4 x välipalavinkki

Rakastan välipaloja. Oikeastaan voisin elää pelkästään niillä ja olla syömättä kunnon ruokaa laisinkaan. Olen aina ollut tällainen – lapsesta saakka. Tässä selitys myös teille, jotka kyselitte ruokapäiväkirja-postauksessa miksi syön vain yhden lämpöisen aterian päivässä. Yksinkertaisesti tykkään vaan enemmän välipaloista ja syön niitä mieluummin, kuin kunnon ruokaa.

Itse en ole koskaan kyseenalaistanut tapaani nauttia vain kerran päivässä lämmintä ruokaa. Yleisesti ottaen tuo ihmetys on tullut aina ulkopuolelta ja olen monesti miettinyt, että miksi? Mielestäni siinä ei ole mitään outoa. Toiset tykkäävät syödä pari kertaa päivässä isomman satsin ja toiset taas muutaman tunnin välein pienempiä aterioita – itse lukeudun jälkimmäiseen. Tärkeintä on mielestäni se ettei nälkää nähdä ja keho saa monipuolisesti erilaista ravintoa!

img_5511

Omalla kohdallani välipala ei kuitenkaan ole automaattisesti sokerijogurtti tai joku epäterveellinen kakun siivu – kuten ehkä arvata saatattekin. Suosin arjessani terveellisiä välipaloja ja nautiskelen niin suolaista, kuin makeaakin. Itselleni tärkeintä on syödä monipuolisesti ja siksipä haalin jatkuvasti uusia välipalaideoita. Tykkään kokeilla uutta ja varioida vanhaa. Tässä postauksessa haluan jakaa teille muutaman hyväksi toteamani makeanpuoleisen välipalan, joita arjessani suosin. Toivottavasti saatte näistä ideoita omaan ruokavalioonne!

Luomu raakasuklaa

Suosin raakasuklaata ruokavaliossani lähestulkoon päivittäin. Syy tähän on se, että pidän sen mausta ja koen raakasuklaan hyväksi välipalaksi. Suklaa on ihanan tuhtia ja täyttävää. Jo parilla palalla saa paitsi suun makeaksi – myös mielen virkeäksi. Raakasuklaa sopii sellaisenaan kahvihetkeen tai napattavaksi kiireessä verensokeria kohottamaan. Pidän myös ruokailun jälkeisestä makeasta, johon tämä suklaa sopii vallan mainiosti! En kehoita ketään korvaamaan raakasuklaalla aterioita, mutta se on sopiva välipala.

Omaan aika montakin raakasuklaa suosikkia, mutta tällä hetkellä uusin ehdoton ihastus on Lovechockin käsin tehty karpalosuklaa! Sain suklaata testiin Sugar Helsingiltä pari levyä ja pakko sanoa, että upposivat suuhuni vähän turhankin nopsaa… Parasta suklaassa on se, että maku on hieman maitosuklaamainen. Jospa siis perinteinen raakasuklaa on makuusi liian tuhtia – saattaisit pitää tästä! Makua on pehmitetty mm. baobab-jauheella, hasselpähkinällä ja Bourbon vaniljalla. Plussaa myös edullisesta hinnasta kokoonsa nähden (4,99 € Ruohonjuuressa).

img_5506img_5504

Tuhti suklaa-chiavanukas

Raakakaakao ja chiat – ehkä paras yhdistelmä aikoihin! Suklaisen tuhdit chiavanukkaat ovatkin lemppareitani. Helppoja, herkullisia ja todella täyttäviä. Chiojen kanssa ei kyllä tarvitse edes miettiä, että tarvisi rinnalle jotain muuta välipalaa. 🙂

Valmistan vanukkaat tavallisesti yön aikana jääkaapissa. On helppoa, että seuraavana päivänä on sitten yksi välipala valmiina odottamassa. Jos tulossa on kiire päivä – on hyvä ennakoida. Suklaan ystävä ei välttämättä kaipaa chiavanukkaaseensa mitään lisuketta, mutta halutessaan joukkoon voi laittaa vaikka siivutettua banaania. Omani syön todella usein ihan puhtaasti sellaisenaan – toisinaan koristelen lisukkeilla. Chiojen kanssa kannattaa muuten muistaa riittävän pitkä hautumisaika jotta siemenet pehmenevät terpeeksi! Raakoina ne kipeyttävät herkästi vatsan.

