Millainen on mielestänne tasapainoinen ihminen? Itselleni tasapaino tuo mieleen tietynlaisen tasaisuuden ja rauhan. Itsevarmuuden ja sen, että tiedät, mitä olet, mitä haluat ja mitä tavoittelet elämässäsi. Tasapaino on tila, jossa meillä on hyvä olla ja jossa olemme onnellisimmillamme. Kun ihminen on balanssissa, se suorastaan huokuu ulospäin.
Olen hakenut omaa tasapainoani viime kuukausina aika paljon, sillä oma henkinen balanssini horjui viime syksynä todella pahasti. Kun henkinen tasapaino järkkyy, se vaikuttaa meihin kokonaisuutena. Saatat tehdä asioita joita et normaalisti tekisi ja usein tuollaisessa tasapainottomassa tilassa sellainen yleinen elämänhallinta kärsii. Keskityt ikään kuin siihen kriisitilanteeseen, jonka seurauksena muu elämä jää jopa tilanteen varjoon. Päässä pyörii ainoastaan ne ikävät ja stressaavat tapahtumat. Osa syö suruunsa, osa lopettaa syömisen. Toinen joutuu ottamaan sairaslomaa, kolmas taas hukuttaa kaiken ahdistuksen ylipitkiin työpäiviin. Meillä jokaisella on niin omat tapamme käsitellä tasapainon menettämistä.
Nyt, kun oloni on jo vahvempi, kykenen puhumaan asiasta. Näen itseasiassa kaiken tällä hetkellä selkeämmin ja vaikka olen jopa mokaillut, osaan suhtautua omaan mokailuuni armollisesti. Tein paljon hätiköityjä ratkaisuja ja ikään kuin sokeuduin monien asioiden suhteen. Se oli jonkinlainen sumupilvi, jonka keskellä elin. Koetin hoitaa arkea kuten ennen, vaikka elämäni oli kaikkea muuta kuin tasapainossa.
Olen viime aikoina joutunutkin hakemaan balanssia elämääni uudestaan ja tämä on ollut itsessään mielenkiintoinenkin prosessi. Ei sillä, että haluaisin enää takaisin lähtöpisteeseen, mutta omalla tavallaan tämä kaikki on myös opettanut. Kun jossain kohtaa tasapainoinen elämä oli jopa itsestäänselvyys, sitä on nyt todella ymmärtänyt sen arvon! On mieletön tunne tuntea onnellisuuden fiiliksiä, iloita arjen pienistä asioista ja tuntea olonsa hyväksi. Tällaisiakaan asioita ei oikeasti osaa välttämättä arvostaa ennen, kuin ne menettää!
Kuinka sitten löytää elämäänsä tasapaino ja/tai saada menetetty balanssi takaisin? Kokosin omat vinkkini teille näin alkaneen viikon kunniaksi.
Ole itsellesi armollinen ja anna anteeksi
Iän myötä ainakin omaan elämääni on astunut armollisuus. Välillä me kaikki mokaillaan ja toimitaan väärin, mikä on aivan inhimillistä. Jos joku toinen ihminen tuomitsee sinut, älä kuuntele, tai jos kyseessä on oikeasti väärä teko, pyydä anteeksi ja ota opiksesi. Rakkaus itseään kohtaan lähtee myös omien virheiden hyväksymisestä. Siitä, että me olemme itsellemme armollisia ja ymmärrämme ettemme kykene aina toimimaan täydellisellä tavalla. Eikä meidän tarvitsekaan.
