Hyvä olo ja mistä se lähtee

Itselleni oikeastaan kaiken olemisen perusta ja tavoite elämässä on tuntea olonsa hyväksi. Totta kai välillä ajanjaksoja jolloin tuota fiilistä koetellaan, mutta sellainen jatkuva pyrkimykseni on pitää yllä kokonaisvaltaista hyvää oloa. En ole varma onko hyvä olo aina edes yhteydessä mihinkään maksimaaliseen onnellisuuteen, vaan se voi olla ihan yksinkertaisista pienistäkin jutuista tulevaa kivaa tunnetta jota kokee. Rauhaa, seesteisyyttä, vapautta, positiivista energiaa, vahvuuden tunnetta, iloa… Mietin monesti myös muiden ihmisten hyvää oloa ja sitä, mistä erotan hyvinvoivan ihmisen? Näkyykö se automaattisesti ulospäin ja miten se ilmenee?

Itselleni hyvin moni asia elämässä tuo hyvää oloa. Se minkä olen kuitenkin vuosien varrella huomannut, on että aina hyvä olo ei lähde niistä lähteistä, joista sen oletetaan lähtevän. Jos ajattelet, että olet varmasti mahdollisimman onnellinen, kun liikut viisi kertaa viikossa tai syöt sataprosenttisen puhtaasti, saatat havahtua siihen kuinka tuo ei teekään oloasi loppupeleissä yhtään sen paremmaksi. Jos ajattelet, että totta kai olet onnellisimmillasi parisuhteessa, saatat sinkkuna huomata kuinka sinulla voikin olla hyvä ihan itsekseen. On olemassa tietynlaisia standardeja, joita pidetään ikään kuin hyvinvoinnin ja hyvän olon takeina. Kun noudatat näitä seikkoja voit hyvin ja olet maksimaalisen onnellinen. Todellisessa elämässä harva asia menee kuitenkaan minkään kaavan mukaan, vaan se oma hyvä fiilis tulee itse etsiä ja löytää – ja joskus se löytyy muuten aika yllättävistäkin lähteistä!

Mitkä ne asiat sitten ovat, jotka tuovat elämääni hyvää oloa? Tällä hetkellä on pakko sanoa, että ehkä se suurin hyvän olon lähde on elämänasenne. Se, kuinka olen alkanut oikeasti uskomaan itseeni ja siihen, että minulla on lupa tavoitella niitä asioita, joita aidosti haluan. Olen oikeastaan aina halunnut ajatella näin, mutta pitkään minulla oli sellainen olo etten jaksa, voi tai pysty – oloni on ollut jollain tapaa kovin voimaton. Nyt se turha pelko ja innottomuus on kadonnut, jonka myötä tuntuu kuin elämä olisi auennut aivan uudella tavalla. Myös vanhojen asioiden hylkääminen, kirjaimellisesti laatikkoon pakkaaminen on saanut tuntemaan jonkinlaista vapautumista ja antanut uutta energiaa. En ole enää sidoksissa mihinkään, vaan elämälläni on oma tarkoitus joka ei pohjaudu yhteenkään ihmiseen tai ihmissuhteeseen.

Elämänasenteen muutoksen lisäksi sanoisin, että kiitollisuus, läheiset ja tasapainoiset ihmissuhteet, rakkaus ja kunnioitus itseä kohtaan, hyvä arki, liikunta, motivoiva työ, inspiroiva ympäristö ja armollisuus ovat niitä asioita, jotka tuovat minulle hyvän fiiliksen. Pyrin vahvistamaan elämässäni asioita, joiden kautta koen hyvää oloa ja taas karsimaan niitä, jotka selvästi vievät sitä positiivista energiaa minusta. Välillä tuo raja voi olla aika häilyvä ja toisinaan onkin vaikea tunnistaa mitkä asiat elämässä saattavat tuoda siihen ripauksen sitä huonoa hyvän sijaan. Joskus esimerkiksi ne vääränlaiset ihmissuhteet ikään kuin pitävät otteessaan vaikka ymmärtäisimmekin, että tämä ei tee minua ainakaan hyvinvoivaksi. Elämä onkin sellaista jatkuvaa valppaana oloa ja asioiden punnitsemista.

Uskon siihen, että se syvin hyvä olo ja hyvinvointi lähtee kuitenkin sisimmästämme. Olotila, kun sisällä on rauha, on ehkä se, mitä suurin osa meistä elämässään tavoittelee. Se miten sen voi löytää, on jokaiselle eri mittainen polku. Mielestäni tärkeintä on ettei toimi asioissa itseään vastaan, vaan kuuntelee sydäntään. Uskon nimittäin siihen, että ihminen voi olla onnellisimmillaan vasta siinä kohtaa, kun tekee oikeasti niitä asioita, joista nauttii ja jotka kokee oikeiksi. Vasta siinä kohtaa, kun elämässä ei ole yhtään tuhoavaa ihmissuhdetta tai ylipäänsä asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta, voimme olla mahdollisimman hyvinvoivia. Tuo hyvinvointi puolestaan hehkuu ulospäin ja meidän on helpompi hymyillä. Teemme hyviä asioita ja ihan jo huomaamattaan viljelemme ympärillemme hyvää fiilistä.

