehtii kodin siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä. Kodista se onkin sitten edennyt muualle, kuten vaikka käsilaukun sisältöön tai meikkipussiin. Enää nuo eivät ole sitä likaisinta osastoa vaan oikeasti pidän nekin siisteinä.

Vastaus otsikon kysymykseen on mielestäni se, että järjestelmällisyys lisää meissä hyvää mielialaa, tekee meistä tuotteliaampia, lisää inspiraatiota sekä antaa oikeastaan paremmat lähtökohdat ihan kaikelle onnistumiselle. Siisti ympäristö on inspiroivampi ja antaa ikään kuin ajatuksillekin enemmän tilaa. On helpompi hengittää, olla stressaamatta ja kokea itsensä hyvinvoivaksi, kun ympäristö ei ole kaoottinen ja täynnä ärsykkeitä. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että kenenkään meistä tulisi pyrkiä johonkin perfektionistiseen siisteyteen, vaan ihan sellainen yleinen itselleen toimiva järjestelmällisyys riittää. Vaikka tavaraa olisikin kodissa paljon niin se, että ne ovat järjestyksessä, on se juttu!

En tiedä koetteko te yhtään samalla tapaa mutta itse olen havahtunut tähän oivallukseen vasta ihan viime vuosina. Epäjärjestys ei toimi kohdallani positiivisuutta lisäävänä asiana vaan täysin päinvastoin – se tekee ärtyneeksi, kiukuttaa ja hermostuttaa. Siksi tahdonkin pyrkiä yleiseen järjestykseen ja siihen, että ympäristöni olisi mahdollisimman paljon positiivisia latauksia antava ja lähtökohta paremmalle minälle.

Oletteko te ylipäänsä siistejä vai sotkuisia luonnostaan? Ehkä jokunen teistäkin opetellut saman kuin minä, eli sotkuisesta ihmisestä siistimmäksi ja järjestelmällisemmäksi?

Miksi vietän tipattoman tammikuun?

Olen aina ollut alkoholin suhteen vähän sellainen joko tai -ihminen. Tämä johtunee pitkälti nuoruudestani hengellisissä piireissä (postaus kyseisistä taustoistani täällä), jossa alkoholin juominen ei ollut sallittua – tai ei ainakaan suotavaa. Alkoholi ei siis kuulunut nuoruuteeni silloin, kun muut luokkatoverit aloittivat päihteiden käytön, vaan se tuli ensikertoja mukaan elämääni vasta kasvettuani täysi-ikäiseksi. Sitä on hankala selittää, mutta alkoholi ei ehkä taustojeni vuoksi ole oikein koskaan ollut elämässäni sellainen luonnollinen juttu, mitä se varmasti monelle muulle aikuiselle on. On menty paljon ääripäästä toiseen ja etenkin parinkympin paremmalla puolella alkoholin käyttöni oli paikoitellen aika hallitsematontakin. Oli paljon sekoilua ja sellaista meininkiä, että ihmettelen ettei koskaan oikeasti sattunut mitään vakavampaa.

Nykyään suhtaudun alkoholiin rennolla otteella, vuodet ovat tehneet tehtävänsä vaikka en väitä, etteikö välillä edelleen tulisi ylilyöntejä ja tulisi juotua ehkä enemmän kuin oli tarkoitus juoda. En kuitenkaan tissuttele iltaisin kotona, vaan otan ainoastaan silloin jos lähden ystävieni kanssa ulos. Alkoholi on minulle sosiaalisuuteen ja hauskanpitoon liittyvä juttu. Toki myönnän, että monet kerrat olen turruttanut pahaa oloanikin alkoholilla, eli aina en todellakaan voi sanoa juovani sitä pelkästään hyvään fiilikseen (ja tämähän ei muuten ainakaan oloa paranna…). Olen sinällään hieman mustavalkoinen tässä asiassa, etten oikeastaan välitä juoda muutamaa lasillista viiniä ruoan kanssa mutta sen sijaan tykkään juoda useamman lasillisen, kun lähden ulos. Eli lukeudun varmaan niihin ihmisiin, jotka ottavat jos ottavat mutta muuten sitten juovat sen ruoan kanssa melkeinpä mieluummin vettä. Yksi syy sille, että otan alkoholia juhlimaan lähtiessäni on, että olen niin ärsyke herkkä. Veden voimin baarissa oleminen on minulle hyvin vastenmielistä ja uuvun siellä nopeasti, koska ärsykkeitä on tuollaisessa ympäristössä aivan liikaa. Pahimpia ovat yökerhot, jotka ovat täynnä tuttuja ja tutun tuttuja. Introverttiuteni myöskin puskee tuollaisessa ympäristössä esiin, enkä senkään vuoksi viihdy baareissa ilman alkoholia.

