Halusin tänään kirjoittaa blogiini asiasta, joka on ollut mietinnässäni jo jonkun aikaa. Tai tämä seikka on oikeastaan häirinnyt itseäni, sillä olen törmännyt kyseiseen kohteluun nyt viime aikoina jonkun verran. Kyse on ystävyydestä, joka toimii todella pitkälti sen mukaan, miten itselle parhaiten sopii. Silloin, kun on paska fiilis tai kaivataan ihmissuhteisiin neuvoja, ollaan yhteydessä. Yhteistä tekemistä tai tapaamista ehdotetaan niille päiville, kun oma mies on muualla eikä ole oikein muutakaan. Noina hetkinä ystävyys merkkaa, mutta muuten se ei tunnu olevan kovin tärkeää.

Itsehän vierastan todella paljon tuollaista käytöstä. Mielestäni ystävyys ei ole asia, joka voidaan kaivaa esiin vaan silloin, kun se itselle parhaiten sopii eikä ole muutakaan tekemistä. Ystävyys ei ole hyötysuhde tai ylipäänsä se viimeinen vaihtoehto – tai ainakaan sen ei kuuluisi olla. Ystävyys on ihmissuhde, jota tulee vaalia puolin ja toisin. Vaikka seurustelisitkin, ei se ole syy laiminlyödä ystävyyttä. Itse olen ainakin niin kiitollinen siitä, että parisuhteenkin aikana säilytin ystävyyssuhteeni. Vaalin niitä samalla tapaa kuin parisuhdettakin, jonka vuoksi erotessanikaan en jäänyt yksin. Mielestäni tuon kuuluisi olla automaatio mutta valitettavasti se ei sitä kaikille ole.

Jos joskus nuorempana siedin huonoja tai hyötyviä ihmissuhteita, enää en niitä siedä. Otankin tietoisesti etäisyyttä ihmisiin, joiden huomaan haluavan seuraani vaan ja ainoastaan silloin, kun menee huonosti tai ei ole muutakaan. Kaikenlainen teennäisyys on myös asia, jota en ihmissuhteissa jaksa. Hyvän päivän tutut ja kaveeraaminen silloin, kun halutaan hyötyä toisesta, on mielestäni kovin vastenmielistä. Olenkin näiden juttujen suhteen nykyään hyvin mustavalkoinen, enkä vaan halua elämääni tuollaista. Haluan, että ystävyyttäni arvostetaan, sillä arvostan sitä itsekin ja ystäväni ovat minulle tärkeitä.

Mielestäni meidän tulisikin ehdottomasti vaatia ihmissuhteilta huomattavasti enemmän. Jos ihmissuhde vie enemmän kuin antaa tai aiheuttaa meissä negatiivisia tuntemuksia, on syytä tarkastella, onko kyseessä suhde, jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Ystävyydenkin, kun kuuluu olla molempia tyydyttävä ja nimenomaan sellainen, josta saamme hyvää energiaa mutta samalla myös tuetaan toista tarpeen vaatiessa. Itse olen näiden juttujen suhteen tänä päivänä hyvin rehellinen ja en tosiaan anna itseäni huonosti kohdeltavan. Uskallan vaatia ja tarvittaessa jopa sanoa jos koen, että ihmissuhde ei toimi oikealla tavalla tai epäilen sen aitoutta.

Itse ainakin koen, että koska vapaa-aikaa on vaan rajallisesti, haluan viettää sitä nimenomaan niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa koen oloni hyväksi. Ystävyys on parhaimmillaan voimavara joka kantaa ja saa meissä esiin ne parhaat puolemme. Onneksi elämässäni on juuri tuollaisia ihmisiä, joiden kanssa koen voivani olla täysin oma itseni ja joista saan hyvää energiaa. Valitettavasti elämässä tulee kuitenkin joskus eteen myös tilanteita, joissa joudut punnitsemaan, onko suhde enää tasapuolinen tai mitä ylipäänsä sen kanssa tekisit. Itsehän en katkaise välejä kovin helposti enkä ylipäänsä halua olla kenenkään kanssa vihoissa mutta joskus vaan käy niin, että ihmiset etääntyvät. Kasvetaan mutta eri suuntiin tai elämä vie yksinkertaisesti niin erilaisiin elämäntilanteisiin, ettei vaan enää kyetä toista ymmärtämään. Tavallaan tuo on todella normaalia. Osa ystävyyssuhteista on ehkä tarkoitettu lyhyemmiksi ja osa taas lopun elämän mittaisiksi.

Kuten itseänikin kehoitan, kehoitan myös sinua punnitsemaan elämäsi ihmissuhteet. Onko siellä ehkä joku sellainen suhde, joka vie sinulta enemmän kuin antaa tai joka saa olosi tuntumaan kerta toisensa jälkeen huonoksi? Jos vastasit kysymykseen kyllä, ole rohkea ja toimi. Maailma on täynnä ihmisiä, joten miksi katselisimme kuinka meitä huonosti kohdellaan? On olemassa paljon parempaa, joten vaatikaamme ihmissuhteilta ihan jo oman henkisen hyvinvointimmekin vuoksi.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa jokaiselle!

Kuvat: Taru / Edit: minä