5 x suosikit juuri nyt

1. Nick`s peanuts n fudge -patukka

Sain tällä viikolla aivan ihanan lähetyksen Nick`siltä! 😍 Lähetys sisälsi läjän heidän herkullisia patukoita ja jäätelöä. Brändi on minulle kohtuullisen uusi tuttavuus, sillä jäätelöä maistoin taannoin ensimmäistä kertaa ja samoin yhtä patukoista (peanuts n fudge). Se mikä brändistä tekee mielenkiintoisen, on etteivät tuotteet sisällä lainkaan lisättyä sokeria ja ne ovat vehnättömiä. Niissä ei myöskään käytetä palmuöljyä tai täysin keinotekoisia makeutusaineita. Tämän muuten maistaa, sillä erityisesti tämän fudge -patukan maku on kuin aidossa Snickersissä, enkä edes liioittele!

Olen aina inhonnut perinteisiä proteiinipatukoita, sillä ne maistuvat jauhoille ja keinotekoiselle. Olenkin syönyt eniten raakapatukoita ja raakasuklaata, jos olen kaivannut jotain makeaa tai halunnut napata kiireessä pienen välipalan. Nyt niiden rinnalle on kuitenkin tullut uusi tulokas, jota aion jatkossakin ostaa erityisesti silloin, kun tekee mieli jotain hyvää. Kyseinen Nick`s patukka on ihanan täyteläinen ja oikeasti herkku! Se on makeutettu stevioliglukosideilla ja luonnollisilla aromeilla, eikä ainakaan itselleni aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, jos syön välillä patukan päivässä. Siispä iso suositus, mikäli et ole vielä löytänyt terveellisempää korvaajaa Snickersille!

2. Goldwell Soft Color kevytsävyte 

Olen aika spontaani ja kärsimätön monessakin mielessä, eli mikäli saan jotain päähäni, haluan toteuttaa vision heti. Näin kävi tällä viikolla, kun päätin haluta vaaleita raitoja, enkä jaksanut varata aikaa kampaajalle, sillä se olisi mennyt ties kuinka pitkälle. Halusin myös säästää rahaa, sillä pituiseeni hiuksiin raidoitus on kallis. Päädyinkin temppuun, jota en ole vuosiin enää tehnyt, eli ostin raidoituspaketin kaupasta ja laitoin raitoja itse itselleni hupun avulla. Halusin raidoista tyveen palkkimaiset, jotka henkivät ysäriä, joten laitoin niitä sen mukaisesti, enkä puolesta päästä alkamaan, kuten aikaisemmin. Raidoista tuli muuten todella kivat, mutta miinuksena väri, joka oli suoraan sanottuna oranssi siinä kohtaa, kun vaikutusaika umpeutui 45 minuutin kohdalla.

Tiedän, että myös kampaajalla raitoja laitettaessa lopputulos on oranssi, ellei hiuksiini laiteta sävytettä. Niinpä päätin hommata kevytsävytteen ja testata, pelastaisiko se tilannetta yhtään. Goldwellin Soft Color kevytsävyte on sellainen, jota ystäväni suositteli, joten ostin sen testiin sävyn Beige silver. Uskokaa tai älkää, pidettyäni sävytettä hiuksissani 45 minuuttia, eli yli suosituksen, väristä tuli lopulta täydellinen! Eihän se toki mikään platinanvaalea ole, mutta kivan toffee ja latvasta enemmän beigeen vaaleaan taittava. Yleensä olen tällaisten tuotteiden suhteen aika skeptinen, mutta pakko myöntää, että tässä on sävyte, joka ihan oikeasti toimii! Sarjassa on pari tätä beigeä vaaleampaa sävyä, joten ajattelin ostaa jommankumman niistä vielä testiin. Tosin nyt syksyllä tällainen pehmeä toffee on aika nätti, mutta tiedän että jossain kohtaa kaipaan kylmempää sävyä.