Pakko sanoa, että minulla on juuri nyt todella hyvä olla kaikin puolin. On hyvä ja rauhallinen fiilis sisimmässä, jonka vuoksi tuntuu, ettei mitkään asiat elämässä voi minua lannistaa. Toivon sydämeni pohjasta, että siellä ruudun toisellakin puolella koetaan samanlaisia fiiliksiä – rauhaa, iloa, seesteisyyttä ja vahvuutta. Pyritäänhän siis tällä alkavallakin viikolla hyvään oloon vaalimalla niitä asioita, jotka sen meille tekevät.

Oikein energistä maanantaita jokaiselle! 

Täydellinen poskipuna

Jos minun tulisi valita yksi meikkituote jota ilman en pärjää, se olisi ehdottomasti poskipuna! Ihmettelen aina miksi niin moni vierastaa poskipunan käyttöä tai vaikka ei suoranaisesti edes vierastaisi, niin käyttää sitä todella vähän – jos siis nimeksikään. Itse sudin punaa poskilleni aina ihan huolella, sillä rakastan punaposkia ja toisinaan jätän jopa aurinkopuuteri varjostukset vähemmälle ja teen varjostukset ikään kuin poskipunan avulla. Kiinnitän huomiota myös muiden ihmisten kasvoilla poskipunaan ja se on meikki, jota suosittelisin suomalaisia käyttämään rohkeammin!

Pakkohan ei ole kuitenkaan tehdä ns. mollamaijaposkia, vaan poskipunaa voi käyttää niin monella tapaa. Voit levittää sen limittäin kohti ohimoa, jolloin alueesta ei tule niinkään pyöreä, vaan ennemmin vähän pitkän mallinen. Itse en esimerkiksi koskaan laita poskipunaa pelkästään tuohon poskien pulleimpaan kohtaan, vaan levitän sen aina lomittain. Mielestäni tuolla tapaa lopputuloksesta tulee jopa hieman kasvoja hoikentava sen mollamaijamaisen sijaan. Toki poskipunallakin on lupa leikitellä, joten ei muuta kuin kokeilemaan, mikä toimii omille kasvoille parhaiten!

Olen aina ollut matta poskipunien ystävä ja suosikki sävyni on tähän saakka ollut poikkeuksetta koralli/persikka. Koska olen tummapiirteinen, voin käyttää aika tummankin punertavaa poskipunaa ilman, että se pompahtaa kasvoiltani esiin mitenkään erityisemmin. Toisaalta taas itselleni ei sovi laisinkaan hempeän roosa puna, sillä se jää jotenkin liian hailakaksi eikä oikein korosta kasvojani oikealla tavalla. Tällä hetkellä meikkipussistani löytyy kuitenkin uusi suosikki, joka on kaikkea muuta kuin koralli! Pitkään en ole tosiaan pinkkiä poskipunaa käyttänyt, mutta tämän uutukaisen myötä on pakko sanoa, että on muuten aika kivaa vaihtelua noihin vahvempiin puniin!

Kyseessä on siis Clarinsilta testattavaksi saatu Skin Illusion Blush sävyssä 01 Luminous pink. Se mikä tuotteesta tekee niin erityisen, on sen suloisen pinkki pakkaus, joka on koristeltu sydämin ja rasian kannessa on kätevä peili. Myös itse pakkauksen sisältö on hieman tavallisesta poskipunasta poikkeava, sillä tässä on samassa niin tuo poskipunasieni kuin itse poskipunakin. Mielettömän kätevä esimerkiksi reissulle, johon et voi pakata juurikaan tavaraa mukaan! Itsehän olen tottunut levittämään poskipunan siveltimellä, joten meni hetki opetella levitys tuollaisella sienellä. Yllättävän helposti se kuitenkin onnistuu ja mikä parasta sienellä voit tosiaan levittää poskipunaa poskille pyörivin liikkein ilman, että se tuhrii meikkipohjaa. Ainut miinus ehkä siitä, että väriä tulee helposti liikaa kerralla ellei sientä pyöräytä ensin paperissa tai kämmenellä.

Itse poskipuna on täysin matta ja runsas pigmenttinen. Pieni sipaisu riittää ja mielestäni etenkin tämä pinkki on sävynä sellainen, jota voit käyttää iholle ihan sellaisenaankin ilman muuta meikkiä. Freesaa kasvot kauniisti ja antaa heleän söpön punan poskille. Vai mitä olette mieltä? Itse tykkään tästä kyllä kovasti! Saman sarjan poskipunista löytyy toki vielä tummempiakin tuotteita, eli ainakin koralli ja vielä tummempi havana löytyy Clarinsin valikoimista. Hintaa punalla on ainakin Sokoksen verkkokaupassa 20 euroa.

Kuten kuvasta näkee lopputulos on heleä ja puna sopii ihanasti meikkipohjattomaankin ihoon. Jos täytyy saada nopeasti kasvoihin raikas ilme, on tässä erinomainen kikka!

Löytyykö täältä muita poskipunafriikkejä, joille poskipuna on yksi meikin tärkeimmistä kulmakivistä? Entä mitkä ovat suosikki tuotteenne? 🙂