Päivä kanssani

En edes muista kuinka monta kertaa minulta on toivottu päivä kanssani postausta. Monen monta kertaa olen myöskin suunnitellut tuon tekemistä mutta aina homma on tyssännyt jossain kohtaa päivää siihen, että olen unohtanut kuvailla tai kirjailla ylös päivän tapahtumia. Onneksi viimein oivalsin, että eihän päivän jokaisesta liikkeestä tarvitse olla kuvaa ja riittää, kunhan tekemisiään kirjailee ylös muutaman tunnin välein.

Siispä nyt, kun pääsin homman makuun voisin tehdä näitä useamminkin. Tämä viime viikon keskiviikko, jonka valitsin postaukselleni oli nimittäin tuollainen sosiaalisempi päivä näiden hommien parissa, eli en todellakaan joka päivä istu kahviloissa tai kierrä pressipäivillä. Bloggaaminenhan on usein hyvinkin yksinäistä hommaa ja siihen liittyy useita työtunteja ihan siellä kotona yksin kuvaten sekä kirjoittaen. Mutta ehkä tuollaisestakin päivästä voisi tehdä omansa jos teitä yhtään kiinnostaa? Kyllähän jokaisen arkeen kuuluu myös niitä tylsiäkin päiviä, jolloin ei tapahdu mitään sen ihmeellisempää.

Pidemmittä puheitta kuitenkin päivään kanssani…

Keskiviikko 1.11.

8.30 Herätyskello soi. Painan sen pois, sillä tiedän, että seuraavaksi kello soi yhdeksältä. En luonnollisestikaan enää nukahda kunnolla tuon ensimmäisen soiton jälkeen mutta heräilen ja lepuuttelen puolisen tuntia sängyssä. Inhoan äkkinäisiä ylös nousuja, joten itselleni sopiikin parhaiten tällainen hieman lempeämpi tyyli. Katson puhelimelta meilit, uutiset, vastaan whatsapissa viesteihin sekä selaan Instagramia.

9.00 Nousen ylös ja suuntaan keittiöön juomaan suuren lasillisen kylmää vettä sekä nappaan samalla Argisanin tyhjään vatsaan. Laitan edellisen illan tuorepuuron valmiiksi, eli heitän joukkoon banaanin, kookoshiutaleita sekä cashewtahnaa. En jaksa hifistellä, joten puuro nyt näyttää miltä näyttää…

9.10 Laitan pyykkikoneen pyörimään ja avaan samalla tietokoneen. Hoidan nopeasti yhden työjutun pois alta ja alan valmistautumaan salille lähtöön. Tuossa ohessa syön kuvan tuorepuurosta ehkä 1/3, koska tiedän kohta olevani juoksumatolla ja treenailemassa. Tässä kohtaa ei kannata syödä koko puuroa koska ei ole aikaa sulatella sitä…

9.38 Edelleen istun koneella ja mutustan puuroa sekä kirjoitan tätä postauksen alkua jotta muistan kellonajat sekä sen, mitä olen touhunnut. Salivaatteet on jo päällä valmiina, joten kohta mennään!

9.50 Salilla ollaan! Aloitan lämmittelyllä juoksumatolla (20 min), jonka jälkeen teen huolellisen käsivarsitreenin. En itse asiassa edes muista koska olisin viimeksi tehnyt kädet omana päivänään! Lopuksi teen vielä hieman vatsoja.

10.50 Tulen salilta kotiin ja kipaisen pikaiseen suihkuun. Laitan kahvin tippumaan sekä ripustan pyykit kuivumaan.

11.15 Syön tuorepuurosta loput sekä aloitan meikkaamisen. Multitaskaan aika hyvin, sillä samalla kuvaan muutamia tuotekuvia sekä viimeistelen tänään julkaistavan postauksen.

12.05 Olen valmis lähtöön ja juoksen ratikkapysäkille sekä lähden kohti keskustaa. Ollaan menossa Iineksen kanssa  kuvaamaan asukuvat sekä poikkeamaan Riannon pressipäivässä. Pitäisi olla 12.20 keskustassa mutta arvatkaa vaan myöhästynkö – niin perus! Inhoan myöhästelyä mutta silti olen aina joko viimetipassa tai sitten myöhässä…

12.30 Treffataan Iineksen kanssa ja lähdetään etsimään sopivaa kuvauslokaatiota, joka löytyy suhteellisen nopeasti Riannon lähimaastosta. Vaaleansininen seinä toimii ainakin oman pinkin baskerini kanssa kivasti. Kuvataan asut ristiin ja turistaan niitä näitä.

13.00 Saavutaan Riannon Showroomille ja lähdetään kiertelemään pressipäivän eri pisteitä. Itseäni kiinnostaa erityisesti Synsamin silmälasit, josta löytyy useampi aivan ihana kehysmalli! Rakastan silmälaseja ja nyt olisi jälleen haaveissa joku uusi nätti kehysmalli, ehkä pyöreä ja muovinen tällä kertaa? Seurustellaan ja verkostoidutaan sekä syödään muutama sushi, kunnes jo jatketaan matkaa muualle.

