Raakasuklaapatukka suosikit x 3

Jokainen ruokapäiväkirjojani lukenut tietää, että ruokavaliooni kuuluu lähestulkoon päivittäisellä tasolla raakasuklaa. Olen pitänyt kyseisestä suklaasta niin kauan, kun muistan ja koen, että se on yksi keino pitää makeanhimot kurissa. Kun sallit itsellesi päivittäin jotain pientä hyvää, kaipaat harvemmin mitään hirveää sokerimättöä. Ainakin omalla kohdalla terveellisten herkkujen päivittäinen salliminen on toiminut nimenomaan edellä mainitsemallani tavalla.

Raakasuklaa on ravintoarvoiltaan aivan mielettömän hyvää tavaraa. Veikkaan, että aivan liian moni mieltää sen suklaaksi ja siksi ns. pahaksi – sitä raakasuklaa ei kuitenkaan ole. Sillä on nimittäin kohtuudella syötynä paljon terveyshyötyjä, joista muutamana haluan mainita mielihyvän, muistin paranemisen, piristävyyden sekä masennuksen eston. Raakakaakao sisältää myös runsaasti magnesiumia, rautaa, kromia sekä fenyylietyyliamiinia, jota aivoissamme vapautuu silloin, kun ihastumme. Ehkä yhtenä tärkeimmistä hyödyistä pidänkin sitä, että raakasuklaa on mielen lääkettä. Jos siis olet tottunut syömään suruusi Fazerin sinistä, kokeile seuraavalla kerralla raakasuklaapatukkaa!

Ainut miinus on tietysti raakasuklaan korkea hinta, mutta toisaalta taas tätä suklaata ei tule syötyä levy tolkulla. Raakasuklaallahan on nimittäin taipumus täyttää aika nopeasti, jolloin mitään isoa levyä sitä ei pysty kerralla syömään ilman huonoa oloa. Patukoita saa esimerkiksi Ruohonjuuresta alle kolmenkin euron hintaan (30-40 g), mikä riittää suklaanhimoon tai kerralla syödyksi varsin hyvin. Tietysti  se on huomattavasti kalliimpaa kuin maitosuklaa, mutta jos lähdetään miettimään tuota terveellisyys aspektia, kyllä itse mieluummin syön usein raakasuklaata kuin mutustan maitosuklaata – sitä ei muuten tee enää nykyään juuri koskaan edes mieli vaan ostan aina suoraan raakasuklaata.

Pidän ylipäänsä todella monen makuisesta raakasuklaasta mutta ehkä eniten tykkään, että suklaan joukossa on edes jotain makuaromeita. Se täysin maustamaton raakasuklaa ei mielestäni ole kovin kummoista, joten siksi aina tuleekin ostettua maustettua suklaata. Eniten mieleeni ovat kuitenkin minttu-, lakritsi- sekä erilaiset marjasuklaat. Merkkien suhteen en ole mitenkään erityisen tarkka, mutta useimmiten tulee ostettua Puhdistamon, Goodion sekä Foodinin raakasuklaata. Näin siksi, että mielestäni kyseisillä merkeillä on hinta-laatusuhde kohdillaan ja useampia hyviä makuja tarjolla.

Tänään haluan jakaa teille kolme raakasuklaapatukka suosikkiani, joita tulee ostettua useammin kuin mitään muita patukoita. Nämä kolme on jokainen hankittu Ruohonjuuresta, mutta esimerkiksi Puhdistamoa myydään lähestulkoon jokaisessa K-Kaupasssakin. Goodionkin suklaata olen nähnyt myös hyvin monessa paikassa, mutta jos haluaa pelata varman päälle, niin näitä löytyy tosiaan ainakin sieltä Ruohonjuuresta.

Puhdistamon raakasuklaa – Villivadelma

Raakasuklaa joka vie kielen mennessään! Maistuu aidosti marjoille ja suklaa itsessään on ihanan paksua,  tuhtia sekä malliltaan kuin vaikka se Fazerin viisi palainen sininen suklaapatukka. Patukasta on helppo ottaa paloja ilman, että se murenee, sillä se on valmiiksi siivutettua. Raakapatukka on myös täysin suomalainen ja sitä löytyy useammassa eri maussa. Hintakin on mielestäni kohtuullinen, alle kolme euroa ja useimmitenhan nämä ovat vielä tarjouksessakin. Jos lähdet ensimmäistä kertaa Puhdistamon patukoita testailemaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan villivadelmaa!

Goodion raakasuklaa – Licorice & Sea Buckthorn

Tämä lakritsin ja tyrnimarjan makuinen raakasuklaa on ehdottomasti yksi suosikeistani! Lakritsisuklaa on heikkouteni ja tyrnimarja tuo siihen mukavan kirpsakan makuvivahteen. Goodion suklaat ovat ylipäänsä aivan ihania, sillä ne valmistetaan Suomessa ja vieläpä käsityönä Helsingissä. Mielestäni tässä suklaassa on joku sellainen ylellinen fiilis, ihan pakkausta myöten. Pakkauskoko taas on erityisen sopiva, eli 30 grammaa, mikä riittää varsin hyvin tyydyttämään makeanhimon.

