Inhoan wingsejä, alias siipiä. Täysin yliarvostettua ja hehkutettua safkaa. Eihän niissä ole edes juuri mitään syötävää? Syöminen on myös todella suttaista ja kanoissa on hurjasti kaikenlaisia ällöjä luita sekä jänteitä. Ja tämä mielipide ei tosiaan liity millään tavalla siihen etten syö enää nykyään kanaa, sillä olen aina inhonnut wingsejä.

Vaatteiden parissa työskennellessäni olen tehnyt havainnon, että suomalaiset pitävät kovasti sinisestä. Se on samanlainen turvaväri monelle, kuin musta tai harmaa. Itse taas inhoan sinistä. En tiedä mikä siinä onkin, mutta en vaan pidä väristä ollenkaan! Farkuissa luonnollisestikin toimii, mutta paidoissa, takeissa, jakuissa… Ehkä väri ei sovi itselleni ja tämä inhotus juontaa juurensa siitä – en tiedä?

Minua ei kiehdo luksus. Mieluummin esimerkiksi matkustan kohteeseen jossa on historian havinaa, fiilistä ja ajan patinaa, kuin kohteeseen, joka on täynnä turisteille rakennettuja nähtävyyksiä. En nauti hifistelystä skumppalasi kädessä, vaan ennemmin samoilen ympäri kaupunkia vesipulloni kanssa etsien mitä mielenkiintoisempia kolkkia. Sama pätee myös muotiin, tyyliin ja kauneuteen. Rakastan sellaista vähän boheemimpaa meininkiä ja liian täydellinen asu merkkituotteita myöten ei vaan kiehdo. Sellainen on mielestäni tylsä. En tee töitä säästääkseni luksuslaukkuun tai ostaakseni jonkun merkkituotteen sen merkin tai brändin vuoksi. Paljon iloisempi olen jos teen jonkun huikean löydön kirppikseltä! En vaan ole millään tavalla luksuksen perään tai luksusta rakastava ihminen.

Alepan ja Ässän gluteeniton Pasta d`oro on parempaa, kuin mikään maistamani kallis luomupasta! Vaikka suosinkin paljon myös luomupastoja, pidän silti eniten tuosta edullisimmasta versiosta, joka on tehty maissista. Aina luomu ei siis todellakaan ole sitä parasta, eikä hinta kerro mausta yhtään mitään! Tätä muuten suosittelen teille, joiden mielestä gluteeniton pasta maistuu puulta. Tämä ei nimittäin maistu.

En pidä ryhmäliikuntatunneista. Vaikka nykyisellä salillani ei sellaista järjestetäkään, en ole tosiaan koskaan välittänyt tuosta liikuntamuodosta. Mielestäni se ei ole millään tavalla motivoivaa tai auta tekemään treenejä paremmalla temmolla. Ja olen kyllä käynyt ryhmäliikunnassa, eli kokemustakin löytyy. Täällä ollaan tosiaankin yksilöurheilijoita – henkeen ja vereen.

Inhoan kaikenlaisia tutustumis -ja juhlaleikkejä. Mielestäni ne ovat niin väkinäisiä ja kiusallisia tapoja saattaa ihmisiä yhteen. Hrrr, ahdistavia. Myös erilaiset leikit juhlissa ovat niin noloja. Suorastaan ikäviä. Jos joskus menen naimisiin niin en todellakaan halua häihini mitään perinteisiä hääleikkejä.

En pidä aamuista. Kuten moni tänä päivänä, minä en ole aamuihminen. En nauti kahvikupillista klo.7.00 hymy huulilla. Tuohon aikaan nautin siitä, että saan nukkua vielä täysillä! Minusta ei siis aivan varmasti koskaan tule aamuvirkkua tai ylipäänsä aamuihmistä.

