Näin teet työpäivästäsi paremman

Työ on iso osa elämää, jonka vuoksi onkin mielestäni tärkeää, että tekemästään työstä nauttii. Tokikaan jokainen päivä ei voi aina olla yhtä herkkua, sillä oikeastaan työhön kuin työhön kuuluu myös niitä ikävämpiäkin puolia. Kuitenkin sellainen yleinen tyytyväisyys tekemäänsä työhön ja siihen, missä ne työpäivänsä viettää on mielestäni yksi aika iso osa hyvinvointiamme. Omakohtaisesta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että puulta maistuva ja leipiintynyt työ tekee mielelle ainoastaan hallaa. Työ voi vaikuttaa omaan mieleen niinkin paljon, että se kiristää hermoja myös vapaa-ajalla.

Toivon, että suurin osa teistäkin tekee työtä josta pitää. Tekee työkseen asioita, jotka kokee tärkeäksi ja jotka antavat itselle tyydytystä. Parasta on työ, jossa kokee tulevansa arvostetuksi ja tietää, että omalla työpanoksella on merkitystä! Jokainen päivä ei kuitenkaan ole herkkua edes siinä unelmatyössäkään. Arkeen mahtuu haasteita ja välillä on vaan kausia, ettei työ yksinkertaisesti motivoi.

Päätinkin tänään koota teille useamman kohdan asioista, joiden avulla työstään ja työpäivistään voisi nauttia enemmän. Ehkä osa itsestäänselviä seikkoja, mutta joita on kuitenkin välillä hyvä itselleen muistutella. Usein on nimittäin niin, että nimenomaan ne yksinkertaisimmat tosiasiat meinaavat unohtua ja välillä saatetaan tarvita pientä muistin virkistämistä!

Kaikki lähtee aamusta. Älä nouse viime tingassa tai anna kellon torkuttaa liian pitkään. Varaa itsellesi mukavasti aikaa aamutoimiin ja syö ravitseva aamiainen. Yksi erinomainen kikka nostaa fiilistä heti aamutuimaan on laittaa suosikki musiikit soimaan ja laittautua sen tahdissa. Itsehän kuuntelen aina aamuisin Aamu tv:tä ja uutisia, jotka käynnistävät minut uuteen päivään aivan varmasti. Haluan olla heti aamusta perillä, missä mennään ja mitä yön aikana on mahdollisesti maailmalla tapahtunut.

Pidä taukoja. Jotta ajatus juoksee, on tärkeää pitää työn lomassa taukoja. Oli työsi siis millaista tahansa, älä unohda taukojen merkitystä. Heti, kun tuntuu ettei ajatus kulje tai hommat takkuaa, pidä vaikka viiden minuutin tauko. Tavallisesti jo pienikin hetki auttaa ja saat taas tekemiseesi uutta virtaa. Asiakaspalvelutyössä voitaisiin mielestäni tauottaa nykyistä enemmän, sillä jo viiden minuutin takahuoneessa chillaus antaa taas puhtia olla reipas asiakkaiden kanssa.

Piipahda ulkosalla. Jos mahdollista, käy pitkin työpäivää haukkaamassa raitista ilmaa. Vähintä on mielestäni se, että poistuu työympäristöstä edes lounaan ajaksi. Raitis kävely ulkoilmassa virkistää kummasti mieltä ja kaikenlainen työ sujuu happihyppelyn jälkeen huomattavasti paremmin.

Syö terveellistä ja kevyttä ruokaa. Mielestäni työpäivinä ei kannata missään nimessä syödä raskasta ruokaa, vaan panostaa kevyisiin lounaisiin tai välipaloihin. Syö vaikka sitten kotona tuhdimman päivällisen jos niikseen haluaa mutta töissä kannattaa panostaa kevyempään energiaa antavaan ruokaan. Kevyt ruoka ei jämähdä, jolloin ei iske myöskään se tyypillinen ruoan jälkein väsymys.

Juo runsaasti vettä. Senkin uhalla, että joutuu ravaamaan vessassa, suosittelen juomaan kylmää vettä pitkin työpäivää. Vesi virkistää ja tuolloin vältytään myös nestehukalta, joka aikaan saa väsymystä kesken päivän. Toki kahviakin on lupa juoda mutta suosittelen silti rajoittamaan sen muutamaan kupilliseen päivässä.