Foodin raakasuklaa – Piparminttu

Lakritsin lisäksi minttu on sellainen, joka toimii itselleni niin jäätelössä kuin kaikessa muussakin makeassa. Tässä suklaassa erityisen vahva mintunmaku viekin kielen mennessään ja tyydyttää aivan varmasti pienen makeanhimon ruokailun jälkeen. Tämäkin on muuten suomalaista ja käsityönä valmistettua raakasuklaata, mikä merkitsee ainakin itselleni kovasti. Käytän tätä piparmintun makuista raakasuklaata usein myös leivonnassa, sillä se on maultaan sen verran vahvaa, että sopii varsinkin suklaaleivonnaisiin erityisen hyvin! Myös banaanilettujen päälle ripoteltuna tämä suklaa on aivan mielettömän ihanaa.

Onko teillä jotain tiettyjä raakasuklaa suosikkeja, joiden puoleen käännytte siellä kaupan herkkuhyllyllä? 

Tyhjyyden tunteesta

Viime aikoina on ollut ihan mielettömän hauskoja retkiä ja hetkiä. Ystävien kanssa on tullut pidettyä kivaa ja mentyä sen minkä on vaan jaksanut ja ehtinyt. Olen ottanut rennommin, en murehtinut tippaakaan huomisesta ja suhtautunut elämään spontaanisti. Kaiken tuollaisen hauska toinen kääntöpuoli on kuitenkin jonkinlainen tyhjyyden tunne. Tavallaan se fiilis, kun kaikki kiva loppuu ja oletkin jälleen yksin kotona. Ei kuulu kuin jääkaapin hurina ja ratikoiden etäinen kolina. Tuossa hetkessä koet ehkä ihan pienen hetken olevasi yksinäinen. Vaikka käytännössä tiedät ettet ole yksin ja ympärilläsi on ihania ihmisiä, ihmisten seurassa vietetyt tiiviit viikonloput vaan saavat olon tuntumaan jälkikäteen jotenkin no – tyhjältä.

En tiedä, mutta nyt olen ehkä ensimmäistä kertaa aikoihin alkanut tuntemaan noita sinkkuuden miinus puolia. Kun tähän mennessä olen vaan nauttinut vapaudestani, nyt koen, että olisi niin ihanaa tavata upea ihminen, jonka kanssa jakaa elämää. Olen maininnut useammalle läheiselleni jopa siitäkin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen jollain tasolla alkanut haaveilemaan lapsista ja perheestäkin. Erityisen vahva tunne minulle tuli ihan vasta lenkillä käydessäni, kun näin ehkä viisissä kymmenissä olevan naisen joka kuvasi teinipoikaansa skeittilaudan kanssa ilta auringossa. Vaikka tuo hetki oli kovin arkinen, oli se kuitenkin jollain tavalla hyvin kaunis ja herätti minussa tunteen, kuinka ihanaa voisi olla joskus äiti. Eikä välttämättä se pelkkä äitiys vaan perhe. Se, että olisi oma ehjä perhe. Joku yhteenkuuluvuuden tunne on ehkä se, mitä itse kaipaan.

Uskon, että nämä tunteet joita nyt tunnen, ovat aika tyypillisiä syitä siihen, että osa ihmisistä seurustelee jatkuvasti – vaihtaa edellisestä suhteesta seuraavaan. Myös se, että koko ajan matkustelee, menee ja tulee, tekee paljon töitä tai pitää monta rautaa tulessa, on keino hukuttaa tyhjyyden tunne. Tyhjyys, kun tulee tavallisesti juuri siinä kohtaa, kun jotain elämässä päättyy. Joskus tyhjyyden tunteita voi tuntea myös silloin, kun elämässä on kaikki erityisen hyvin. Kun tulee tilanne ettei edes oikeastaan tiedä, että mitä seuraavaksi, kun kaikki on niin erinomaisesti. Ainahan kyse ei välttämättä ole mistään isommasta vaan ihan vaikka juuri hauskasta viikonlopusta tai päättyvästä työprojektista. Paljonhan sanotaan, että ihmiset tekevät kaikkensa täyttääkseen tuota tyhjyyttä joka tulee kuitenkin aina jossain kohtaa elämää eteen. Itsekin olen ehkä osittain tuota tapaa vaalinut, sillä välillä on vaan ollut sellainen fiilis ettei halua kohdata itseään ja tuntemuksiaan.

Kaikenlaiset tuntemukset kuitenkin kuuluvat elämään. Jotta elämästä selviää, tulee tunteitaan kyetä myös kohtaamaan. Tyhjyyden tunne on kaikkea muuta kuin mieluisa ja ymmärrän täysin, miksi niin moni sitä pakenee. Aina elämä ei kuitenkaan ole mieluisaa, vaan elämään kuuluu niitä kurjempiakin hetkiä. Jotta kykenemme nauttimaan tästä kaikesta ja iloitsemaan, tulee meidän uskaltaa kohdata myös negatiivisemmatkin tuntemukset – karkuun on aivan turha juosta, sillä ne tunteet odottavat meitä muuten aina edessä päin. Mielestäni ratkaisu tyhjyyden tunteeseen on yksinkertaisesti kohdata itsensä ja sisimpänsä. Se, että ymmärrät mistä tunne johtuu ja uskallat myöntää sen itsellesi. Jokaista tunnetta on helpompi käsitellä, kun niiden syyt oivaltaa.

Tunnetteko te koskaan elämässänne tyhjyyden tunnetta? 

Kuvat: Taru / Edit: minä