Otsikko kuulostaa kieltämättä sille, kuin olisin pahimman luokan alkoholiongelmainen joka pyrkii kuiville. Näin ei kuitenkaan onneksi ole. Otsikko viittaa edelleen meneillään olevaan tipattomaan tammikuuhun, joka tulee muuten katkeamaan viikonlopun sushi & viinittely iltaan. Aivan en siis kuukautta kuivilla vietä, mutta melkein.

Itselleni tipaton tammikuu on ollut tapa jo useampana vuonna. Vaikka periaatteessa inhoankin kaikenlaisia lakkoja ja kieltoja, jäin tipattomalle jälleen ikään kuin vahingossa. Tammikuu on tylsä kuu (kuten kirjoittelinkin) ja siksipä tipatonta helppo viettää. Ei ole ollut yhtään kissanristiäistä tai muutakaan kekkeriä, joissa olisi tullut edes lasi tai pari nautittua. Toisinsanoen – ei ole ollut houkutuksia tarttua  edes yhteen lasilliseen.

Oma suhtautumiseni alkoholiin on nykyään aika vapaamielinen ja rento. Sitähän se ei ole aina tosiaankaan ollut ja pitkään alkoholi olikin elämässäni jonkunlainen tabu. Taustojeni vuoksi se ei kuulunut varhaisnuoruuteeni ja olenkin juonut ensimmäisen humalan vasta 19-vuotiaana. Siitä se sitten lähti, kunnon villi bilevaihe ja vahvan viinan juominen. Sekoilua joka viikonloppu erilaisissa pintaliitokemuissa ja pörräämistä Helsingin yössä. Useamman vuoden jaksoin kunnes kyllästyin. Viimeiset viisi vuotta on menty aika samalla meiningillä, eli juon jos mieli tekee – en juo jos mieli ei tee. Suhtaudun alkoholiin aika rennolla meiningillä ja en tee siitä elämässäni ongelmaa. En tahdo olla tässäkään asiassa täysin mustavalkoinen, vaan toimia kuten hyvältä tuntuu. Ja toisinaan se huppelissa olo tuntuu muuten aika kivaltakin.

Nyt, kun olen viettänyt useamman päivän ja viikonlopun täysin ilman alkoholia, haluan kertoa teille fiiliksistäni. Miltä on tuntunut, plussia ja miinuksia. Tiedän, että lukijoissani on absolutisteja ja ihmisiä joille alkoholi maistuu harvemmin. Silti veikkaan, että suurin osa suomalaisista ei vietä kovin usein 26 päivää putkeen täysin ilman alkoholia. Vaikka et joisikaan itseäsi humalaan, hyvin moni juo viikonloppuna ruoan kanssa tai saunoessa lasin tai pari. Vaikka tuo on tosiaan esimerkillistä kohtuukäyttöä, on se kuitenkin alkoholin käyttöä. On eri juoda yksi, kuin olla juomatta ollenkaan. Ne mahdolliset erot huomaa tosiaan vasta siinä kohtaa, kun alkoholia ei nauti pisaraakaan.

Mitä olen sitten havainnut? Plussat?

Pakko sanoa, että vuosi sitten tammikuussa koin tipattoman vaikutukset jotenkin selkeämmin. Ehkä tähän vaikutti se, että 2016 joulukuussa otin vaan muutamissa juhlissa ja taas 2015 muistan kuinka pikkujouluja oli melkein koko kuu täyteen buukattuna. Joulukuu ei siis ollut kohdallani mitenkään erityisen kostea ja siksipä laskeutuminen tipattomaan sujui hyvin sulavasti.

Se minkä olen kokenut nyt erityisen mukavaksi, on täysin krapulaton elämä. Olen itseasiassa jo unohtanut miltä tuntuu herätä sunnuntaina hirveässä päänsäryssä ja tunteessa, ettei sängystä pysty nousemaan. Kun ei ole darroja, ei mene yhtään päivää hukkaan eikä mieli ole samalla tavalla alamaissa. Toki omani ei ole tänä alkuvuonna ollut erityisen positiivinenkaan, mutta voin vaan kuvitella miltä tämä kaikki olisi tuntunut jos olisin potenut krapulaa edes parikin kertaa! Kahta kauheammalta. Kohdallani krapula nimittäin vetää mieltä maahan pariksi päiväksi juhlien jälkeenkin. Kyse ei ole mistään morkkiksesta vaan ihan yksinkertaisesti alakulosta. Jostain reaktiosta joka kehossani tapahtuu. Ja nämä fiiliksethän siis pahenevat kokoajan mitä enemmän ikää tulee. Ei minulla parikymppisenä mitään ollut!

