Henkisen hyvinvoinnin merkitys

Ihminen harvoin ymmärtää oman henkisen hyvinvointinsa merkitystä ennen, kun käy pohjalla. Tai näin ainakin kävi itselleni – en oikeastaan osannut edes kuvitella, että voisin joutua mielen maisemissani niin synkkiin vesiin kuin taannoin jouduin. Olin aika pitkään ehkä lievästi masentunutkin – tai sen diagnoosin olisin todennäköisesti saanut jos olisin lääkärin puheille mennyt. Elämässäni oli paljon innottomuutta, negatiivisia ajatuksia, tyhjyyden tunnetta ja sitä, etten vaan kokenut itseäni enää merkitykselliseksi osaksi tätä kokonaisuutta. Sitä tunnetta on oikeasti todella vaikea selittää ennen kuin sen joutuu itse kokemaan. En sano, että kaikki olisi muuttunut kerta heitolla mutta jotain on kyllä tapahtunut, sillä nyt jo useamman päivän ajan fiilikseni on ollut hyvä ja tuntuu kuin olisin jollain tapaa jälleen elossa.

Henkinen hyvinvointi on aivan liian usein se, jonka me unohdamme fyysisen hyvinvoinnin varjoon. Mietimme liikaa miten treenata fyysistä kehoamme – milloin ja missä, kun taas henkistä puolta unohdamme hoitaa. Totuus on kuitenkin se, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsikädessä. Jostain kumman syystä me liian usein vaan ajattelemme, että kunnon ylläpitäminen on sitä fyysisen kunnon ylläpitoa. Jos mietitään, että elämässä tapahtuu jotain traumaattista tai sellaista, mikä järkyttää mieltämme ja emme hoida tuota asiaa vaan jatkamme elämää eteenpäin, jää mielemme särkyneeseen tilaan ja siitä taas seuraa ongelmia. Nuo ongelmat eivät välttämättä ilmene saman tien, vaan ne voivat nousta pintaan myöhemminkin, kuten vaikka itselleni kävi. Tärkeintä olisikin reagoida ajoissa eikä päästää omaa henkistä hyvinvointia retuperälle. Useimmiten on kuitenkin helpompaa jatkaa eteenpäin kuin tarttua ongelmiin siinä kohtaa, kun niihin kannattaisi tarttua.

On niin tärkeää hoitaa myös mieltään samalla, kun hoitaa sitä fyysistä kehoaankin. Tuo kokonaisuus toimii ehdottomasti parhaiten silloin, kun molemmat palikat ovat kohdillaan ja ihmisen on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Itse jopa korostaisin vielä enemmän henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä, sillä mielemme on se, joka ohjaa myös kehoamme. Ainakin itse koen, että jos minun on paha olla henkisesti – voin huonosti myös fyysisesti. Henkisyyteni ohjaa minua hyvin pitkälti elämässäni ja sen vuoksi nyt vasta todella ymmärrän, kuinka tärkeää sen hyvinvoinnin vaaliminen juuri minulle on. Henkisyyttä kannattaakin hoitaa ja siihen pystyy tosiaan ihan kuka tahansa meistä. Ei ole kyse mistään maailmaa mullistavasta vaan ihan yksinkertaisista jutuista.

Todella tärkeiksi keinoiksi lisätä henkistä hyvinvointia mainitsisin ainakin asioiden käsittelemisen ja kohtaamisen, tiedostavan ajattelun lisäämisen, tunne-elämän alueiden hoitamisen ja eheyttämisen, oman itsetunnon sekä itsensä kehittämisen, henkisen kasvun ja kehityksen, ihmissuhteiden ylläpidon sekä unelmien tavoittelun. Henkinen hyvinvointi on iso kokonaisuus johon vaikuttaa oikeastaan kaikki ympärillämme. Tällä hetkellä esimerkiksi itse kiinnitän todella paljon huomiota omaan henkiseen puoleeni ja pyrin olemaan jatkuvasti todella herkillä sen kanssa. Se, etten kasaa asioita vaan antaa niiden tulla ulos, on juuri nyt minulle erityisen tärkeää. Myös mm. itsetunnon vahvistaminen ja se, että uskoisin jälleen enemmän itseeni on työn alla.