Kehu kollegojasi. Mielestäni on todella jännä ilmiö, että Suomessa työpaikoilla ilmapiiri on useimmiten kaikkea muuta kuin kannustava. Työilmapiiri lähtee esimiestasolta ja jos siellä on homma pielessä, heijastuu se myös työntekijöihin. Paljon olen itsekin kokenut kireyttä, jännitteitä ja jopa pelkoa työpaikoilla, joissa olen työskennellyt. Siispä mielestäni ehdottomasti jos vaan rohkenet, kehu työkavereita ja kiitä heitä edes toisinaan päivästä. Tuo kiitos voi olla sanana pieni mutta sillä on suuri vaikutus. Usein tuollainen käytös myös käynnistää positiivisen lumipalloefektin.

Tee suunnitelma työpäivän kulusta. Organisoi ja käytä esimerkiksi post-it-lappuja. On jännä juttu kuinka ihminen toimii tehokkaammin jos hänellä on selkeä visio siitä, mitä pitää tehdä ja aikaan saada tietyssä ajassa. Ainakin itse huomaan, että jos minulla ei ole alkavalle päivälle to do -listaa haahuilen ja saatan kuluttaa aikaa todella turhiinkin juttuihin. Tehokkainta työskentely on silloin, kun tiedät, mitä sinun tulee tänään tehdä. Itse suosittelen tosiaan vanhanaikaisia listoja ja lappuja puhelimen muistikirjan sijaan, sillä ne ovat silmiesi edessä, jolloin ne todellakin huomaa koko päivän ajan.

Tee töitä seisten. Vaikka seisovaltaankin töiden tekeminen tuntuu välillä ehkä raskaaltakin, suosittelen sitä silti jokaiselle. Seisovaltaan pysyy jotenkin skarpimpana eikä lysähdä tuolin uumeniin. Ryhti pysyy kunnossa ja ylipäänsä seisominen on parempaa keholle kuin jatkuva istuminen. Yksi hyvä tapa on myös jumpata kesken työpäivän, eli vähän venytellä ja tehdä liikkeitä, joita ei työskentelyasennossa tule tehtyä. Näihin taukojumppiin on olemassa lukuisia erilaisia vinkkejä, joten Googleta ja etsi sieltä itsellesi se paras ja toimivin jumppaohjelma.

Älä keskity valittamiseen ja negatiivisuuksiin. Jokaisessa työpaikassa on ongelmansa, jokaisessa työssä on ongelmansa. On täysin meistä kiinni mihin laitamme fokuksemme ja millä moodilla töitä teemme. Jos keskitämme energian vaan kaikkeen, mikä on huonosti, on fiilis aivan varmasti epämotivoivampi kuin jos kiinnitämme huomiomme niihin seikkoihin, joissa olemme onnistuneet ja jotka ovat hyvin. Työilmapiiri on myöskin helppo tuhota sillä, että aina vaan valittaa. Negatiivisuus, kun leviää kuin rutto joka synkentää pahimmillaan koko työporukan mielen.

Innostu! Parhaita ovat mielestäni ihmiset, jotka jaksavat olla innostavia ja kannustavia! Uskalla innostua onnistumisista ja anna unelmiesi laukata. Mielestäni työssään on lupa tavoitella suuria ja unelmoida. Itsekin tarvitsisin jotenkin enemmän sitä uskoa itseeni ja tekemiseeni. Välillä mietin, miksi ihmeessä ajattelen niin realistisesti, kun voisin ajatella todella suurestikin? Joskus itseään on kuitenkin hieman patistettava tuohon innostumiseen ja sitten, kun sen moodin löytää ei siitä halua enää takaisin palata.

Tee työympäristöstäsi mieluisa. Varsinkin toimistotyössä tähän on mahdollisuus vaikuttaa, joten ehdottomasti kaikki sisustus vaan käyttöön jos se vaan tuntuu sinusta mieluisalta. Osta työpöydällesi vaikka viherkasvi tai kehystä miehesi kuva – mikä ikinä tekeekään olosi kotoisaksi. Myös oma nimikkomuki on monelle tärkeä juttu ja se saa työpaikankin tuntumaan kotoisalta ja turvalliselta paikalta.

