Enää muutama hassu päivä ja vuosi vaihtuu. Tässä kohtaa joulukuuta onkin hyvä muistella kulunutta ja suunnitella tulevaa. Olen muutamaankin otteeseen sen maininnut, että uskon vuoden 2017 olevan erityisen hyvä ja odotan siltä paljon.

Moni onkin tehnyt jo lupauksia uudelle vuodelle ja saman ajattelin tehdä minäkin. Mielestäni tulevaan on aina hyvä asettaa päämääriä, joiden kautta elämästään voi mahdollisesti tehdä jopa entistä parempaa. En ymmärrä miksi niin moni edelleen suhtautuu uuden vuoden lupauksiin negatiivisesti? Ehkä lupauksiaan ei tarvitse ottaa haudan vakavasti ja jos joku kohtaa jää toteutumatta – niin sittenpä jää. Sen voi siirtää sitten taas seuraavaan vuoteen. Tärkeintä on mielestäni tavoitella ja asettaa itselleen haasteita.

Alla omia lupauksiani pian alkavalle vuodelle 2017.

Pyrin päivittäiseen onnellisuuteen. Onnellisuus ei ole jossain hamassa tulevaisuudessa vaan se on nyt – juuri tässä hetkessä. Onnellisuutta ei kannatakaan mielestäni rakentaa johonkin tulevaisuuteen sitten, kun -periaatteella, vaan onnellisuuteen tulee pyrkiä ihan joka ikinen päivä. Vaikka se kuinka kliseiselle kuulostaakin, meistä useammalla on valinnanvapaus. Kukaan muu ei päätä elämästämme ja siksi kannattaakin jatkuvasti pyrkiä onnellisuuteen ja niiden asioiden vaalimiseen, jotka tekevät elämästämme parempaa. Vuonna 2017 tahdonkin olla onnellinen ja tehdä asioita, jotka tekevät minusta onnellisemman.

Menen valokuvauskursseille. Olen jo pitkään halunnut kehittyä kuvaajana ja oppia uutta. Vaikka uskonkin kyseisen taidon kohentuvan etenkin kuvaamalla, kaipaisin puuhaan uusia näkökulmia ja oppeja. Moni bloggaajahan ravaa kursseilla alituiseen – minä olen käynyt vaan yhden ainoan muutaman tunnin peruskurssin. Jo työni puolesta kaipaisin toisinaan pientä boostausta taitoihini.

Ostan enemmän luomua ja suomalaista. Vaikka jo kuluneenakin vuonna luomuruoan syöntini on lisääntynyt, haluan tulevana vuonna panostaa siihen vielä entistä enemmän. Kaiken ei tarvitse olla luomulaatua mutta pienillä valinnoilla voimme silti vaikuttaa paitsi omaan kehoomme – myös ympäristöön. Panostan myös suomalaisuuteen ja ostankin elintarvikkeita niin usein kotimaisena, kuin vaan mahdollista!

Opiskelen uutta. Viime aikoina olen alkannut miettimään myös opiskelun mahdollisuutta. Mitä jos vielä palaisin koulun penkille tai kehittäisin itseäni vaikka avoimessa yliopistossa? Aina kehittämiseen ei välttämättä tarvita edes koulua, vaan voit tehdä sitä ihan kotisohvaltakin. Kirjasto on täynnä kirjoja aiheesta, kuin aiheesta ja netti pullollaan tietoa. Tällä hetkellä kiinnostaa etenkin valokuvaus, markkinointi, äidinkieli, sekä kaikki henkiseen hyvinvointiin liittyvä.

Vahvistan vahvuuksiani. Jokaisella meistä on osa-alueet joissa olemme vahvoja. Näin 29-vuotiaana koen, että tiedostan ne omalta kohdaltani aika hyvin, mutta monen asian suhteen olen silti aivan liian usein epävarma. Tulevana vuonna haluankin kehittää heikkouksiani ja vahvistaa vahvuuksiani. Uskon, että itsensä kehittämisellä voimme saada lisää itsevarmuutta. Osittainhan itsevarmuus perustuu nimenomaan tietoon, opittuun taitoon ja kokemukseen.