Resepti:

  • 2 dl luomu kaurajuomaa
  • 2 rkl chian siemeniä
  • 5 pehmeää luomu taatelia
  • Hyppysellinen laadukasta suolaa
  • 1,5-2 rkl raakakaakaota

Blendataan aineosat ja laitetaan suljetussa rasiassa yöksi jääkaappiin muhimaan. Nautitaan seuraavana päivänä välipalana tai miksei aamiaisenakin.

suklaavanukas

Riisikakut luomu hillolla

Aikanaan ihmettelin kuinka jotkut suosivat niin kovasti riisikakkuja ruokavaliossaan – nehän maistuvat ihan puulta! Edelleen olen samaa mieltä, riisikakut ovat mauttomia sellaisenaan. Olen kuitenkin vihdoin löytänyt itselleni mieluisan tavan nauttia kyseisiä kakkuja ja se on ehdottomasti hillon kera. Makeahko variaatio on paras! Hillo on toki luomu hilloa, johon ei ole lisätty sokeria. Oma suosikkini on Nature`s Energyn karhunvatukkahillo, jota myydään esimerkiksi Punnitse & Säästä -liikkeessä. Aivan ihanaa eikä ole muuten liian makeaakaan.

Näistä kakkusista on tosiaan tullut osa arkeani ja kauppalistaani. Enää ei tarvitse miettiä miten näitä popsisi, sillä se itselleen paras tapa on löytynyt.

img_5537img_5530

Pehmeät luomu aprikoosit

Pidän todella paljon kuivatuista hedelmistä. Olen itseasiassa aina ollut se tyyppi joka syö myslinkin seasta ne kaikki rusinat ja muut sattumat – jättäen jäljelle pelkät hiutaleet. Kuivatut hedelmät ovat suurta herkkuani! Niiden suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Hedelmät sisältävät usein paljon keinotekoisia lannotteita, lisättyä sokeria ja muita kemikaaleja. Suosinkin pelkästään luomua. Parhaita ovat Luontaistukun pehmeät luomu aprikoosit (*saatu testiin), jotka tulevat pienissä pussukoissa ja ovat aina ihan super pehmeitä! Luomulaatu takaa myös sen ettei kemiallisia lannotteita ole käytetty – ja tämä muuten maistuu aprikooseista aika selkeästi.

Mielestäni kuivatut hedelmät ovat hyvä välipala. Toki niitäkään ei välttämättä ihan joka päivä tarvitse pussillista kiskoa, mutta en suhtautuisi niihin yhtä kriittisesti kuin moni suhtautuu. Hyvä välipalavinkki ja todella helppo kantaa vaikka mukanaan laukussa. Itse teen usein pussukoita joihin sekoittelen pähkinöitä, manteleita ja kuivattuja hedelmiä. Noita pussukoita on helppo ottaa mukaan töihin tai kaupungille.

Luomu aprikoosit

Siinä tosiaan neljä suosikkiani makeista välipaloista. Seuraavassa osassa voisin listata sitten suolaisia vastaavia. Nuorempana olin aikamoinen makeahirmu – iän myötä olen alkanut tykkäämään myös suolaisesta. Pyrinkin pitämään ruokavalioni tasapainoisena makean ja suolaisen suhteen. Kärsin nykyään enää harvoin makeanhimoista ja ero entiseen on huomattava. Uskon, että jotain teen oikein sillä tuokin hirveä sokeriloukku on vaan hävinnyt. Se ei ole kuitenkaan vaatinut sitä, että laitan sokerin kokonaan pantaan (kuten näkyy) mutta makeiden juttujen laatuun kiinnitän huomiota. Mielestäni on ihanaa ettei elämäänsä tarvitse rajoittaa, vaan voit syödä mitä mieli tekee.

Toivottavasti saitte postauksesta jotain ideoita ruokavalioonne, vaikka osa varmasti on monelle jo entuudestaan tuttuja juttuja!?

Näiden myötä toivottelen oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Huomenna vaihtuu sitten vuoksi – jaiks. 🙂

Kuluneen vuoden fiiliksiä

Selasin eilen illalla blogiani tammikuusta 2016 lähtien tähän päivään saakka. En avannut jokaista postausta, vaan luin lähinnä otsakkeet. Vuosi on pitänyt kyllä sisällään paljon. Itseasiassa jopa aika paljon asioita, joita en olisi edes muistanut kirkkaasti ilman blogia. Tämähän on itselleni kuin päiväkirja. Kun pyörittelet juttuja päässäsi, on huojentavaa kirjoittaa niitä ylös. Monesti aloitankin tekstejä ihan vaan ajatusten virrasta ja osa päätyy julkaistuksi – osa taas ei. Jälkikäteen on tavallaan kiva, että on jonkunlainen kanava josta lukea kuluneista tapahtumista ja fiiliksistä.

img_6801-2

Vaikka koen, että vuosi 2016 on pitänyt sisällään useita elämänmuutoksia, silti koin tekstejä selatessani jonkunlaista paikalleen jämähtämistä. Muutoksia on kyllä tapahtunut mutta tunnemaailmani polkee jollain tavalla sitä samaa ympyrää. Olen ikäänkuin lähellä lähtöpistettä, vaikken kuitenkaan itse lähtöpisteessä – onneksi. Tuntuu ehkä jopa vähän nololtakin myöntää, että vuodessa ei ole saanut aikaan muutoksia, joita moni muu ihminen aivan varmasti saisi. Tiedän, että asiat ottavat aikansa mutta silti. Usein ihailenkin ihmisiä, jotka tuntuvat ponnistavan hankalistakin elämäntilanteista kohti uutta huomista lähestulkoon samantien! Joillekin asiat vaan ovat helpompia – tai sitten ne vaan unohdetaan. Haudataan ja jatketaan eteenpäin.