Pakko mainita tähän väliin hyvä esimerkki siitä, kuinka tosiaan vähän aikaa sitten avasin eräälle ihmiselle ne vaikeimmat mielen päällä painaneet asiat ja sanoin ääneen esimerkiksi sen, että koen ihmissuhteissa niitä riittämättömyyden tunteita ja selitin siihen johtaneita yksityiskohtia. Tuon jälkeen – uskokaa tai älkää – oloni on ollut monellakin tapaa niin vapautunut! Tuli vaan oikeasti sellainen tunne, että kivi vierähti sydämeltä. En voikaan jälleen kerran liikaa korostaa puhumisen tärkeyttä! Sillä on oikeasti ihmeellinen voima ja vaikka itse ainakin liian usein mietin, että pystyn nyt tässä omassa mielessäni tämänkin asian selvittämään, niin todellisuudessa asioiden ääneen sanominen toiselle ihmiselle on se juttu, joka useimmiten vapauttaa. Myös tunteidensa irti päästäminen esimerkiksi itkun kautta on aivan mielettömän vapauttavaa! Se, että on lupa romahtaa ja itkeä vaikka hysteerisesti se kaikki paha pois sisältä on asia, joka jokaisen tulisi välillä saada kokea.

Haluankin tänä tiistaina muistuttaa teistäkin jokaista siitä, että vaalikaa henkistä puoltanne. Ei tarvitse olla mikään hippi voidakseen keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiinsa, vaan se on mielestäni ihan jokaisen meidän etuoikeus. Jos oman henkisyyden kohtaaminen tuntuu vaikealta etkä oikein uskalla avata niitä kipeitä haavoja, kannattaa ajatella se toimintana, joka on sinun parhaaksesi. Se, että luopuu peloistaan ja uskaltautuu sorkkimaan rikkinäistä, saattaa loppupeleissä olla todella palkitsevaa! Eikä siihen prosessin käynnistämiseen tarvita aina edes mitään sen mullistavampaa, vaan se voi olla ihan vaan se, että saat luvan puhua jollekin ilman minkäänlaista tuomitsemista tai puolueellisuutta.

Siispä mielestäni yhtä lailla, kun ihmiset aloittavat projekteja fyysisen kuntonsa kohottamisen suhteen – voisimme aloittaa projekteja myös henkisen hyvinvointimme kanssa! Itse olen juuri nyt nimenomaan henkisessä kuntoremontissa ja huomaan, että se vaikuttaa myös fyysiseen kuntooni positiivisella tavalla. On mukava jälleen treenata myös fyysisyyttänkin, kun tuntee, että henkisesti voimaantuu päivä päivältä taas elinvoimaisemmaksi.

Muistattehan siis pitää itsestänne huolta myös henkisen hyvinvoinnin saralla!

Ihanaa sadepäivää! <3

 

Kuvat: Iines / Edit: minä

Tunnustuksia

Olen poikatyttö. Olen oikeastaan aina ollut vähän poikamainen enkä luokittelisi itseäni mitenkään erityisen naiselliseksi naiseksi. Tämä näkyy ehkä varmaan eniten vähän roisissakin huumorintajussani, jutuissani sekä ihan yleisessä olemuksessani. Toisaalta tykkään sekoitella sekä feminiinisyyttä, että maskuliinisuutta. Esimerkiksi vaatetuksessa mieltymykseni ovat eniten nimenomaan siellä noiden kahden voiman sekoituksessa. Kiva korostaa vyötäröä ja peppua, kun vastaavasti taas yhdistää asuun maskuliiniset kengät. Uskon ylipäänsä siihen, että jokaisessa ihmisessä on oma määränsä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta – oli sitten biologiselta sukupuoleltaan mies tai nainen.

Olen asunut muutaman vuoden Kampissa, ihan Kampin Kauppakeskuksen takana 17 neliön pienessä yksiössä. Tuo oli sitä aikaa, kun muutin Helsinkiin ja tuolloin alussahan se tuntui helpolta asua ihan siinä ytimessä, lähellä kaikkea. Nykyään en voisi enää kuvitellakaan asuvani noin keskustassa, sillä kaipaan tietynlaista rauhaa ja sitä, että ulos lähtiessä ei ole keskellä hullun myllyä. Asuinalue, jolla nyt asun on mielestäni ihan Helsingin parhaimmistoa ja täältä en helpolla pois lähtisi!

En tiedä muistaako kukaan sarjaa Saint Tropez, mutta olin siihen aivan koukussa teininä! Tuo taisi olla ihan ensimmäisiä saippuasarjoja, joita salaa katselin koulun jälkeen, kun olin yksin kotona. Meillä ei siis saanut lapset katsoa televisiosta aikuisten sarjoja ja nimenomaan kaikki tuollainen draama oli sellaista, että televisio sammui heti jos vanhemmat tulivat kotiin ja näkivät, mitä katson. Myös Salatut Elämät olivat meillä kiellettyjen sarjojen listalla!