Juon enemmän vettä ja vihreää teetä. Vedenjuonti on sellainen seikka, jonka suhteen voisi aina olla aktiivisempi. Toinen juttu johon sain nyt joululomalla ihan uutta kipinää on vihreän teen juominen. Haluankin jatkossa vähentää kahvia ja ottaa yhä enenevissä määrin tilalle teen. Kipinä teenjuontiin lähti siskoni matkakertomuksista Japanista. Japanilaiset juovat hurjasti teetä ja ovat yleisesti ottaen hyvinvoivaa kansaa. Kuulemma ruoka on suhteellisen epäterveellistä, joten runsaan teenjuonnin on pakko olla heidän salaisuus! Ainahan sitä voi ainakin kokeilla ja katsoa onko tuolla muutoksella minkälaisia vaikutuksia. 🙂

Vierailen epämukavuusalueella. Vaikka onnellisen elämän avaimet löytyvätkin hyvin pitkälti mieluisista asioista ja niiden tekemisestä – uskon epämukavuusalueella olemisen kasvattavan meitä. Siellä se kehitys useimmiten tapahtuu. Olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen ihminen ja siksipä kaikki epämiellyttävä on monesti niin kovin vastenmielistä – sellaista mitä en halua tehdä. Olen kuitenkin päättänyt, että vuonna 2017 teen myös niitä asioita, jotka eivät välttämättä ole aina niin mukavia. Kohtaan pelkoja, ennakkoluuloja ja haastan itseäni!

Säästän. Vuonna 2017 olen päättänyt karsia turhia menoja ja laittaa joka kuukausi säästöön hieman enemmän. Vaikka jatkuvasti pyrinkin rahaa säästämään, olen ollut aina sen suhteen aika rento tyyppi. Tavallisesti säästän alkuvuoden ja käytän melkein kaikki säästöt lomareissuilla tai ylipäänsä kesän aikana. Syksyllä aloitan taas säästämään ja teen mahdollisesti jotain suurempia hankintoja jos tarve vaatii. Olen aina suhtautunut rahaan todella rennolla otteella ja sen suhteen voisinkin tehdä muutoksia tulevana vuonna. Pahan päivän varalle säästäminenkään ei ole ehkä ihan typerää…

Stressaan vähemmän somettamisesta. Vaikka blogi onkin nykyään toinen työni, haluan tulevana vuonna pyrkiä sen kanssa mahdollisimman stressittömään tekemiseen. Stressi ei toimi kohdallani ainakaan positiivisella tavalla, joten sen suhteen minun kannattaa todellakin valita se mahdollisimman stressitön väylä. En ylipäänsä halua ottaa paineita somesta ja sisällöntuottamisesta. Itseasiassa parasta sisältöä tulee silloin, kun stressitasot ovat mahdollisimman matalalla.

Huolehdin hyvinvoinnistani. Keho on temppelini. Haluan tulevanakin vuonna vaalia sen hyvinvointia ja huolehtia siitä vieläkin paremmin. Henkinen hyvinvointini on ollut erityisesti loppuvuodesta koetuksella, joten sen suhteen tahdon vahvistua. Vuonna 2017 en ajatellut treenata enemmän tai pyrkiä kovempaan itseni rääkkäämiseen – päinvastoin. Jooga on ollut pitkäaikainen haaveeni, joten sitä voisin ainakin kokeilla. Tällä hetkellä liikunnan suhteen elämässäni on hyvä balanssi, joten sitä ajattelin jatkaa myös vuonna 2017.

Sellaisia lupauksia kirjoittelin itselleni ylös. Joko te olette miettineet mitä lupaatte vuodelle 2017?