Unohda suorituskeskeisyys
Suorittamalla elämää unohdamme oikeasti ELÄÄ. Tavoitteita saa olla, mutta ole niiden suhteen silti itsellesi armollinen ja aseta ne realistisesti. Itse olen huomannut, että mitä vähemmän suoritan, sitä parempaa jälkeä aikaansaan. Jos teen asioita stressi ja paine päällä, yleensä teen ne jopa huonommin. Pyrinkin kaiken suhteen elämässä siihen, että eläisin mahdollisimman ei-suorituskeskeisesti. Tämä ei ole aina niin helppoa, sillä kriittisyys on se joka nostaa tuolla mielen sopukoissa niin helposti päätään…
Tee ilon kautta
Syöminen, juominen, liikkuminen, työ, vapaa-aika… Pyri siihen, että teet kaiken elämässä ilon kautta! Ota rento asenne asioihin ja unohda pikkutarkkuus. Jos mietitään vaikka syömistä ja juomista, kuinka yksinkertaisia asioita ne ovatkaan? Tänä päivänä teemme kaikesta niin vaikeaa. Uskon siihen, että tasapaino kaiken välille löytyy tietynlaisesta ilosta ja rentoudesta tehdä asioita. Elämä ei ole niin vakavaa. Unohda siis kaloreiden laskeminen, puntarilla ravaaminen, itsesi rajoittaminen, negatiivisuudessa vellominen, väkipakolla salilla puurtaminen, viinistä nillittäminen ja oikeasti tee niitä asioita, jotka tekevät sinusta iloisen ja onnellisen! Olen aivan varma, että mikään itsensä kontrolloiminen tai kyttääminen ei tee kenestäkään aidosti onnellista.
Elä hetkessä
Tämä kohta on suorastaan auennut itselleni viime aikoina! Kuinka tärkeää onkaan elää hetkessä ja tehdä spontaanejakin asioita. Aika kuluu jatkuvasti ja se ettemme antaisi sen lipua vaan ohitsemme on todella tärkeää. Tee jotain sellaista jota et ole ennen tehnyt, tai joka on vastoin tavallisia toimintatapojasi. Lähde spontaanille reissulle tai hulluttele ystävien kanssa! Liian usein me elämme todella tylsästi ja kaavoihin kangistuen. ”En minä voi” tai ”en minä pysty” – bullshit. Kannattaa muistaa, että jokainen hetki on tässä ja nyt ja toista mahdollisuutta samoille asioille ei välttämättä tule enää koskaan.
Tutustu itseesi
Vielä 25 vuotta täytettyäni olin todella hukassa itseni kanssa. Vaikka olen aina ollut todella pohdiskeleva ihminen, mietin tuolloin asioita niin eri lähtökohdista. Olin epävarmempi ja perustin monia elämänarvoja asioihin, joilla on nykyään itselleni todella pieni merkitys. Viidessä vuodessa on tapahtunut ihan mieletön muutos ja siksipä kehotankin myös sinua, tutustu itseesi! Tuo prosessi saattaa viedä vuosia eikä varmasti pääty koskaan, mutta se tuo elämään tietynlaista henkistä tasapainoa ja rauhaa. Mitä paremmin on sujut itsensä kanssa, sitä tasapainoisempaa arki itsensä kanssa on.
Kuuntele ja työstä
Oman henkisen äänen kuunteleminen on yksi tärkeimmistä avaimista tasapainoisempaan elämään. Jos on paha olla, niin silloin on paha olla. Ikäviä tuntemuksia ei tarvitse aina kääntää positiivisiksi, vaan meillä on lupa kokea myös surua tai pahaa mieltä. Tärkeintä on ennemminkin pohtia, mistä tunnetila johtuu ja mikä sen aiheuttaa. Siispä kuunnellaan jatkuvasti, miltä meistä tuntuu, eikä vaan paineta hullun lailla eteenpäin. Kun taas tiedostaa ongelman ja ehkä sen negatiivisen tunteen, kannattaa asioita työstää. Maton alle lakaiseminen on pahinta mitä voimme itsellemme tehdä ja se vie meitä aivan varmasti taaksepäin tasapainoisemmasta minuudesta. Olen oppinut tämän kantapään kautta. Tällä hetkellä pyrinkin käsittelemään kaiken tapahtuneen ja sitä kautta pikkuhiljaa löytämään sen balanssin takaisin elämääni.
Oikein motivoivaa maanantaita teistä jokaiselle!