14.05 Saavutaan Goodioon Kanavarantaan. Päätettiin jo viime viikolla, että tullaan tekemään Goodioon töitä, sillä kahvila on niin viihtyisä! Tajuan, että kahvilassa ei ole tarjolla lämmintä tai edes kylmää ruokaa (eikä suolaistakaan), joten otan suklaisen smoothien sekä juon pari kupillista kahvia. Missähän kohtaa tänään syön sen oikean lounaan? Tämä ei tiedä hyvää…

14.10-17.50 Tehdään molemmat töitä koneella. Muokkaan kuvia, kirjoitan blogitekstejä, vastaan kommentteihin, laskutan tänään julkaistun kaupallisen yhteistyön sekä vastaan sähköposteihin. Lisään myös Instagramiin yhden kuvan. Iines lähtee puoli viiden aikaan mutta jään itse vielä Goodioon – en nimittäin malta keskeyttää hyvää kirjoitus draivia.

17.00 Tilaan vielä raakakakku siivun, sillä nälkä iskee välistä jääneen lounaan vuoksi. Tässä kohtaa jo muuten hieman heikottaa, eikä olo ole mitenkään paras mahdollinen… Yritän kuitenkin sinnitellä ja kakkuhan tietenkin nostaa verensokeria!

17.50 Kello on jo sen verran, että päätän lähteä liikenteeseen kotia kohden. Piipahdan kotimatkalla vielä Fredan UFFissa ja teen pari löytöä. Kantaumuksia on tältä päivältä sen verran, että hyppään metroon ja hurautan sillä kotini lähistölle, jossa käyn vielä S-Marketissa hakemassa pienet ruokaostokset.

19.15 Vihdoin kotona ja alankin heti ruoan valmistus hommiin. Teen pikaisen salaatin johon tulee nyhtökauraa, laktoositonta fetaa, paprikaa, ananasta, lehtikaalta, jäävuorisalaattia sekä kurkkua. Nälkä on muuten tässä kohtaa aivan jäätävä, joten syön kokonaisen salaattikulhollisen.

19.30 Katson Salatut Elämät ja samalla siivoilen asuntoa sekä siirrän kuvia koneelle. Nappaan eräästä poolosta kuvan ja laitan sen Facebook kirpputorille myyntiin.

20.05 Tiskaan ja selailen uusinta Fit -lehteä, joka tuli tänään postiluukusta. Annoin kyseiseen numeroon nimittäin pienen haastattelupätkän motivaation palauttamisesta, mistä hyvästä sainkin sitten lehden ilmaiseksi kotiin. Aikanaan minulle tuli muuten useampikin lehti, nykyään ei tule ainuttakaan…

20.40 Istahdan vihdoin sängylle ja rakennan oikein muhkean tyynynurkkauksen itselleni, jossa selailen ensin Instagramia ja sitten nappaan koneen syliin sekä alan taas kirjoittamaan.

21.05 Ystäväni soittaa ja puhumme suunnilleen tunnin verran. Laitan puhelimen kaiuttimelle ja muokkaan samalla huomiseen postaukseen kuvia.

22.00 Puhelu loppuu ja nyt siirrynkin kirjoittamaan huomiselle blogitekstiä. Välillä nappaan vitamiineja sekä palaan takaisin koneen ääreen.

00.08 Teksti kuvineen on vihdoin kutakuinkin valmis, joten suuntaan hampaiden pesulle ja teen muutkin iltatoimet.

00.20 Sängyssä ollaan. En viitsi enää selata puhelinta jotta uni ei häiriintyisi, vaan sammutan valot saman tien ja jään odottelemaan nukkumattia.

Sellainen oli tuo keskiviikko minun matkassani!

Mites, kiinnostavatko vastaavanlaiset postaukset myös jatkossakin? 

Älä ole niin ennakkoluuloinen

Ihminen on usein luontaisesti ennakkoluuloinen. Muodostamme tietynlaisia ajatuksia ja oletuksia päämme sisällä, jotka usein kohdistuvat nimenomaan toisiin ihmisiin sekä heidän elämäänsä. On niin helppo arvostella ja ihmetellä vaikka ei oikeasti tiedä puoliakaan. Bloggaajana sitä asettaa elämänsä ikään kuin tiskille ja antaa sosiaalisen median kautta tietynlaisen kuvan itsestään sekä elämästään. Usein lukijoiltakin saattaa kuitenkin unohtua, että on elämää blogin ulkopuolellakin. Tänne ei välttämättä jaeta ihan kaikkea – vaikka paljon ehkä jaetaankin.

ennakkoluulotEnnakkoluulot

Itsehän olen kohdannut ennakkoluuloja todella paljon elämäni aikana ja vielä useammin kuullut, kuinka en olekaan ollut yhtään sellainen kuin minun on ajateltu olevan. Aika tyypillinen oletus on ollut kova, kylmä ja ilkeä ihminen, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. En myöskään kiellä ettenkö itsekin olisi toisinaan hyvinkin ennakkoluuloinen ja muodostaisi ihmisistä oletusarvoisia määritelmiä pelkän ulkokuoren, käytöksen sekä huhupuheiden perusteella. Vaikka nykyään olenkin ennakkoluulojen suhteen todella skarppina, silti edelleen välillä poikkean polulta tahtomattanikin ja oletan jotain, mitä ei todellakaan kannattaisi olettaa.