On ylipäänsä hassua, että ihmiset asettavat itselleen aikarajoja. Mihin mennessä pitää tehdä sitä tai tätä ja koska heittää vanhat tunteet lopullisesti romukoppaan. Loppupeleissä meidän olo täällä on kuitenkin jollain tavalla aika rajatonta ja ajatonta. Aika kuluu halusimme tai emme – ja loppukin tulee joskus. Ainakin itseäni tahdon jatkuvasti muistutella ottamaan aikaa niin paljon, kuin sitä tarvitaan – huonoa omaatuntoa potematta. Toki päätökset ovat tärkeitä joissain asioissa ja ne vievät meitä kohti huomista. Jos emme koskaan tee päätöksiä ja siirtoja, emme voi tietää mitä tämän nykyisen oleskelualueen ulkopuolella on.

img_6803-2

Toisaalta taas koen, että kulunut vuosi on opettanut paljon. Tällä hetkellä on tunne, että tahdon kuunnella itseäni ja mennä eteenpäin juuri sillä vauhdilla mikä on minulle otollisin. Olen oppinut sen, että puhumattomuus ei kannata koskaan. Oppinut ymmärtämään omaa minuuttani paremmin, kokemaan negatiivisia tunteita ja jopa käsittelemään niitä. Lukkoja on ollut todella paljon mutta uskon niiden avautuvan pikkuhiljaa. Otin isohkon riskin myös työkuvioiden suhteen ja olen tyytyväinen! Myöskin ystävyyssuhteistani muutama on syventynyt henkisellä tasolla entistä lujemmaksi ja sekin lämmittää mieltä. Olen ymmärtänyt myös sen ettei vihanpito ratkaise koskaan ongelmia – vaan on itsessään ongelma.

Kiteytettynä – vaikka vuosi on ottanut, on se myös antanut. Opettanut. Vastoinkäymiset voimaannuttavat ja tekevät meistä usein vahvempia ihmisinä. Vaikka tavallaan en tavoittele suurta vahvuutta, tuo vahvuuden tunne myös parempaa kykyä selvitä elämässä ja jatkossa selvitä vastaavista tilanteista. Esimerkiksi eroprosessi on ollut itselleni oikeastaan ensimmäinen kunnollinen eroprosessi, jos nuoruuden suhteita ei lasketa. Nyt tiedän miltä sekin tuntuu, kuinka vaikeaa toisesta ihmisestä luopuminen voi henkisellä tasollakin olla. Vaikka jokainen ihmissuhde onkin uniikki, tuo ehkä eron kokeminen jotain uutta näkökulmaa myös tulevaisuuteen. Vaikka toki toivon ettei tällaisia tunteita tarvisi enää koskaan läpi käydä.

img_6796-3

Haluan kiittää myös teitä kuluneesta vuodesta! On ollut ihan mahtavaa kuinka olette jaksaneet tsempata, kannustaa ja ottaa kommenteillanne osaa keskusteluun. Olette tuoneet minullekin uusia näkökulmia ja monessa asiassa saaneet oloni tuntumaan sille – etten ole ainoa. Oikea sana on varmaan myötäeläminen, siltä kommenttinne ovat usein tuntuneet! Vaikka emme tunnekaan, koen silti omaavani jonkunlaisen suhteen myös teihin kasvottomiin anonyymeihin lukijoihin. Siispä kiitos. Ilman teitä ei olisi tätä blogia – mikä on muuten aika iso juttu!

Toivottavasti jokaisella teistä on ollut hyvä vuosi ja uskotte vuoden 2017 olevan vieläkin parempi. Itse odotan tulevalta paljon ja tiedän, että tulevasta vuodesta tulee hyvä. Jollain tavalla jopa erityinen – siltä minusta tuntuu.

Rentouttavaa torstaita! Jos teillä on muuten jotain palautetta, kehitysideoita tai muuta blogiin liittyvää niin nyt saa kertoa? 🙂 Toki niitä lueskelen kommenteista aika säännöllisesti, mutta jos tulee nyt juuri jotain erityistä mieleen niin olen korvana! Blogini kehittymisen kannalta teidän mielipiteillänne on aika suuri merkitys.