Lehtikaalisipsit

Jälleen ollaan perjantaissa! Ihan uskomatonta vauhtia mennyt tämä vuoden ensimmäinen viikko ja kieltämättä tässä ollaan jonkun verran päivissä ja rytmeissä sekaisin. Koska on kuitenkin perjantai ja viikonloppu – tahdon jakaa teille erään herkkuvinkin, joka sopii erinomaisesti myös kaikille uuden vuoden terveellisemmin aloittaneille!

Lehtikaalisipsit

Kuten otsikkokin sen kertoo – kyseessä ovat lehtikaalisipsit. Valmistan kyseisiä sipsejä suhteellisen usein viikolla tai viikonloppuisin jos mieli tekee jotain suolaista naposteltavaa. En ole oikein koskaan tykännyt erityisemmin perinteisistä sipseistä tai poppareista, mutta kaikesta muusta dipattavasta kyllä! Rakastan dippejä ja voisinkin dippailla kasviksia vaikka joka ikinen ilta. Seurustellessa sitä tulikin harrastettua suhteellisen usein, mutta näin yksinään kuitenkin vähemmän. Itsekseen tulee nimittäin vietettyä leffailtoja vain aniharvoin – jos oikein koskaan.

Lehtikaalisipsien valmistus on todella helppoa. Siispä jos kaipaat jotain terveellistä suolaisempaa naposteltavaa sipsipussin sijaan – suosittelen testaamaan näitä! Ovat kovin rapsakoita ja maukkaita. Kaveriksihan voi pilkkoa halutessaan vielä paprikaa, porkkanaa ja kurkkua, joita niitäkin dippailla.

img_8163img_8227-2

Lehtikaalisipsit

  • Tuoretta lehtikaalta
  • Oliiviöljyä
  • Mausteita
  • 1/2 limettiä

Dippi:

  • 1/2 prk Oatlyn iMat Fraichea (maidoton kermaviilin korvike)
  • 1/2 pss dippimausteseosta/omat mausteet

Revitään lehtikaalen varresta lehtiosat ja laitetaan ne kulhoon. Lisätään joukkoon runsaasti oliiviöljyä, puristettu limetin mehu ja haluamiaan mausteita. Itse käytin mm. mustapippuria, laadukasta suolaa, korianteria ja paprikamaustetta. Sekoitellaan jotta öljy ja mausteet imeytyvät kaalin lehtiin kunnolla.

Levitetään sipsit pellille leivinpaperin päälle ja paistetaan uunin keskitasossa 150-160 asteessa noin 20 minuuttia uunin tehoista riippuen. Tarkoitus on kuivattaa lehtikaalen lehdet ja siksipä niitä kannattaakin käännellä paistettaessa. Valmistetaan dippi sipsejä varten kasvispohjaiseen kermaviilin korvikkeeseen. Itse käytin valmista dippiseos-pussukkaa, mutta terveellisintähän on valmistaa dippi itse. Makuasioita!

Sitten vaan leffa pyörimään ja nautiskelemaan!

Lehtikaalisipsitimg_8252

Onko joku muukin ehkä hurahtanut lehtikaalisipseihin? 🙂

Niin ja oikein rentouttavaa loppiaista jokaiselle. Ulkona on aivan ihana keli pakkasesta huolimatta!

Kun et ikinä opi

img_3642

Välillä minusta tuntuu, että olen ihminen joka ei koskaan opi. Olen se joka tulee aivan liian usein satutetuksi vaan ja ainoastaan siksi, että itse lopulta päättää toimia kuten toimii – valitsee väärin. Kipumuistini on ilmeisen lyhyt, sillä aika vaan auttaa unohtamaan kohdallani. Jopa suuri inho tai vihakin laantuu päivien kuluessa. Vaikka kykenen kirjoittamaan fiksusti – toisinaan tuntuu etten itse osaa toimia kirjoitusteni mukaan. En osaa vältellä ihmisiä joiden tiedän aiheuttavan minulle lopulta mielipahaa. En tiedä mikä minua vaivaa mutta toivoisin, että joku päivä onnistuisin todella suojelemaan sisintäni ja oppisin, että tietyt ihmiset tai tilanteet eivät vaan muutu. Ihan turhaan annat muutokselle mahdollisuuden jos olet loppupeleissä siinä yksin.

Tämä pätee asiaan kuin asiaan ja koskee mitä tahansa ihmissuhdetta. Mielestäni jokainen sellainen joka aiheuttaa sinulle loppupeleissä vaan pahaa oloa ja ahdistusta – tulee karsia elämästä. Eikä auta, että laitat ihmissuhteen tauolle, vaan se tulee oikeasti poistaa elämästä. Siis POISTAA. On olemassa kuitenkin tyyppejä, jotka oikeasti välittävät ja kohtelevat sinua hyvin. Miksi pitäisit elämässäsi ne paskiaiset? Jotkut kuitenkin vielä kunnioittavat, arvostavat ja kohtelevat sinua ansaitsemallasi tavalla. Jos itse jotain toivon, toivon itselleni rohkeutta ja voimaa katkaista vääränlaiset ihmissuhteet. Jos loppupeleissä tulos on aina se, että itket toisen sanoja tai tekoja – on syytä miettiä onko kyseisellä ihmissuhteella oikeasti minkäänlaista tulevaisuutta? Onko se arvokas? Jos et ole arvokas toisen silmissä – tuo ihmissuhde ei ole arvoisesi.

Tämä litania on niin helppo kirjoittaa ja kerta toisensa jälkeen sitä olen itselleni hokenut. Se, että menen niin pitkälti tunteideni mukaan on vaan lopulta kiroukseni. Pitäisi osata ajatella järjellä ennen kuin antaa sydämestään enää ikinä yhtikäs mitään. Miksi se onkin niin hurjan vaikeaa? Siinä kohtaa, kun olet vahvoilla – sinua taas isketään ja hupsista, oletkin taas heikko. Paluu lähtöruutuun hiiohoi! Voi olla ettei moniakaan tällaiset tunne-elämän perus kolhut satu, mutta kirottu herkkyys – aina sattuu ja kaksin verroin kuin viimeksi.

Kai tämä on vaan ihmisyyttä ja elämää – jonkunlaista elämänkoulua. Ehkä kymmenen vuoden päästä voin jo sanoa oppineeni?