Itselleni arki on aina merkannut hyvin paljon – se, että nautit jokaisesta päivästä ja koet arjenkin kauniina. Elämäntyyli, jossa eletään ainoastaan viikonloppuja varten ei ole se, mitä elämässäni tavoittelen. Tavoittelen ennemminkin kestävää hyvää olo, hyvinvointia, rauhaa ja sitä, että minulle ei olisi väliä missä olen ja milloin, vaan voisin tuntea joka päivä itseni onnelliseksi.

Minäkin olen kuitenkin elänyt elämää, jossa arki ei ole maistunut ja oikeastaan suurin osa siinä on vaan ärsyttänyt. Tuo oli silloin, kun tein työkseni jotain sellaista, joka ei vaan ollut minua. Olen kirjoittanut tästä monta kertaa aikaisemminkin, mutta työllä on elämässämme aivan mielettömän suuri merkitys! Se, että kuluttaa päivänsä tehden jotain, mikä motivoi ja antaa hyvän fiiliksen on niin tärkeää. Työn lisäksi toki moni muukin asia vaikuttaa hyvinvointiimme – ihmissuhteet, koti, perhe, harrastukset, henkinen hyvinvointi, minäsuhde… Joskus voi käydä myös niin, että vaikka jokainen palanen olisi enemmän kuin kohdillaan, sitä silti kadottaa sen elämän punaisen langan.

Uskon, että usein tuo tyhjyyden tunne johtuu siitä, että kadotamme sisimpämme. Yhteys minuuteen hukkuu, jonka seurauksena koko elämä alkaa mentaalisen tason kautta rakoilemaan. Emme ehkä enää näe arkea kauniina, vaan näemme ainoastaan ne kaikki epäkohdat – odotamme viikonloppuja ja niitä merkittäviä asioita, joiden luulemme tuovan meille tyydytyksen. On enemmän kuin luonnollista, että välillä käymme läpi vaikeampia ajanjaksoja. Syksy on ehkä monelle haastavaa aikaa, sillä kesä loppuu ja valon määrä pikkuhiljaa vähenee. Itse pyrinkin tällä hetkellä erityisesti siihen, että kiinnitän huomiota kaikkeen hyvään. Teen pieniä juttuja, jotka vaikuttavat hyvään olooni ja panostan arkeeni.

Arjen kauneutta ei ole kuitenkaan materia tai se, kuinka paljon omistan. Pidän itse asiassa kaikista kauneimpana asioita, jotka ovat ilmaisia. Oikeastaan kaikki se, mitä voit tuntea ja aistia ovat niitä arvokkaimpia juttuja. Jotenkin tämä on kirkastunut itselleni vasta hieman vanhemmalla ikää ja nykyään kaikki turha materia suorastaan ahdistaa. Tekisi mieli elää kovin askeettisesti jotta pystyisi laittamaan täyden fokuksen siihen kaikista kauneimpaan – elämän yksinkertaisuuteen. Mielestäni itseään on hyvä säännöllisin väliajoin muistutella, että elämässämme on todella olemassa aitoa kauneutta jos uskallamme etsiä sitä oikeista paikoista. Nykyään ihmisten ongelma, kun on hyvin pitkälti se, että kauneutta ei löydetä koska sitä etsitään jatkuvasti vääristä lähteistä.

Kuten mainitsin, aistiminen ja tunteminen ovat itselleni tärkeitä juttuja. Eikä aina tarvitse edes tuntea mitään hurjan mahtipontista, vaan ihan jo sellainen yksinkertainen hyvä olo riittää. Näin syksyllä on toki helppo aistia lähinnä se vesisade ja ikävä koleus. Asioita voi kuitenkin opetella katsomaan myös toisesta perspektiivistä ja vaikka ihastelemaan sen vesisateen kauneutta. Itse ainakin olen nyt ihan tietoisesti pyrkinyt positiivisempaan ajatteluun, sillä niin pitkään tunnemaailmani on ollut jossain muualla. Nyt on vaan aidosti aika katsoa ympärilleen, tuntea, kokea ja aistia kaikki se hyvä, mitä elämässäni on. Viime aikoina olenkin fiilistellyt tätä pimeyttä omalla tavallani. Viltti on kaivettu esiin, tuoksukynttilöitä tullut poltettua, yksi päivä kuuntelin vesipisaroiden ropinaa ja jopa fiilistelin sitä, lenkin jälkeen olen nauttinut höyryävän lämpöisestä suihkusta ja kasteiselta metsältä tuoksuvasta Aisti Poimulehden Pisara -suihkugeelistä – arjessani on viime aikoina ollut ihan mukavasti kauneutta.

Pienet asiat todella tekevät arjesta kauniin. Esimerkiksi ihonhoito on asia, joka saa meidät tuntemaan olomme kauniiksi ja sen myötä näkemään ympäristönkin positiivisemmin. Kun on hyvä olla kehossaan ja nahoissaan, näkee huomattavasti enemmän kauneutta.

Itsehän olen viime aikoina tykästynyt kovasti suomalaisen Turussa valmistetun Aisti -sarjan suihkugeeleihin ja fiilistellyt suihkussa näiden ihanan raikkaiden tuoksujen kanssa. Suosikkini kolmesta suihkugeelistä on ehdottomasti vihreä jo tuossa aikaisemmin mainitsemani Aisti Poimulehden Pisara, joka tuo metsän tuoksun myötä mieleeni lapsuuden. Se, mikä näissä suihkugeeleissä raikkaiden tuoksujen lisäksi myöskin ihastuttaa on, että ne eivät kuivata ihoa kuten monet suihkugeelit tekevät. Koostumus on juuri sopivan geelimäinen eikä vaahtoa liikaa ja tuoksukin on maltillinen. Näiden suihkugeelien kehittelyyn ovat osallistuneet suomalaiset naiset ja sen kyllä huomaa! Suihkussa käyntikin voi tosiaan olla nautinto ja aistikas hetki, kun siihen vähän panostaa. Satsaus ei tarvitse olla mikään suuri, vaan jo se hyvältä tuoksuva suihkugeelikin riittää herättämään aistit henkiin.

Toivon, että näemme syksyssä kauneutta tulevinakin viikkoina ja jaksamme fiilistellä niitä asioita, jotka ovat nyt erityisen kauniita.

Oikein hyvinvoivaa ja kaunista alkavaa viikkoa teistä jokaiselle! <3