Suuret lihakset eivät sovi naiselle. Hupsista, tämän lauseen sanottuani ääneen moni vetää varmasti herneen nenään! Jokaisella on kuitenkin oikeus mielipiteeseen ja tämä on omani. Mielestäni suuret lihakset naisella tekevät olemuksesta vaan turhan maskuliinisen. Jokaisella on tietysti oikeus muokata kropastaan sellaista, kuin haluaa ja tiedän, että myös pienet lihakset/lihaksien puuttuminen taas ällöttää monia. Itse en vaan ole koskaan pitänyt erityisesti suurista lihaksista ja siksipä kaikki fitness touhu ei ole minua tai silmiäni varten. En ole muuten ikinä myöskään kuolannut bodarimiesten perään! Salilla huhkiva ja pleikkaria pelaava karju on itseasiassa sellainen yhdistelmä, jota en voisi ikinä miehekseni kuvitella. Tiedän, vähän stereotypista mutta tulipahan sanottua. 😀

En pidä suomalaisesta kotiruoasta. Vaikka varmaan suomalaisena tulisikin pitää, nautin enemmän esimerkiksi thaimaalaisesta ja marokkolaisesta keittiöstä. Suomalainen ruoka on paitsi mautonta, myös kovin lihapitoista ja raskasta. Ei tule mieleen yhtään perinteistä suomalaista ruokaa, joka olisi oikeasti hyvää. No ehkä makaronilaatikko, mutta sekin ihan hemmetin raskasta syötävää.

Pidän Facebook-kirppareista! Nykyäänhän todella moni inhoaa kyseistä toimintaa juurikin ohareiden ja av-yv säätämisen vuoksi. Mielestäni fb-kirppikset taas ovat mitä parhain tapa myydä tavaraa nopeasti eteenpäin! Vaikka muutaman oharit olen itsekin joutunut kokemaan, silti pidän kirppiksistä todella paljon ja myynkin niissä suurimman osan käytetyistä vaatteistani. Suosikkejani ovat Kallio kierrättää ja Punavuori kierrättää. Olen tehnyt edellä mainitsemistani paikoista myös muutamia helmi löytöjä, kuten kahdet Leviksen 501 farkut 10-20 euron hinnalla.

Miehet jotka pitävät kissoista ovat mielestäni vau, vau vau! Pidänkin enemmän juuri kissamiehistä, kuin koiramiehistä. Toki eläinrakkaus ylipäänsä on tärkeintä, mutta kissoja kohtaan suurempi rakkaus vieläkin suloisempaa. Kissat ovat ehkä koiria valikoivempia eläimiä ja siksipä niiden suosioon pääseminen hieman hankalampaa. Jos mies onnistuu voittamaan kissat puolelleen, se kertoo mielestäni paljon.

Kengät Dr. Martens / Farkut Levi`s 501 (vintage) / Neule Samsøe & Samsøe / Takki Zara / Laukku Rebecca Minkoff / Huivi Acne / Aurinlasit Ray-Ban

En pidä VS-kosmetiikasta (Victoria`s Secret). Aikaisemmin tosiaan pidin kyllä, mutta nykyään brändi on valehtelematta muuttunut silmissäni enemmänkin sellaiseksi ”teinibrändiksi”.  Omistan heidän muutamia alusvaatteitaan ja niistä on aivan pakko sanoa, että laatu on todella priimaa! Eli niiden puolesta kyllä liputan. Todella kestäviä ja eivät mene pesussa miksikään. Kuitenkin ne kaikki vaniljan tuoksuiset vartalovoiteet ja tuoksut, ei kiitos.

Macaronsit – so boring! Visuaaliselta ilmeeltään ihan nättejä joo, mutta maku ei kyllä voita ainakaan minua puolelleen. En siis todellakaan ymmärrä hypeä noiden ympärillä. Hinnatkin ihan pilvissä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat niitä vaan koristeiksi kuviinsa. Niin tylsää ja jo ainakin sata kertaa nähtyä.

Oliko yhtään kohtaa johon voitte samaistua? Tai kohtaa joka herätti ärtymystä tai päinvastaisen reaktion? 🙂