Myös unenlaatu on ollut tasaisempaa ja kokonaisvaltaisesti parempaa. Rytmit ovat säilyneet, sillä niitä ei ole rikottu yhtenäkään lauantaina. Treenit ovat sujuneet siinä mielessä paremmin, että ne eivät ole varsinaisesti katkenneet missään kohtaa. Kun juhlien jälkeen seuraavalla viikolla suuntaa treenaamaan, tuntuvat painot aina jotenkin vaan niin kovin raskailta. Keho ikäänkuin ottaa vähän takapakkia ja tuntuu heikommalta. Myrkkyjen poistaminen on keholle aikamoinen prosessi, joten enpä tavallaan ihmettele.

Sen enempää en oikeastaan plussia keksi. Käytän kuitenkin alkoholia siten, että se ei häiritse elämääni negatiivisella tavalla. Toki on ne darrat mutta, kun ei juo montaa kertaa kuussa, eivät nekään elämää jarruta. En koskaan tissuttele ja valitsen ruoankin kanssa useimmiten veden viinilasillisen sijaan. Itselläni alkoholi liittyy enemmänkin niihin sosiaalisiin tilanteisiin ja illanviettoihin.

Miinukset:

En oikeastaan keksi mitään muita miinuksia, kuin jonkunlaisen tylsyyden. En tarkoita tällä sitä ettei ilman alkoholia ole hauskaa mutta kaikki se mihin kohdallani alkoholi liittyy, on puuttunut tästä kuusta. Rakastan illanistujaisia, kauniiksi laittautumista ja tukan kihartamista, ystävieni kanssa seurustelua, ravintola-illallisia viinilasin ääressä, syvällisiä viininhuuruisia keskusteluja, fiilistelyä ja jopa nousuhumalan tunnetta. Minulle nämä jutut ovat olleet niin pitkään osa elämääni, että niiden puuttuminen tuo maailmaani jonkunlaisen tyhjän kohdan. Vaikka ystäviä onkin nähty ilman alkoholia, on se silti niin eri kuin asennoitua näkemiseen vähän juhlafiiliksin ja laittautua parempiin. Se tuntuu aina jollain tavalla erityiseltä.

Osa varmaan ymmärtää, osa ei. Vaikka rakastan yksin oloa, on minussakin se sosiaalinen puoli. Vietänkin mieluusti aikaa ystävieni parissa ja jopa baariympäristö aina välillä toimii! Ihmisiä, sosialisointia ja hyvää musiikkia – se on minulle jonkunlaista henkistä terapiaa. Tällaiset jutut ovat tosiaan olleet osa elämääni jo vuosia. Myös seurustellessa kävin ulkona eikä ero ole muuttanut mitään tuon suhteen. En käy nyt yhtään sen vähemmän tai enemmän ulkona, kuin reilu vuosi sitten.

Nyt tammikuussa on tuntunut, että viikot eivät ole ikäänkuin katkenneet aikoihin. Useinhan ne nimenomaan välillä katkeavat viikonlopun laittautumisiin ja ulkona käymiseen. Aina ei edes tarvitse juoda kuin lasi tai pari (jos sitäkään) mutta se, että edes käy jossain. Sitä kaipaan. Tässä kuussa olen jotenkin aivan totaalisen mummoutunut. Tästä on muodostunut itseasiassa hyvä vitsi erään ystäväni kanssa, joka myös viettää tipatonta. On laiteltu toisillemme viestejä kuinka nyt tekisi mieli lasillista hyvää rieslingiä ja hämyistä ravintolan tunnelmaa. Kaksi mummoa kuitenkin istuu kotosalla ja hyvä ettei sukkia kudo. Ja molemmat sinkkujakin vielä!

Kaiken suhteen elämässä on hyvä löytää kultainen keskitie ja mielestäni juurikin se, että välillä testailemme toistakin ääripäätä saattaa osoittaa meille missä se keskitie menee. Aina ei edes tarvitse valita joko tai. Koen, että toisinaan on hyvä miettiä myös omaa alkoholin käyttöä ja sitä, millaisia vaikutuksia sillä on meihin kokonaisuutena. Jokainenhan sen tietää, että mistään terveysjuomasta ei ole kyse ja aina kannattaa vähentää. Kaikki elämässä ei kuitenkaan ole terveellistä – eikä tarvitsekaan olla. Elämästä on lupa nauttia ja jokainen meistä itse tunnustelee mitkä asiat antavat itselleen nautintoa.

Oletteko te viettäneet tipatonta? Jos niin millaisia fiiliksiä?