Miksi järjestelmällisyys kannattaa?
En ole luontaisesti mitenkään erityisen järjestelmällinen. Hukkaan usein tavaroitani ja saatan kadottaa vaikka jonkun vaatekappaleen kokonaan niin ettei sitä löydy mistään. Usein kotoa lähtiessäni asunto jää aivan kaoottiseksi, kun kiireessä pakkaan tavaroita ja etsin sitä tai tätä, koska jätän kaiken aina viime tippaan (yksi ärsyttävimmistä piirteistäni). Kotiin tullessa on sitten pakko alkaa heti siivoamaan, koska epäjärjestys häiritsee. Niin, tuossahan se tuli – epäjärjestys häiritsee. Epäjärjestys tekee minut hermostuneeksi ja se ärsyttää.
Vasta viime vuosina olen alkanut tekemään epäjärjestelmällisyydelle jotain. Koska huomaan kuinka se vaikuttaa omaan mielialaani, olen opetellut muuttamaan tapaani toimia järjestelmällisempään suuntaan. Vaikka se ei ole minulle luontaista, olen opetellut. Jännä juttu kuinka ihminen voikin oppia sotkuisesta siistimmäksi jos niikseen haluaa. Edelleenkään en voi sanoa, että laittaisin jokaisen tavaran aina omalle paikalleen mutta siivoilen jatkuvasti kotona ollessani. Jos huomaan, että pöytä on täynnä tavaraa, tyhjennän sitä. Kun ennen jätin aamuisin sängyn petaamatta – nykyään se on minulle se ensimmäinen asia, jonka teen sängystä noustessani. Kotiavaimillani on tänä päivänä se oma paikkansa ja tiskejäkin tiskaan päivittäin – oikeastaan aina, kun olen tehnyt ruokaa. Kehittämisen varaakin vielä löytyy, sillä vaatekaappini on kaaos ja ne kiireessä tehdyt lähdöt ovat muuten niitä pahimpia epäjärjestyksen aiheuttajia…
Luin joskus jostain jutun siitä, kuinka iso juttu sängyn petaaminen aamuisin on mielellemme. Sen petaaminen lisää tuotteliaisuuttamme ja se vaikuttaa meihin näkymättömällä tavalla – käynnistää päivämme ikään kuin paremmin. Itse huomaan tuon vaikutuksen todella ja siksi teenkin sen nykyään joka aamu. Sijattu vuode paitsi saa asunnon näyttämään siistimmältä, vahvistaa mielellenikin jotain järjestelmällisyyttä ja uuden päivän toimeliaisuutta. Kun sänky on pedattu, tiedän alitajunnassani, etten enää palaa vuoteeseen loikoilemaan vaan nyt alkaa uusi päivä ja työt. Sama homma pätee mielestäni yleiseen järjestelmällisyyteen. Se vahvistaa positiivista mielialaa ja tuotteliaisuutta. Kun tavarat eivät ole hujan hajan ja asunto on ylipäänsä siisti, on siellä parempi fiilis olla. Sotkuisuus hermostuttaa ja ärsyttää vaikka emme välttämättä osaisikaan yhdistää juuri sillä hetkellä ärtynyttä mielialaamme epäjärjestyksessä olevaan kotiimme.
Tähän samaan asiaan liittyy oikeastaan myös se, kuinka hyvä olo tulee siitä, kun tavaraa on vähemmän. Olin aikaisemmin oikea koriste-esineiden hamstraaja ja kotini oli täynnä kaikenlaista roinaa. Jokainen pinta oli täynnä jotain valokuvakehystä ja muuta kunnes iski se tavarasta eroon pääsemisen vimma. Nykyään olenkin hyvin minimalistinen enkä välitä mistään ylimääräisestä. Jostain syystä yhtä hyvältä kuin siisti ja järjestelmällinen koti tuntuu, tuntuu minusta myös se, että sitä rojua on vähemmän. Olen kai oppimassa pikkuhiljaa tätä järjestelmällisyyden ja siisteyden ihanuutta, joka ajaa minut myös toimimaan sen puolesta.
Jos tekee kotoa käsin paljon töitä, on kodin siisteys hyvin tärkeää. Toisaalta taas yhtä tärkeää se on teille, jotka olette päivät toimistolla mutta palaatte iltapäivällä kotiin. Kun koti on järjestyksessä, on aivan varmasti levollisempi olo tulla pitkän päivän jälkeen kotiin kuin, että siellä odottaa hallitsematon kaaos. Muistan tämän myös itse toimistossa työskentelyajoilta. Toki ymmärrän, että lapsiperheissä nämä jutut eivät hoidu ihan niin helposti ja epäjärjestystä voi olla pakko opetella sietämään mutta kyllä te silti tiedätte varmasti jokainen, kuinka paljon miellyttävämpi se siisti koti on. Sillä on niin iso vaikutus mielialaamme ja fiilikseemme. Ja sitähän sanotaan, että positiivista fiilistä tuottavia asioita tulisi lisätä elämässä – järjestelmällisyys on mielestäni yksi niistä. Ja sen lisäämisen voi muuten aloittaa pienin askelin, niin minäkin olen tehnyt. Opetellut ihan sieltä ruohonjuuritasolta ihmiseksi, joka huolehtii kodin siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä. Kodista se onkin sitten edennyt muualle, kuten vaikka käsilaukun sisältöön tai meikkipussiin. Enää nuo eivät ole sitä likaisinta osastoa vaan oikeasti pidän nekin siisteinä.
Vastaus otsikon kysymykseen on mielestäni se, että järjestelmällisyys lisää meissä hyvää mielialaa, tekee meistä tuotteliaampia, lisää inspiraatiota sekä antaa oikeastaan paremmat lähtökohdat ihan kaikelle onnistumiselle. Siisti ympäristö on inspiroivampi ja antaa ikään kuin ajatuksillekin enemmän tilaa. On helpompi hengittää, olla stressaamatta ja kokea itsensä hyvinvoivaksi, kun ympäristö ei ole kaoottinen ja täynnä ärsykkeitä. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että kenenkään meistä tulisi pyrkiä johonkin perfektionistiseen siisteyteen, vaan ihan sellainen yleinen itselleen toimiva järjestelmällisyys riittää. Vaikka tavaraa olisikin kodissa paljon niin se, että ne ovat järjestyksessä, on se juttu!
En tiedä koetteko te yhtään samalla tapaa mutta itse olen havahtunut tähän oivallukseen vasta ihan viime vuosina. Epäjärjestys ei toimi kohdallani positiivisuutta lisäävänä asiana vaan täysin päinvastoin – se tekee ärtyneeksi, kiukuttaa ja hermostuttaa. Siksi tahdonkin pyrkiä yleiseen järjestykseen ja siihen, että ympäristöni olisi mahdollisimman paljon positiivisia latauksia antava ja lähtökohta paremmalle minälle.
Oletteko te ylipäänsä siistejä vai sotkuisia luonnostaan? Ehkä jokunen teistäkin opetellut saman kuin minä, eli sotkuisesta ihmisestä siistimmäksi ja järjestelmällisemmäksi?
