Välillä mietin sitä, kuinka vaikeaa itselleni onkaan irtautua arjesta. Minulle viikonloputkaan eivät nimittäin tarkoita automaattisesti töistä luopumista vaan useimmiten jopa täysin päinvastoin. Toisinaan tuntuukin, että sitä on sellaisessa jatkuvassa työmoodissa ja vaikka työstäni siis todella paljon nautinkin, tulee välillä tunne, että haluaa pois kaikesta – unohtaa kokonaan kirjoittamisen ja sen, että tarvitsee miettiä sitä, mitä kirjoittaa huomenna tai ylihuomenna. Uskoisin, että tunteeni on luonnollinen, sillä jokainen ihminen tarvitsee välillä lomaa työstään, oli se sitten millä tavalla tahansa vaativaa.

Itselläni oli tosiaan tällainen täydellinen irtiotto arjesta viime viikolla, kun lähdin ystävien kanssa keskiviikkona Leville. En ole koskaan käynyt Oulua korkeammalla, joten reissuun lähteminen oli enemmän kuin mielenkiintoista ja tiesin jo koneeseen astuessani, että tällä reissulla en sitten paljon töilleni ajatuksia uhraa. Vaikka aivan en tuossa päätöksessäni pysynytkään, tuntui maanantai -iltana kotiin tullessa sille, että nyt on oikeasti lomaillut olo. Unohdin ihan tarkoituksella somenkin aika lahjakkaasti muutamaksi päiväksi ja annoin mieleni levätä – keskityin hetkessä elämiseen ja ihmisiin. Tuntui ihanalle, että saatettiin liikkua paikasta toiseen jopa niin, että puhelin jäi mökille. Tunnelma oli yhteisöllisen rento ja lämmin – kelluttiin paljussa, pulahdettiin jopa avantoon, leikittiin lumisotaa unohtamatta talvisia aktiviteetteja kuten pulkkailua sekä Levin Maailman Cupin kisojen seuraamista.

Jos muutama sana itse Levistä niin huh kuinka tykästyinkään paikkaan! En ole oikein koskaan suunnitellut matkoja pohjoiseen vaan aina etelään mutta tämän reissun jälkeen on pakko sanoa, että takaisin on päästävä! Nyt ymmärrän sen, miksi niin moni on hulluna Suomen Lappiin ja matkustaa sinne kerta toisensa jälkeen. Sää Levillä oli tähän aikaan vuodesta aika sopiva – ei liian kylmä mutta lunta oli mukavasti ja vaikka aurinkoa ei koko reissun aikana näkynytkään, loi lumen läsnäolo silti aivan ihanan talvisen tunnelman. Pakko sanoa, että tällaisesta kesätytöstä kuoriutui tuolla hetkessä talven rakastaja!

Nyt on tosiaan miniloma takana päin ja tuntuu, että on jälleen energiaa keskittyä hetkeksi arkeen ja intensiiviseen työntekoon. Matka pisti ylipäänsä jälleen kerran miettimään sitäkin, kuinka some vie meiltä niin helposti sen fokuksen pois hetkestä. En nimittäin muista milloin olisin Helsingissä ollut vaikka tunninkin niin, että puhelin on jossain muualla kuin kädessäni tai laukussani? Sitä on jotenkin aivan liikaa kiinni siinä, että saa ikuistettua kaiken puhelimeen ja on jatkuvasti tavoitettavissa, kun samalla sitten unohtaakin niin helposti elää ja nauttia hetkessä olemisesta.

Jatkossa mietinkin, että voisi opetella ottamaan välillä täälläkin sellaisia viikonloppuja, että pyrkii rajoittamaan puhelimen käyttöä ja olemaan läsnä. Vaikka itselleni some onkin työ, ei sen kuuluisi olla sitä, että olet siinä kiinni jatkuvasti – on nimittäin todella vapauttava tunne olla ilman jatkuvia yhteyksiä johonkin suuntaan ja tuon vaikutuksen huomaa vasta, kun sitä kokeilee. Todellinen rentoutuminen tapahtuu nähtävästi ainakin omalla kohdallani vasta silloin, kun unohdan kaikki sosiaalisen median välineet ja keskityn täysin ympäristööni sekä siihen, mitä siellä tapahtuu. Siispä ihan vaan vinkkinä kaikille, pitäkää välillä sometaukoja, sillä ne saattavat todella yllättää!

Kengät *UGG / Housut *Helly Hansen / Takki *Helly Hansen

Kuvissa päälläni näkyvän toppa-asun matkallemme muuten sponsoroi Helly Hansen ja se toimi aivan loistavasti Levin olosuhteissa. Pirtsakat housut saivat paljon kehuja ja asu lämmitti oikein mukavasti! Vaikka laskimme pyllymäkeä ja temmelsimme kuinka lumessa, piti asu loistavasti niin tuulen, märkyyden kuin kylmyydenkin. Tämä on varmasti aikuisikäni ensimmäinen ja viimeinen lasketteluasu sillä niin laadukkaalta se vaikuttaa ja veikkaankin, että on kestävyydeltään ikuinen. Epäilin alkuun noita räikeitä housuja mutta nyt viimeistään kuvia katsoessa ei voi kuin sanoa, että toimivat aivan loistavasti!

Eipä muuta kuin oikein energistä tiistaita jokaiselle ja kiitos Levi, sekä koko mökkiporukka! Toivottavasti näemme taas pian.