Jouluinen nougat-suklaa

Herkuttelu kuuluu jouluun ja en missään nimessä tahdo terveellisemmillä herkkuresepteilläni viestiä, etteikö jouluna saisi oikein luvan kanssa avata sitä kaksikerroksista Pandan suklaarasiaa. Homma on vaan siinä, etten inspiroidu ns. tavallisten herkkujen valmistamisesta ja siksi blogistani löytyykin reseptejä ainoastaan terveellisempiin sekä niihin ns. parempiin vaihtoehtoihin. Vuosi toisensa perään aidot maut inspiroivat minua ja vaikka täällä todellakin herkutellaan myös valkoisella sokerilla, on silti kivempaa jakaa jotain aitoa. Tänäänkin saatte siis yhden vaihtoehdon jouluunne jos haluatte vaikka joulupäivänä jo hieman kevennellä herkuttelua kuitenkaan lopettamatta.

Tämä resepti on ihana, herkullinen, suussa sulava ja jokaisen suklaan sekä nougatin ystävän suosikki. Resepti on siis sekoitus ihania makuja ilman valkoista sokeria ja siitä huolimatta, resepti ei jäänyt mielestäni kaipaamaan yhtään mitään! Voit tarjoilla sitä joulupöydässä sukulaisille tai antaa vaikka joululahjaksi pienessä rasiassa. Tämän herkun valmistaminen on helppoa sekä nopeaa ja on kyse tosiaan raakaherkusta, joka ei vaadi edes paistamista valmistuakseen täydelliseksi.

PEHMEÄ NOUGAT-SUKLAA (GL, M, RAW)

  • 1,5 dl luomu maapähkinävoita (pehmeää)
  • 2 tl vaniljajauhetta
  • Ripaus laadukasta suolaa
  • 5 tl hunajaa
  • 1/2 dl kookosöljyä
  • 1/2 dl gluteenittomia jauhoja (mikä tahansa käy)
  • 1 rkl raakakaakaota
  • 1 tl piparkakkumaustetta
  • n. 40-50 g valmista raakasuklaata/mahdollisimman tummaa suklaata

Sulatetaan kookosöljy vesihauteessa. Kaadetaan kulhoon pehmeä maapähkinävoi, laadukas suola, vaniljajauhe, hunaja sekä piparkakkumauste. Sekoitellaan huolella, kunnes massa on tasaista. Lisätään joukkoon raakakaakao sekä sula kookosöljy. Seuraavaksi pilkotaan raakasuklaa pieniksi paloiksi ja lisätään taikinan joukkoon, jonka jälkeen viimeistellään seos jauhoilla. Sekoitetaan ja levitetään massa haluamansa paksuiseksi taikinaksi leivinpaperin päälle. Itse tein tällä kertaa taikinasta hieman ohuemman mutta halutessasi voit tehdä siitä paksun ja enemmän fudgemaisen.

Laitetaan taikina pakastimeen muutamaksi tunniksi jäätymään, jonka jälkeen sen voi ottaa pois sekä siivuttaa haluamansa kokoisiksi palasiksi. Sitten ei oikeastaan muuta kuin tarjolle tai halutessaan palat voi säilyttää myös pakastimessa, jolloin niitä on ihana napsia sieltä pitkin joulua. Itse pidän nougatista eniten jäisenä, jolloin sen maku on mielestäni parhaimmillaan!

Oikein ihanaa perjantaita ja lähestyvän joulun tunnelmaa jokaiselle!

Mitä jos intuitio johtaakin harhaan?

Olen aina ajatellut olevani ihminen joka luottaa intuitioon ja ns. kuudenteen aistiin. Siihen, että olemme varmoja silloin, kun meidän tulee kääntyä johonkin suuntaan – valita esimerkiksi uusi työ tai ihmissuhde elämäämme. Olen ollut niitä ihmisiä, jotka toitottavat, että sen vaan tietää, kun tietää jonkun asian oikeaksi. Jo pidempään olen kuitenkin joutunut punnitsemaan omaa intuitiotani, sillä sen verran monta kertaa olen mennyt sen suhteen metsään. Asiat, jotka olen kokenut hyviksi ja oikeiksi – tunne, joka on tuntunut minusta oikealle, onkin loppupeleissä johtanut minut harhaan – kärsimään ja pettymään.

