Viime kuukausiin on kuulunut hyvin paljon itsetutkiskelua. Elän jonkunlaista murrosvaihetta ja käyn nyt ylipäänsä todella paljon läpi elämääni ja sitä mitä siltä haluan. Yksi osa-alue jota olen miettinyt on oma persoonallisuuteni ja käyttäytymiseni. Olen oikeastaan vasta ihan viime kuukausina todella oivaltanut ja hyväksynyt sen, että yksi vallitseva persoonallisuuteni piirre on nimenomaan introverttius.

Todella pitkään olen miettinyt miksi olen tällainen. Miksi olen useammin mieluiten yksin, kuin lähden porukan kanssa ulos? Miksi väsyn niin nopeasti suurissa ihmisjoukoissa ja miksi koen ahdistusta ylipäänsä isoissa ryhmissä hengailusta? Miksi olen niin kipuherkkä ja koen jatkuvasti erilaisia olotiloja tai fiiliksiä? Miksi omistan useita läheisiä ihmissuhteita, mutta en kuulu mihinkään suureen kaveriporukkaan? Miksi olen todella usein varautunut ja jopa suojeleva? Miksi lataan akkuja hiljaisuudessa enkä ihmisten keskellä?

Valtaosa ihmisistähän on extrovertteja, eli energiaa muista ihmisistä ammentavia. Extroverteille on tärkeää elää sosiaalista ja aktiivista elämää. He ovat useimmiten puheliaita ja viettävät paljon aikaa muiden ihmisten seurassa. Introvertit taas nauttivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Meille akkujen lataaminen on nimenomaan omaa aikaa ja itsekseen olemista. Introvertille ei ole painajainen viettää viikonloppu itsensä kanssa omia juttuja puuhastellen. Me emme kaipaa jatkuvasti sosiaalisuutta, vaan ammennamme voimaa omasta tekemisestämme. Useimmiten introvertit ovat ylipäänsä sosiaalisissa tilanteissa rauhallisempia, eivätkä halua olla huomion keskipisteenä. Introverttius ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on nössö, syrjäytynyt tai huonolla itsetunnolla varusteltu.

Aikaisemmin koin todella usein jopa huonoa omaatuntoa persoonallisuuteni piirteistä ja etenkin siitä, että kaipaan niin paljon yksin oloa. Olisi kovin siistiä olla super energinen ihminen joka sosialisoi siellä täällä – eikä koskaan väsy. En kuitenkaan ole sellainen. Väsyn ja stressaannun menemisistä todella herkästi. Se, että olen vihdoin oppinut ymmärtämään luonnettani ja löytänyt nimenomaan syitä käyttäytymiseeni auttaa ymmärtämään omaa minuutta paremmin. Mitä paremmin itsesi tunnet, sitä paremmin myös tiedät millaisten ihmisten seurassa viihdyt ja millaisia ihmisiä elämääsi kaipaat. Osaat myös vaatia tiettyjä asioita ja uskallat sanoa ne ääneen. Introvertti yksinkertaisesti kaipaa enemmän omaa rauhaa, kuin extrovertti ja sen hyväksyminen on mielestäni kovin tärkeää oman jaksamisen kannalta.

Suurin osa ihmisistähän on extrovertteja tai sekoitus molempia persoonallisuuden piirteitä. En miellä itseänikään sataprosenttisen introvertiksi, mutta enemmän luonteeni menee sinne introvertin puolelle. Myös erityisherkkyys on ominaisuus, jonka koen omaavani. Vaikken ole siitä numeroa halunnutkaan tehdä – uskon vahvasti olevani ainakin osittain erityisherkkä. Uskon, että suurin osa introverteista omaa erityisherkkyyden piirteitä, sillä puhutaan todella pitkälti samankaltaisista ominaisuuksista. Hajut, maut, tunteet, järkytys, äänet ja ärsykkeet tuntuvat normaalia vahvemmin. Itse reagoin esimerkiksi todella vahvasti nimenomaan ääniin ja tuntemuksiin. Kuormitun herkästi ja myötäelän jopa tuntemattomien järkyttäviä kuoleman tapauksia.

Kengät Dr. Martens / Legginsit H&M / Neule Samsøe & Samsøe / Takki Zara

Tällä hetkellä koen, että vaikken tiedäkään sataprosenttisesti mitä tulevaisuudeltani haluan ja kipuilen asioiden kanssa – olen oppinut itsestäni todella paljon. Uskallan myöntää olevani introvertti, herkkä ja ujokin. Olen tällainen. Vaikka kuulunkin luonteeni perusteella vähemmistöön, en halua häpeillä sitä. Ehkä enemmänkin haluaisin tuoda esiin sitä, etteivät introverttiuden piirteet tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä. Kenenkään ei tarvitse muiden ihmisten vuoksi yrittää olla jotain, mitä ei todellisuudessa ole.

Oletteko te introvertteja vai extrovertteja? Miten nämä ominaisuudet näkyvät teissä? Olisi ylipäänsä mukava kuulla kommenttejanne aiheesta – sikäli mikäli sellaisia heräsi?