Kun ostan vaatteita kirpputorilta (tai mistä tahansa), en koskaan pese niitä ennen käyttöön ottoa. Vaikka muuten olenkin todella ällötys herkkä, en tajua miksi se ei ällötä minua, että joku toinen ihminen on käyttänyt vaatetta? Ja myös uutena kaupoissahan samaa vaatetta saattaa sovittaa parhaimmillaan kymmenet ihmiset, jolloin sitä näkymätöntä hilsettä tarttuu varmasti tuotteeseen. Hattujen kanssa olen kyllä ottanut pakastustaktiikan, sillä täit eivät olisi mukava juttu. Koskaan en ole kuitenkaan kirpputoreilta ostetusta tavarasta mitään ongelmia ihooni saanut, joten kenties sekin vaikuttaa asiaan…

Rakastan piirakoissa sekä kaikessa ruoassa, jossa on pohja niin nimenomaan sitä pohja osuutta. Olen aina ihmetellyt miksi joku leikkaa esimerkiksi juuri pizzasta ne kovat reunat pois, sillä nehän ovat aivan parhaita! Piirakoista voisin syödä melkeinpä vain ja ainoastaan pohjan tai jos leivon piirasta kotona, suorastaan rakastan syödä sitä taikinaa raakana ennen paistamista. Murotaikina on yksi suosikkini ja kohta lähenevän joulun kunniaksi tulee varmasti muutaman kerran syötyä pelkkää raakaa piparitaikinaa!

Jos käyn baarissa lauantaina ja ennen sitä kiharran hiukseni, pesen tukan seuraavan kerran vasta tiistaina tai keskiviikkona. Moni ystävänihän kauhistelee miten pystyn olemaan niillä ”baarihiuksilla” vielä alkavalla viikollakin, hah hah! Kuulemma olo on sunnuntaina niin ällöttävä, että hiusten pesu on ihan ehdoton krapulan hoitokeino. Itse olen taas sitä mieltä, että tukkani on suorastaan parhaimmillaan baarissa käyntien jälkeen, kun olen ensin sen kihartanut ja sitten se on muutaman päivän ajan pesemättä. Todellakaan ala sitä heti sunnuntaina taas pesemään…

Yksi suurimmista herkuistani on hapankorppu! Vaikka se ei sovikaan yhtään vatsalleni ostan sitä toisinaan ihan vaan laittomasti paketillisen ja rouskutan korppuja helposti ainakin kymmenen ellen kaksikymmentäkin. En tajua miten joillekin hapankorppu voi olla ihan normaali ruoka, sillä itselläni tulee siihen aina suuren suuri himo. Joskus luin jostain, että se rouskutuksen ääni saa haluamaan aina seuraavan ja seuraavan korpun – mene ja tiedä?

Mikroni sisällä näyttää karsealle. Vaikka muuten olenkin aika siisti ihminen, en tajua miksi minua ei häiritse se mikron sisäosuuden räjähdysmäinen kunto. Siellä on muutamat keitot ja kastikkeet pitkin kattoa ja seinää mutta, mitä sitten? Vähän samalla tapaa ajattelen kaikesta, mikä on kaappien sisällä. Siellä järjestystä ei tarvita ja vaatekaappinikin on aina kuin pyörremyrsky.

En pysty juomaan kahviani jos kasvijuoma ei ole sekoittunut siihen kunnolla. Tiedättekö, kun välillä siihen kahvin pintaan jää kellumaan sellaisia paloja jos käytät kahvimaidon sijaan nimenomaan kasvipohjaista juomaa. Ne palat ovat ällöttäviä! Maidon suhteenhan tuo kertoo vanhentuneesta maidosta mutta kasvijuomissa kyseinen ilmiö on hyvin tyypillinen. Kahvi tuleekin sekoittaa huolella ja mieluiten kasvijuoma laittaa pohjalle, jonka jälkeen kahvi siihen päälle jolloin niitä paakkuja tulee vähemmän.

Nukun lähestulkoon aina ainoastaan yhdellä korvatulpalla. Kaksi tulppaa tuntuu siltä, kuin olisit jo liian tiedostamattomassa tilassa mutta toisen tulpan kanssa sentään kuulet varmasti herätyskellon, tai jos joku vaikka murtautuisikin asuntoosi! Vaihtelen tulppaa sitten aina korvasta toiseen silloin, kun käännyn niin kauan kunnes nukahdan. Meluisimmissa paikoissa nukun kyllä kahdella tulpalla mutta näin kotosalla ollessani.

Elehdin paljon käsilläni, kun puhun. Varsinkin silloin jos selitän jotain tärkeää, tarvitaan kädet aina tueksi! Ja jos katson itsestäni videoita, huomaan elehtiväni myös ilmeillä aika paljon. Ilmeisesti olen siis aika elehtivä tyyppi.

Laitan tyynyt sängyn päälle aina samaan järjestykseen. Ikään kuin niillä olisi ne omat paikkansa, joista niitä ei saa siirtää muualle. Myös viltillä ja taljalla on ne omat kohtansa, jossa ne aina siinä sängyn päällä oleilevat. Vaikka muuten en olekaan mikään sellainen tarkka siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan, niin tuon sängyn suhteen minulla on se tietynlainen järjestys jota en mieluusti muuttele.

Tykkään salaa meikittömästä, vähän jopa sellaisesta rumasta kauneudesta. Vaikka nautinkin tietyllä tapaa olla siisti ja huoliteltu, on minussa sekin puoli, joka on fiiliksissä täysin meikittömästä rillipäätyylistä. Kuten nämä postauksen kuvat – likainen ja sekainen tukka joka piilotettu baskerilla, täysin meikittömät kasvot, silmälasit, iso kaapumainen takki… Tyyli joka ei ole yhtään huoliteltu mutta siinä on silti jotain sellaista ihanaa boheemiutta. Ylipäänsä tietyllä tapaa kauneudessa joku sellainen ripaus rumuutta kiehtoo minua.

Sellaisia paljastuksia tällä kertaa. Oliko joukossa mitään outouksia, joihin voitte samaistua? 

Kuvat: Iines / edit: minä