Usein ajatellaan, että herkät ihmiset eivät voi olla samaan aikaan vahvoja. Herkkyys mielletään ehkä liikaa jollain tavalla epävarmuuteen ja siihen, että herkkä ihminen ei esimerkiksi kykene puolustautumaan. Herkät ovat niitä, joiden yli kävellään ja he ovat useimmiten ujoja sekä hieman hiljaisiakin. Asiahan ei kuitenkaan ole noin. Hiljainen ihminen voi olla sisimmässään todella vahva ja herkkäkin kovaa ihmistä vahvempi. Me ihmiset ollaan aikamoinen sekasorto erilaisia piirteitä, joita ei tule missään nimessä mielestäni koskaan lokeroida.

Itse miellän itseni herkäksi mutta samaan aikaan vahvaksi persoonaksi. Tunneherkkyyteni tulee esiin esimerkiksi arjessa ihan vaan herkkyytenä erilaisille tunnetiloille kuten surulle, stressille tai ilolle. Itken herkästi ja samaan aikaan otan monet jutut kovin raskaasti. Kärsin esimerkiksi unettomuudesta pienenkin asian vaivatessa. Tästä herkkyydestäni huolimatta olen silti sisimmässäni vahva. En ole mitenkään hentoinen tai se ihminen joka särkyy ensimmäisenä. Itse asiassa olen juuri se joka murheenkin hetkellä viimeiseen saakka yrittää kannatella itseään ja esimerkiksi muiden särkyessä tsemppaa aina toisia olemaan vahvoja. Olen ihmisenä enemmänkin sellainen kannattelija kuin kannateltava. Uskallan myös puuttua epäkohtiin, en roiku huonoissa ihmissuhteissa, olen realistinen enkä pelkää sanoa epäkohdista suoraan läheisillenikään. Siltikään nämä seikat eivät pois sulje sitä, että olen samaan aikaan herkkä ja haavoittuvainen.

Välillä tämä herkkyyden ja vahvuuden sekametelisopassa tasapainottelu on aika raskastakin. Kun olet luonteeltasi se selviytyjä joka harvoin pyytää apua tai edes oikeasti romahtaa muiden edessä, kerää se herkästi sisälle turhaa kuormaa. Samaan aikaan, kun vielä olet tosiaan ihminen joka ottaa esimerkiksi ihmissuhdekoukerot todella raskaasti ja tunneherkästi, on tuo toisinaan oikeasti aikamoista. Välillä toivoisin, että voisin vaan helpommin näyttää muille ne herkimmätkin tunteeni ja vaikka ihan totaalisesti romahtaa. Aina elämäni pahimpienkin vastoinkäymisten edessä olen romahtanut yksin, kasannut itseni ja sitten vasta kertonut muille tapahtuneesta. Veikkaan, että tällä on yhteys lapsuuteeni ja siihen, että olen kokenut aina tärkeäksi olla vahva ja reipas. Olen myös isosisko siskolleni, joka on ollut minulle aina iso juttu. Jo pienenä huolehdin paljon siskostani ja kannan hänestä huolta edelleen päivittäin.

On tosiaan mahdollista olla samaan aikaan niin vahva kuin herkkäkin. On myös mahdollista olla ujo, puhelias ja vahva. Kaikenlaiset luonteiden sekoitukset ovat mahdollisia, eikä niitä pitäisi koskaan kategorisoida millään tapaa. Tässä yksi syy sille, miksi ennakkoluulot ja jopa ensivaikutelmat eivät aina osu yksiin. Porukan puheliain show`n vetäjä saattaa olla kotioloissa sulkeutunut introvertti tai se ujoin läheistensä seurassa vaikka kuinka villi. Meidän pitäisikin tuomita vähemmän ja olla sanomatta ihmisistä mitään sen enempää jos emme heitä syvällisesti tunne. Kaikenlainen mielikuvien luominen, määrittely ja ennakkoasenteiden asettaminen on oikeasti täysin turhaa ja pahimmillaan aiheuttaa vaan ikäviä asioita ihmisten elämään.

Onko täällä muita herkkiä mutta samaan aikaan vahvoja? Ylipäänsä olisi mielenkiintoista kuulla millaisia luonteenpiirteiden yhdistelmiä teiltä löytyy?

Kuvat: Taru / Edit: minä