Terveelliset browniet

En oikeasti muista milloin olisin leiponut jotain näin mielettömän hyvää! Onkin suorastaan ilo jakaa teille resepti joka onnistui täydellisesti – resepti herkullisen suussa sulaviin suklaabrowniehin. Sen lisäksi, että näissä maku on täys kymppi, ovat myös raaka-aineet luonnollisestikin hieman terveellisempiä. Maussa sitä ei kyllä arvaa, joten hyvin uskallat leipoa näitä vaikka koko perheen brunssipöytään!

Browniet

Maun lisäksi koostumuksesta tuli aivan täydellinen. Juuri sopivan pehmeä ja kiinteä, eivätkä browniet hajoa käsiin. Suklaa maistuu ihanan tuhdisti ja cashewpähkinät taikinan seassa tuovat mukaan herkullisia sattumia. Toki ne voi korvata esimerkiksi mantelin paloilla, jotka nekin varmasti toimivat mielettömän hyvin! Tämä leivonnainen valmistuu myös kovin lyhyessä ajassa ja mielestäni suhteellisin vähäisellä raaka-aine määrällä. Kun kotiin hankkii muutamat perustarpeet; raakakaakaota, kookosöljyä, kookossokeria ja gluteenittomia jauhoja – niillä pärjää jo pitkälle. Siis lähes kaikessa terveellisemmässä leivonnassa. 🙂

Olen tehnyt jokusen brownie-reseptin aikaisemminkin, mutta tälle ne eivät kyllä vedä vertoja. Toisinaan leivonnassa vaan onnistuu niin hyvin, että oikein itsekin miettii mikä tässä tällä kertaa olikaan se juttu! Veikkaan, että tässä reseptissäni kookossokeri on se joka tekee jonkunlaisen eroavaisuuden aikaisempiin resepteihini, joissa olen käyttänyt hunajaa makeuttajana. Pitääkin suosia tuota sokeria hieman useammin leivonnassa, sillä se näemmä toimii mitä parhaiten!

Browniet

Mutta sitten itse reseptiin, kokeilkaa pliis!

Taivaalliset terveysbrowniet (GL, M)

  • 2 dl makeuttamatonta kaura -tai soijajuomaa
  • 0,7 dl avokadoa
  • 1-1,5 dl *Luontaistukun raakakaakaota
  • 1 dl *Luontaistukun kookossokeria
  • 1,5 dl kookoskermaa/maitoa (vain sitä paksua osiota siitä tölkin pinnasta)
  • 2 rkl sulaa *Luontaistukun kookosöljyä
  • 2,5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (kaikki merkit ja laadut käy!)
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1/2 tl laadukasta suolaa
  • Kourallinen cashew-pähkinöitä

Muussataan kypsät avokadot kulhossa mössöksi (tuon 0,7 dl mittasin avokadomössöstä). Lisätään joukkoon kookossokeri, suola, ruokasooda, kookosöljysula ja kaura/soijajuoma. Sekoitellaan ja kaadetaan joukkoon raakakaakao. Kaakaota kannattaa laittaa alkuun desi, jonka jälkeen maistaa kaipaatko lisää. Itse laitoin noin 1,2 dl. Seuraavaksi lisätään kookosmaitotölkin päältä sitä paksua osuutta noin 1,5 dl. Sekoitellaan ja mössätään haarukalla, sekä lopuksi lisätään vielä jauhot. Jauhoiksi käy tosiaan mikä tahansa vaalea gluteeniton jauhoseos. Tässä kohtaa taikinaa kannattaa sekoittaa puukapustalla ja varmistaa ettei siinä ole turhia möykkyjä. Aivan viimeisenä kaadetaan joukkoon cashewit tms. pähkinät. Itse en jaksanut noita pilkkoa, mutta toki pienemmiksi paloiksi murskattuna ovat ehkä lapsillekin helpompia syödä.

Levitetään seos leivinpaperin päälle neliöksi ja jätetään suhteellisen paksuksi. Tästä annoksesta tulee noin 9-12 palaa brownieita, eli jos tahdot isomman satsin niin suosittelen tuplaamaan määrät! Paistetaan uunin keskitasossa noin 15-20 minuuttia. Paistamisen jälkeen annetaan jäähtyä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen levy voidaan siivuttaa haluamansa kokoisiksi neliöiksi.

Sitten vaan nauttimaan! Browniet säilyvät hienosti jääkaapissa tai pakkasessa.