Minulla on aina ollut vähän sellainen viharakkaus suhde salitreeniin. Välillä tuo maistuu todella hyvin, kunnes tulee taas ajanjakso ettei maistu. En ole oikein koskaan ollut mikään sellainen salikissa, joka saa motivaatiota siitä, kun jaksaa nostella yhä raskaampia painoja tai treenaa todella suunnitelmallisesti vihon kanssa kulkien. Se miksi käyn salilla, johtuu oikeastaan siitä, että haluan pitää lihaskunnostani huolta vaikka en sitä mitenkään ulkonäkö tai lihasten kasvatus edellä tee. Jos joku keksii jonkun yhtä helpon harrastusmuodon lihaskunnon ylläpitoon, niin saa ehdottaa mutta toistaiseksi sellaista ei ole 200 metrin päästä kotoani…

Olen hakenut kerran opiskelemaan sosionomiksi enkä päässyt sisään. En muista tarkkaan vuotta mutta olisinko ollut 21-22 -vuotias (?) ja hain tosiaan Tampereen Ammattikorkeaan. Opintopaikka ei jäänyt ihan hurjan monen pisteen päähän mutta enpäs tietenkään hakenut enää uudestaan. Silloinkin ajattelin, että jos en nyt kerta pääse sisään, niin tuo ei ole juttuni. Enkä muuten usko, että olisi ollutkaan vaikka itse asiassa pakko myöntää, että sosiaali alalta mielenterveystyö on alkanut jollain ihmeellisellä tavalla nykyään jopa kiinnostamaan.

Olen monesti hyvinkin itsekriittinen. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen, mitä teen ja tarkastelenkin helposti tekemääni kovin kriittisellä silmällä. Varsinkin, kun kyse on jostain sellaisesta, johon haluan todella panostaa, vaadin itseltäni paljon – keskinkertainen ei riitä. Tämä ei välttämättä ole huono asia mutta toisinaan sitä kyllä miettii, että voisihan sitä olla välillä edes hieman armollisempi itselleen.

Viehätyn lähestulkoon aina miehistä, jotka ovat todella erilaisia kuin olen ajatellut hakevani. Tämä on ollut hauska huomata, kuinka vuosien varrella nimenomaan ne kaikki olettamukset siitä, mitä mieheltä haluaa, on todellakin poljettu alas. Mielestäni onkin turhaa miettiä millaisen kumppanin itselleen haluaa, sillä todellisuudessa ihminen unohtaa kaikki nuo listat siinä kohtaa, kun kohtaa itseään viehättävän tyypin. Itse ainakin viehätyn hyvin erilaisistakin miehistä, joissa vaan jokaisessa heistä on ollut se jokin mielenkiintoa herättävä juttu, joka kolahtaa.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neule second hand / Takki Lindex / Laukku Rebecca Minkoff

Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään miespuolista ystävää. Asia harmittaa toisinaan, sillä kaipaisin välillä miespuolisen ihmisen mielipiteitä ja ajatuksia. Toki on tuttuja ja tutun tuttuja mutta ei ystävää. Nuorempana minulla oli parikin miespuolista ihmistä elämässäni, joita kutsuin jossain kohtaa jopa ystävikseni mutta nuokin ovat tosiaan vuosien mittaan jääneet. Olen usein miettinyt, että olisi ihana saada elämäänsä taas vastakkaista sukupuolta olevia tyyppejä, joiden kanssa ei tarvitsisi miettiä, että onko kiinnostusta toiseen vai ei, vaan kyse olisi puhtaasti ystävyydestä.

Haluaisin nenäkorun. Jo pidempään olen tuosta unelmoinut mutta kuitenkin päätynyt vaan siihen ratkaisuun, että käytän toisinaan feikkirengasta. Oikeastaan syy tähän on se, etten ole uskaltanut kasvojani lävistää. Nenä on aika keskeinen osa naamaa ja jos joku päivä reikää katuisinkin, nenään jäisi todennäköisesti ikuinen jälki korusta. Toisaalta taas – kerranhan täällä eletään, joten aivan liian kauaa tällaisiakaan asioita ei kannattaisi miettiä!

Sellaisia tunnustuksia tähän syksyiseen maanantaihin. Hassua muuten, että nyt ollaan jo lokakuussa eikä jouluunkaan ole kuin muutama kuukausi!

Oikein mukavaa maanantaita ja viikon alkua jokaiselle!

 

Kuvat: Taru / Edit: minä