Mielestäni on aina ollut jollain tapaa hienoa ajatella hieman yliluonnollisesti ja tuo ajatus onkin ehkä osittain jäänyt alitajuntaani siitä, että olen kasvanut uskonnollisten asioiden äärellä. Olen tottunut uskomaan johonkin jota en näe ja sieltä varmasti on jäänyt mieleeni myös pieni uskomus siihen, että olemassa on yliluonnollisia juttuja kuten nyt vaikka intuitio tai johdatus. Olen aivan liian usein turvautunut johonkin sellaiseen, joka ei ole ollut todellisuutta ja ollut ehkä jollain tapaa turhan hyväuskoinenkin. Minulla on tietynlainen taipumus uskoa siihen, että ihmiset muuttuvat ja minä pystyn pelastamaan ihmisiä jopa isojenkin ongelmien keskeltä. Luotan aivan liian vahvasti tunteeseen sekä intuitioon, jotka kuitenkin ovat vieneet minua viimeisen vuoden sisällä aivan liian monta kertaa harhaan.

On totta, että me tarvitsemme intuitiota arjessamme niissä tilanteissa, joissa teemme päätöksiä joiden suhteen meillä ei ole varmuutta. On luonnollista, että päätöksiä on tehtävä ja aina niihin ei ole edes analyyttista perustetta. Olen itse huomannut, että minun on huomattavasti helpompaa mennä fiilisten mukaan kuin miettiä päätöksiäni järjellä. Olen niin pitkälti intuitiivisen ajattelun ohjaama ihminen ja usein jätänkin punnitsematta viekö intuitioni nyt aivan varmasti oikeaan suuntaan? Haluan ehkä valita juuri sen vaihtoehdon, joka tuntuu minusta sillä hetkellä mieluisalta ja ajattelen tuon mieluisuuden tunteen olevan intuitio. Se, mitä olen kuitenkin joutunut nyt elämässäni pohtimaan, on se, että haastanko riittävästi intuitiivista ajatustani ja kyseenalaistanko sitä? Tai mitä jos intuitio onkin osittain täysin harhaa, ihmisten keksimä ajatus ja uskomus, jonka perusteella he voivat valita jotain ilman järkiajattelua?

Näihin juttuihin on varmasti vaikea löytää absoluuttista totuutta ja kukin meistä uskoo siihen, mihin uskoo. Pakko kuitenkin sanoa, etten itse ole enää yhtään varma omasta intuitiivisesta ajattelustani, sillä niin usein olen huomannut sen johtavan harhaan. Siskoni totesi minulle ajatuksia herättävästi tässä taannoin sanomalla, ettei ole olemassa mitään johdatusta vaan ainoastaan omiin traumoihin perustuvia tapoja toimia elämässä. Se, miten päätyy vaikeisiin tilanteisiin, johtuu hyvin pitkälti menneisyydestämme ja niemenomaan kaikesta siitä, mitä olemme siellä jääneet vaille. Saatamme hakea niihin vajavaisuuksiin täytettä mutta loppupeleissä haemme sitä aivan liian usein sieltä, mistä sitä ei tulisi hakea. Tällä tarkoitan nyt siis niitä isompia asioita kuten ihmissuhteita enkä valintaa sen suhteen, mitä syödä huomenna.

Toisaalta tiedän kyllä tapauksia, joissa intuitiivinen tunne on viestinyt esimerkiksi kumppanin pettävän ja se on ollut oikeassa. Eli ei tuokaan varmasti absoluuttinen totuus ole, että intuitio osuisi välttämättä harhaan. Kuitenkin se, osaako omaa intuitiotaan käsitellä, erottaa tavan aistia tuota tunnetta. Intuitiivista päätöstä ei tule tehdä liian nopeasti vaan tutkailla, seurailla ja punnita. Ehkä sitä on itsekin käyttänyt hieman väärin, mennyt liikaa omien tunteiden mukana ja olettanut niiden olevan merkki varmasta intuition toiminnasta? Olen myös sokeasti uskonut asioihin, joita ei ole ollut olemassa tai edes tapahtumassa. Kyse on varmaan ollut siitä, että olen halunnut uskoa ennemmin kuin myöntää itselleni, että oma uskomukseni on täyttä harhaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä te olette intuitiosta tai ylipäänsä siitä luotatteko siihen? Onko käytännön esimerkkejä siitä, kuinka se on toiminut elämässänne ja vienyt ehkä oikeaan tai sitten harhaan? 

Kuvat: Taru / edit: minä