BrownietBrowniet

Tämän reseptin myötä toivottelen jokaiselle oikein rentouttavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Jos leivotte niin kertokaahan mitä mieltä olitte? 🙂

*Luontaistukun tuotteet testiin saatuja. 

Onko kaikella tarkoitus?

Olen aina uskonut vahvasti tarkoitukseen ja siihen, että mikään elämässä ei tapahdu ilman syytä. Todella usein huuliltani kuullaankin tokaisu ”Tällä on jokin tarkoitus”. Olen niitä ihmisiä, jotka uskaltavat uskoa merkityksellisyyteen, vaikka kyseessä olisi mikä tahansa elämän pienikin juttu. Uskon yliluonnolliseen ja siihen, että on olemassa voimia, joita emme ymmärrä. On jotain sellaista, joka ohjaa päätöksiämme, elämäämme ja kaikkea mitä tulemme tekemään tai valitsemaan. Ei ole olemassa vääriä valintoja, on vaan ratkaisuja joihin päädymme.

IMG_0195

Silti viime aikoina uskoni kaikkeen tuohon merkityksellisyyteen on horjunut. Olen kerrannut mielessäni niin paljon asioita, joiden suhteen mietin miksi ihmeessä koin silloin tämän niin oikeaksi ja nyt, kun mietitään – ilmeisesti valinta olikin väärä. Se tuntuu jotenkin kovin epäreilulta ja sitä jopa kyseenalaistaa oman intuitionsa. Enkö kuunnellut riittävän tarkkaan sydäntäni, oliko tunteeni sittenkin väärä? Vai onko elämä yksinkertaisesti sitä, että valitsemme ehkä oikein, mutta oikea valinta kestää tietyn aikaa kunnes se jossain kohtaa muuttuu vääräksi? Onko kaikella vaan aikansa ja paikkansa, eikö mikään tässä elämässä ole pysyvää?

Tavallaan en haluaisi menettää uskoani merkityksellisyyteen. Olen kokenut sen elämässäni aina vahvuutena ja jonkunlaisena voimavarana. Kun vaan uskon ja luotan, kaikki menee lopulta hyvin – kuten pitääkin. Kun sitä elämässään silti tulee tilanteeseen, että se usko ja luottaminen onkin ollut turhaa, alkaa väkisinkin miettimään onko omassa ajattelutavassa oikeasti mitään järkeä? Ei, järkeähän siinä ei nimenomaan ole. Pitäisikö minunkin siis vihdoin ruveta järkityypiksi ja ajatella jokainen valintani vaan sitä kautta? Monesti nimittäin tuntuu, että järjellä valintoja tekevät ihmiset eivät pety. He näkevät asioissa aina sen järkevän puolen ja osaavat jostain syystä valita niin kovin oikein. Tai sitten he eivät vaan myönnä niin helposti virheitään? Ja toisaalta taas, mitä todennäköisimmin he eivät edes mieti tällaisia asioita. Eikä sekään väärin ole.

IMG_0239-3Elämän tarkoitus

Tällä hetkellä kuitenkin salaa toivon, että saisin uskoni takaisin. Uskon siihen, että elämässä on joku logiikka. Ei ole pelkästään tyyppejä jotka haahuilevat täällä ympäriinsä, vaan on olemassa syy siihen miksi olemme täällä. Syy jokaiselle valinnalle, tunteelle, ihmissuhteelle ja kohtaamiselle. Jostain kumman syystä tuon ajatteleminen vaan saa elämän tuntumaan turvallisemmalta. Ei tarvitse pelätä valitseeko väärin, sillä tavallaan valitsee aina oikein.

Olenkin monesti miettinyt onko tarkoitukseen ja kohtaloon uskominen jonkunlaista oman henkisen turvallisuudentunteen pönkittämistä? On helpompaa jättää vastuu tarkoitukselle, kuin ottaa se kokonaan omille harteilleen. Jos järjellä näitä juttuja funtsii, niin juuri noinhan se on. Osa minusta ei kuitenkaan haluaisi uskoa tuota. Välillä mietin mitä jos olenkin väärässä ja millään ei olekaan mitään tarkoitusta?

Uskotteko te siihen, että asiat tapahtuvat kuten niiden on tarkoitettu tapahtuvan? Uskotteko kohtaloon tai muihin yliluonnollisiin voimiin jotka meitä ohjailevat?