Olen kokenut viimeisten viikkojen ajan sisällä vellovaa ahdistusta, jota olen pyrkinyt peittoamaan jatkuvilla menoilla sekä viikonloppujen hauskanpidolla. Dubaista palattuani tuntui hyvältä palata kotiin mutta aika nopeasti huomasin, kuinka mieli alkoi taas vaeltelemaan erään asian vuoksi synkemmin. Kirjoitin teille viime viikolla siitä kuinka kohdata negatiivisia tunteita, koska olin jälleen sen verran tuon tunteen kanssa kamppaillut. Joskus on helpompaa kääntää oma tunne päinvastaiseksi ja pyrkiä katsomaan sitä ulkopuolisen silmin – toisinaan on vaan taas helpompi sanoa ääneen, että nyt on muuten paha olla.

Koen, että ongelmani on hyvin pitkälti nykyään se, että minun on vaikea nähdä eteeni tulevan hyviä asioita, jotka onnistuisivat. Tunnen niin kovin herkästi epäonnistuvani ja yksinkertaisesti ajautuvani tilanteisiin, joissa vaan vedän huonoa puolelleni. Kun elämässä tulee riittävän monta epäonnistumista ja tunnetta siitä, ettei mikään mene putkeen on aika väistämätöntäkin, että jossain kohtaa voimat ajatella positiivisesti ehtyvät. Vaikka kovasti haluaisin olla optimistinen ja nähdä valoa, jotenkin se, että pettyy ihmisiin sekä asioihin kerta toisensa jälkeen vie vaan uskon hyvään.

Nykyään tuntuukin, että maalaan mielessäni uhkakuvia ja katastrofeja jo ennen kuin niitä on edes näköpiirissä, koska menneisyyteni muistuttaa kerta toisensa jälkeen eteen tulleista pettymyksistä. Tuo taas aiheuttaa sen, että käyttäydyn ikään kuin jatkuvasti epäluuloisesti ja aiheutan omassa päässäni ahdistusta. En vaan osaa heittäytyä tai luottaa tunteeseen vaan yksinkertaisesti toimin epäluuloisesti koska pelkään. Pelkään, että elämä tuo eteeni taas paskaa, joka hajottaa minut sisältä. Tiedostan, että herkkyyteni vaikuttaa tähän todella paljon ja jotenkin tuntuu, että muutun jatkuvasti vaan herkemmäksi ja herkemmäksi. Välillä mietinkin voiko elämä tosissaan enää antaa mitään aitoa ja hyvää, jonka kohtaamisesta voisi olla sataprosenttisen onnellinen? Vaikka jo tuossa syksyllä tuntui, että nyt elämä taas hymyilee niin tällä hetkellä taas pelottaa, että negatiivinen tunne vie jälleen mukanaan.

Ahdistushan on tunne, joka johtuu aina jostain. Hyvin pitkälti sen juuret ovat jossain syvemmällä ja mielessämme ahdistus onkin uhkakuva jostain sellaisesta, jota emme tahtoisi kohdata. Ahdistuksen kohtaaminen onkin mielestäni hyvin vastenmielistä ja ikävää. Sen tunteen pauloista haluaisi äkkiä pois, jonka vuoksi tuon negatiivisen fiiliksen peittoaminen esimerkiksi alkoholiin, treenaamiseen, juhlintaan, työntekoon tai mihin tahansa aktiviteettiin on helpompaa kuin kohdata itse tunne. Kuitenkin tälläkin hetkellä vaikka ahdistaa, yritän katsoa sitä silmiin sekä olla rohkea, vaikka todellisuudessa kymmenen kertaa mieluummin pakoilisin sen minkä ehdin.

Kun ahdistuneisuutta oppii käsittelemään ja sen taustalta syyt löytämään, on tuota oloakin huomattavasti helpompi pyrkiä ymmärtämään. Joskus tarvitsemme siihen apua, toisinaan ihmisen joka kuuntelee ja se, mikä itseäni helpottaa on ajatusten kirjoittaminen ylös sekä niiden purkaminen sitä kautta. Tästä huolimatta välillä tuntuu, että näiden juttujen kanssa on lopulta todella yksin. Vaikka on ihmisiä ympärillä ja niitä läheisimpiäkin, niin eivät he tunne sitä, mitä itse sisimmässään tuntee. Kukaan muu ei kuitenkaan elä sinun elämääsi kuin sinä. Ei kukaan toinen tunne samalla tapaa tai esimerkiksi ajaudu ihmissuhteisiin, joihin sinä ajaudut.

Kirjoittaminen kuitenkin helpottaa ja tuntuu, että se helpotti tälläkin kertaa edes hieman. Se miksi jaan tällaisia ajatuksia blogissani on myös sitä, että tahdon muidenkin ahdistuneisuudesta kärsivien huomaavan, että näistä tuntemuksista kärsii välillä jokainen, vaikka se siinä hetkessä tuntuukin usein sille, että sitä on todella yksin. Ja vaikka omakin elämäni ehkä saattaa sosiaalisen median kautta näyttää kivalle, on taustalla aidosti tällaisia kamppailuja – on elämän realistisia pettymyksiä, surua, pelkoa ja pahaa oloa. On inhimillisiä negatiivisiakin tunteita, joita mitä ilmeisemmin meistä jokainen välillä läpi käy.

Jos sinuakin ahdistaa joku asia tänään niin yritetään ajatella, että huomenna on kenties jo parempi. <3