Yllätä itsesi. Raakasuklaata kahvin kanssa tai kesällä jäätelötötteröt lähi kioskilla. Työpäivissä voi olla mielestäni vähän yllätyksellisyyttä ettei työ muutu puuroksi. Itse nautin siksi työstäni, että siinä on niin paljon vaihtelevuutta kuin vaan haluan! Toki on tietyt asiat, jotka tulee tehtyä joka päivä ja viikko mutta voin itse vaikuttaa aikatauluihin ja vaikka siihen, käynkö keskellä päivää treenaamassa vaiko vasta illalla juoksulenkillä. Tee välillä jotain täysin normeista poikkeavaa ja yllätä sekä ylläty!

 

Näiden vinkkien myötä en oikeastaan voi muuta kuin toivottaa jokaiselle hyvää työpäivää! Jos tuntuu, että työnsi on jo pidempään ollut sitä samaa mautonta kaurapuuroa – tee tänään jotain toisin. Ihan sama, mitä se on mutta tee jotain eri tavalla. Hae motivaatiota, piristystä ja energiaa työhösi rutiinien rikkomisella työnkuvasi sallimissa rajoissa!

Ihanaa päivää. <3 

Peloista ja minuudesta

Olen kohdannut elämässäni paljon erilaisia ihmissuhteita ja varsinkin sitä, että me ihmiset roikumme jopa huonoissa ihmissuhteissa sen takia, että ajatus elämästä ilman toista pelottaa ja aiheuttaa ahdistuksen tunteita. Jos mietitään suhdetta, joka on kriisissä, toinen ehkä kohtelee toista väärin ja itse olet siinä se uhrin roolissa oleva – kuinka usein olet ajatellut, että ei, tästä ihmisestä en luovu vaikka mikä olisi? Taistelet kaikin mahdollisin tavoin tuota ajatusta vastaan, että sinun olisi huomattavasti parempi lähteä suhteesta kuin jäädä siihen. Pelko ohjaa toimintaasi ja lopulta jatkat siinä tilanteessa, jossa kärsit jatkuvasti.

Tämän postauksen aihe tuli mieleeni eilen illalla suihkussa muutamankin tapahtuneen asian vuoksi. Mieleeni tuli jälleen kerran se, kuinka paljon ihminen pelkääkin jäävänsä yksin – eikä välttämättä edes sitä yksin jäämistä, vaan nimenomaan sen aiheuttamia tunnereaktioita. Muistan itse eron jälkeen pelänneeni aivan tajuttomasti sitä, että menetän tämän elämäni tärkeimmän ihmisen ja joudun kohtaamaan tuosta seuraavat tunteet. Pidin kaikin mahdollisin tavoin kiinni, sillä en vaan voinut kuvitella elämääni ilman häntä, mutta toisaalta en sisimmässäni myöskään uskonut suhteen jatkumiseen. En ajatellut järkevästi, vaan pelko ohjasi toimintaani. Vaikka tiesin, että emme ole enää oikeat toisillemme, silti vaan ajattelin etten pysty irrottamaankaan.

Tuo on oikeasti todella erikoista. Se tunne, kun yhtäkkiä ajatteletkin elämäsi olevan sen toisen ihmisen varassa. Jos häntä ei ole, ei muuten ole sinuakaan. Ja vaikka aina ei edes ajateltaisi noin radikaalisti, usein ihmistä ohjaa pelko siitä, että hän jää yksin ja joutuu kohtaamaan siitä seuraavan yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen. Pelätään todella paljon kohdata hiljaisuudessa itsensä ja tuntemuksensa. Kun sitä jo etukäteen tietää, että edessä on totaalinen romahdus, se pelottaa aivan hemmetisti. Kuten elokuun alussa pelkojani käsittelevässä postauksessa mainitsinkin, pelkään edelleen kovin paljon henkistä särkymistä ja sydänsuruja. Jotenkin nuo kaikki kokemukseni matkan varrelta ovat olleet sen verran raastavia, että ne ovat jättäneet minuun jälkensä, enkä ole oikein vieläkään uskaltautunut niitä työstämään.