Tipatonta olen viettänyt jo useamman vuoden, koska miksi en sitä viettäisi? Tammikuu on tavallisesti todella hiljainen kuukausi kaikkien illanistujaisten suhteen, jonka vuoksi se tuntuu hyvinkin luontaiselta ajalta puhdistaa elimistöä alkoholista. Moni sanoo, että tipatonta ei ole hyötyä viettää jos juo muuten 11 kuukautta vuodesta mutta itse olen toista mieltä – jo kuukausikin täysin ilman alkoholia puhdistaa kehoa ja on aivan varmasti parempi kuin, että joisi sen 12 kuukautta vuodesta. Tipaton ei siis todellakaan ole mikään alkoholistien juttu, vaan mielestäni aivan fiksu keksintö vaikka ihan jokaiselle ei absolutistille. Ja pakko muuten sanoa, että ei normaalikäyttäjä kompensoi tammikuussa menetettyjä alkoholiannoksia helmikuussa. Veikkaan, että tammikuun vaikutukset huomattua käyttö saattaa jopa vähentyä.

Haluankin viettää tipatonta koska koen sen näin tammikuussa hyväksi jutuksi. Toki voin olla ilman alkoholia muulloinkin jos vaan niikseen päätän, enkä siis joka viikko baareissa ravaakaan. Välillä on aika pidempiä taukoja etten käy missään mutta sitten on taas enemmän menoa ja meininkiä. Ystäväpiirinihän on aika menevää sorttia, eli jo senkin vuoksi on aika paljon erilaisia illanistujaisia sun muita reissuja ja välillä sitä jopa toivoo, että vauhti hieman hidastuisi. Toisaalta taas rakastan ystäviäni ja illanistujaiset hyvällä porukalla ovat aivan parhaita! Kun kaikki vaihtavat vapaalle on tunnelma erilainen kuin kiireinen kahvi keskustassa töiden jälkeen. Vuonna 2017 tuntui ylipäänsä, että sinkkuvaihteeni vasta kunnolla käynnistyi ja osittain senkin vuoksi viime vuoksi tuli mentyä aika paljon verrattuna vaikka vuoteen 2016. Ystävät ovat tässä elämäntilanteessa se sinun ”perheesi”, joiden kanssa aikaa vietetään jos ei halua kyhnöttää yksin jokaista viikonloppua kotosalla.

Mutta miksi sitten tipaton? Mitä kuukauden alkoholittomuus saa meissä todennäköisesti aikaan?

Listasin muutamia syitä, joiden vuoksi kannattaa jäädä tipattomalle, nimittäin vielä ehtii!

– Unenlaatu paranee. Tämän huomaa etenkin jos alkoholia käyttää viikoittain edes pienissä määrin. Yksi syy miksi en nauti kahdesta lasillisesta viiniä on, että nukun sen jälkeen aivan mielettömän huonosti. Toisille alkoholi toimii jonkinlaisena rentouttavana unilääkkeenä, itselleni täysin päinvastoin.

– Mieliala kohenee. Jokainen varmasti tietää, että alkoholi on depressantti, joka säännöllisellä käytöllä vaikuttaa todennäköisesti yleisvireeseen sekä mielialaan negatiivisella tavalla. Tipaton tammikuu todennäköisesti kohentaa mielialaa ja nostaa niitä yleisiä energiatasoja.

– Suorituskyky treeneissä paranee. Parhaiten kunto varmasti kehittyy ja sen kehittymisen todella huomaa jos ei käytä alkoholia ollenkaan. Veikkaan, että harva ammatikseen urheileva juurikaan juo, koska se vaikuttaa suoristuskykyyn ja treeneihin.

– Saatat hoikistua. Jos alkoholia käyttää vaikka viikoittain, kerää se todennäköisesti nestettä ja myös sitä rasvaa kehoon. Tämäkin on toki aika paljon kiinni nimenomaan henkilöstä ja siitä liikutko ylipäänsä tai kuinka paljon roskaa syöt alkoholin käytön yhteydessä/jälkeen, mutta monelta kiloja putoaa jos alkoholin juomisen jättää kokonaan.

– Elimistö puhdistuu. Tipaton vaikuttaa tosiaan myös elimistömme sisällä jossa alkaa tapahtumaan alkoholista puhdistumista ja aineenvaihdunta puolestaan alkaa normalisoitumaan. Tätähän voi tehostaa vielä syömällä tässä kuussa erityisen terveellisesti ja paljon vihreitä.

– Laittaa miettimään omaa alkoholinkäyttöä. Niin. Useamman alkoholia käyttävän olisi varmasti hyvä pysähtyä välillä miettimään voisiko käyttää vähemmän – osoitan sormella myös itseäni. Vaikka et joisikaan joka ilta niin juotko kerralla liikaa? Itse tosiaan juon kerralla enemmän, joten tämä kuukausi pistää kyllä jälleen miettimään, voisiko alkoholin kertakäyttöäkin vähentää?

Vietin tipatonta tosiaan viime vuonnakin ja olin 26 päivää ilman alkoholia. Tuon ajanjakson vaikutuksista kirjoitin postauksen viime tammikuussa ja sen voit lukaista täältä. Oli itse asiassa hauska lukea tuo postaus läpi nyt ja tarkastella, että mites se tipaton tuolloin vaikuttikaan. Siellä oli useampi sellainen kohta, joiden suhteen odotan, millaisia vaikutuksia tänä vuonna tulee!

Vietättekö te tipatonta tammikuuta?