Hyvä muistutus itselleni oli tuossa taannoin, kun tutustuin paremmin ihmiseen, jota en ollut tuntenut aikaisemmin kuin moikkaus asteella. Olin ajatellut hänen olevan tietynlainen (ei ehkä edes tyyppiseni) mutta enemmän juteltuamme ja tutustuttuamme tykästyin häneen todella paljon! Itse asiassa meissä tuntuikin yhtäkkiä olevan hyvin paljon samaa. Vastaava tilanne oli myös äskettäin, kun muutama kollegani totesi minulle enemmän juteltuamme, että minusta saa paljon pidättyväisemmän kuvan kuin oikeasti olenkaan. En ollut tuosta yhtään yllättynyt sillä olinhan kuullut tuon niin monta kertaa aikaisemminkin. Ja onhan se totta, että olen vieraampien kanssa ehkä tietyllä tapaa varautuneempi enkä tosiaan päästä ihan heti lähelleni. Tässä siis puolin ja toisin muutama esimerkki siitä, kuinka me muodostamme ihmisistä mielikuvia ja ajattelemme heidän olevan tietynlaisia ehkä usein jopa tahtomattammekin.

Ennakkoluulotennakkoluulotennakkoluulot

Ennakkoluulothan perustuvat kuitenkin aina tietämättömyyteen. Kun ei ole tietoa, on helppo arvailla tai ikään kuin samaistua puheisiin, joita kuulemme muilta ihmisiltä. Osa ennakkoluuloista saattaa olla perua ihan kotikasvatuksesta tai lapsuudesta. Myös media maalaa tietynlaista kuvaa meille jatkuvasti ja yksi tyypillinen ennakkoluulojen kohde ovat maahanmuuttajat. Niin paljon on ollut negatiivista puhetta, että siinä herkästi unohtaa sen, ettei heistä jokainen ole raiskaaja tai terroristi. Mielestäni onkin tärkeää miettiä omia ennakkoluulojaan ja sitä, miten puhuu asioista joista ei tiedä riittävästi faktaa, tai ihmisistä joita emme tunne. Tämä siis myös itselleni, sillä kuten mainittu myös itse välillä muodostan niitä ennakkokäsityksiä, joihin havahdun viimeistään siinä kohtaa, kun tajuan olleeni jälleen kerran niin väärässä.

Ennakkoluuloja voi kitkeä pois myös tiedon lisäämisellä ja sillä, että perehtyy asioihin syvemmin. Valtamedialla on tietynlainen linjaus, jota he vievät eteenpäin ja sehän ei ole aina koko totuus. Myös se, että opettelee ymmärtämään erilaisuutta ja pitämään sitä rikkautena on yksi hyvä väylä. Jos elät tietynlaisten ihmisten keskellä ja niissä omissa ”piireissä”, voi sinun olla vaikeampi ymmärtää vaikka todella päinvastaisia ihmisiä. Onhan se toki luonnollista, että silloin, kun ei tunne on niin helppo arvostella ja jopa tuomita. Aina on myöskin hyvä muistaa, että useammalla tarinalla on kaksi puolta. Esimerkiksi riitaisa ero saattaa aiheuttaa sen, että toisesta puhutaan kaikki negatiivinen ja unohdetaan mainita, että olihan suhteessa myös hyvät hetkensä. Juuri näiden asioiden takia meidän olisikin hyvä opetella käsittelemään ennakkoluuloja. Jos kuulemme juorun tai joku sanoo meille toisesta ihmisestä jotain, on täysin turhaa – suorastaan typerää – lähteä tuon perusteella ajattelemaan yhtään mitään sen enempää.

ennakkoluulotennakkoluulot

Itse olen tällä hetkellä todella kyllästynyt ennakkoluuloihin ja ylipäänsä ihmisten arvosteluun. Kaikki tuo on niin turhaa ja myrkyttää ainoastaan mieltä. Lupaankin omalta osaltani kiinnittää asiaan jatkossa vielä enemmän huomiota, sillä niin herkästi sitä lipuu siihen ennakkokäsitysten maailmaan ja huomaakin ajattelevansa ihmisistä jotain sellaista, jota ei kannattaisi ajatella.

Vanha sanonta ”jos et tunne, älä tuomitse” pätee muuten edelleen erittäin hyvin.

Oikein energistä ja hyvän mielen viikkoa jokaiselle!

 

Kuvat: Iines / edit: minä