Enpä voi siis itsekään sanoa ettenkö pelkäisi negatiivisia tunteita. Vaikka jossain kohtaa päätin, etten enää ikinä koskaan pelkää mitään tunteita ja haluan kohdata rehellisesti niiden koko kirjon, löydän silti itseni kerta toisensa jälkeen pelkäämästä. Kai pelko on joku ihmiseen sisään ajettu juttu, joka tavallaan on olevinaan meitä suojeleva tunnereaktio? Se minkä olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, on, että mieluummin kohtaa tunteen ja käy sen läpi, kärsii ja työstää kuin jää vuosiksi johonkin huonoon, jossa kärsii jatkuvasti. Mieluummin se hetkellinen tyhjyys, romuttuminen ja jopa nollaksi itsensä tunteminen kuin lopun elämän taistelu huonossa. Kun luopuu huonosta tietää kuitenkin sisimmässään sen, että joku päivä tulee tilalle jotain vielä parempaa.

Olen maininnut tästä aikaisemminkin mutta ihmisten tulisi mielestäni rakentaa ennemminkin omaa elämää ihan omana elämänään kuin rakentaa sitä toisen ihmisen varaan. Todella paljon nimittäin näkee sitä, että koko ihminen periaatteessa rakentuu siihen toiseen ihmiseen ja tosiaan jos se toinen siitä vaikka lähtee, mitä jää jäljelle? Kun loppupeleissä meistä jokainen elää täällä kuitenkin itsensä kanssa. Meistä jokaisella on oma sielu, ajatukset, vartalo – olemme yksilöitä. Uskon, että vaikka ihminen tarvitseekin ihmistä, silti ihminen on vahvimmillaan, tasapainoisimmillaan ja onnellisimmillaan silloin, kun hän seisoo omilla jaloillaan. Totta kai itsekin haluaisin esimerkiksi tulevaisuudessa parisuhteen mutta se, että olen ihan yksilönäkin tässä itsekseni, on se juttu, jonka haluan säilyttää myös jatkossakin. Vaikka voin olla yhtä toisen ihmisen kanssa, haluan silti olla myös yksilönä identiteetiltäni vahva. Haluan pyrkiä siihen, että elämäni on täyttä myös itseni kanssa, sillä tuo suhde on kuitenkin se elämäni tärkein ihmissuhde.

Kengät *Vans / Farkut Monki / Kello Cluse / Huppari **Romwe / Silmälasit **Favoptic

Minuuden merkitys onkin tullut itselleni tärkeämmäksi vuosi vuodelta ja siksi kannustan ihmisiä aina miettimään ennemminkin niitä syvempiä syitä käytökselleen kuin vaan pakenemaan. Se, että antaa itseään esimerkiksi huonosti kohdeltavan johtuu aina jostain. Mielestäni ei voi vaan ajatella, etten nyt mieti tätä vaan kärsin, sillä se on niin väärin sinua itseäsi kohtaan! Ihmisten pitäisi enemmän arvostaa itseään ja sitä, mitä on. Hakea syitä käytökselleen ja opetella ymmärtämään itseään. Enkä todellakaan sano, että olisin tässä jotenkin itse erityisen hyvä, sillä minähän nimenomaan en todellakaan aina ymmärrä! Aina eteeni tulee asioita, joiden edessä olen avuton mutta se kuuluu elämään.

En tiedä millaisessa elämäntilanteessa sinä olet, mutta jos koet, että teksti kolahti nimenomaan juuri sinun elämääsi, kannattaa tosiaan miettiä vaihtoehtoja. Se, että kohtaa tyhjyyden ja negatiiviset tunteet nyt, on omalla tavalla jopa helpompaa kuin, että jatkaa samassa epätyydyttävässä elämäntilanteessa ja kohtaa tuon kaiken vasta myöhemmin. Itseään ei kannata kiduttaa, vaan itseään on syytä arvostaa.

Heräsikö teillä ajatuksia aiheeseen liittyen? Oletteko ehkä nyt jossain haastavassa elämäntilanteessa, jonka tiedätte itsellenne vääräksi mutta josta ette vaan uskalla lähteä? 

Oikein energistä ja ihanaa uutta viikkoa jokaiselle!

 

Kuvat: Taru / Edit: minä // ** Tuote sponsoroitu