Tässäpä siis vinkki kaikille blondeille ja raitoja omaaville, mikäli haluatte raikastaa säännöllisesti hiusväriä! Myös punaiselle ja tummalle tukalle sarjasta löytyy sopivia sävytteitä.

3. Smashbox Halo Collection highlighter -korostuspaletti

Kicksissä myytävä Smashbox on itselleni hyvin uusi brändi, johon olen vasta pikkuhiljaa tutustunut. Sain taannoin Marsaanasta Smashboxin Halo-sarjan muutamia meikkituotteita testiin, joista haluan nostaa esiin loistavan korostuspaletin, jossa on täydellinen pigmentti ja pysyvyys. On tietenkin aina riskiä puhua täydellisestä, mutta esimerkiksi Jeffree Starin ja Anastasian korostustuotteita käyttäneeni itseltä löytyy aika laadukasta vertailukohtaa, jonka pohjalta uskallan väittää, että tämä tuote yltää vähintään samalle tasolle Jeffreen paletin kanssa.

Toki makuja on monia, mutta minuun iskee paletin vasemman puolen kultainen sävy, joka on mielestäni täydellinen juuri syksyyn ja edessä häämöttävään pikkujoulukauteen. Sipaisen highlighteria kevyesti poskiluun yläpuolelle, nenänvarteen ja välillä myös kulmaluulle. Tämän tuotteen kanssa saa olla varovainen, ettei sitä tule liikaa, sillä pigmentti on tosiaan niin vahva ja kulta toki sävynä aika huomiota herättävä. Plussaa paletin pienestä koosta, joten se mahtuu helposti myös pikkulaukkuun.

4. Williamin uusi levy; Shakespeare

Kun ensimmäisen kerran keväällä kuulin Williamin Penelopen Bassoradiolta, kuuntelin kaikki hänen biisinsä tuon kappaleen perään. Omintakeinen soundi, jollaista ei taida Suomesta kovin montaa löytyä. Kesällä Penelope levisi ja siitä tuli hitti. Nyt kun Williamin albumi Shakespeare eilen julkaistiin, olen kuunnellut levyn jo pariin otteeseen ja sieltä suosikeiksi ovat muodostuneet kappaleet Kopiokissa ja Choo Choo. Joku tuossa Williamin tyylissä iskee minuun, liekö se sitten melodioiden moninaisuus ja tunnelataus, joka ainakin omasta mielestäni useampaan kappaleeseen sisältyy. Joka tapauksessa, jos viikonloppuna on aikaa, suosittelen kuuntelemaan albumin edes taustamusiikkina.

5. 100 % Pure all over glow -hohtovoide

Rakastan heleyttäjiä ja tämä 100 % Pure -sarjan luonnonkosmetiikkaa oleva hohtovoide on ollut nyt käytössä todella paljon. Kuten olen monesti maininnut, käytän Vita Liberatan Beauty Blur Sunless Glow -voidetta meikkivoiteen tavoin ja viime viikot olen sekoittanut sen joukkoon aina muutaman tipan tätä heleyttäjää. Heleyttäjän sävy on kohtuullisen tumma, mutta sekoitettuna Beauty Bluriin (käytössäni siitä nyt vaaleampi sävy), on lopputulos iholle levitettynä aika täydellinen. Pidän tosiaan erittäin heleästä meikkipohjasta ja tästä syystä tykkään käyttää tuotetta koko kasvoille vain korostuksen sijaan. Voide sopii myös kasvovoiteen joukkoon sekoitettavaksi, mikäli haluaa vain pientä heleyttä iholleen, mutta ei halua meikata.

Plussaa isosta pakkauskoosta, eli tämä pullo varmasti riittää pitkään! Tuotteesta on saatavilla myös vaaleampi sävy, mikäli tämä tumma tuntuu liian tummalta valinnalta omalle iholle.

Oliko joukossa teille tuttuja suosikkeja?

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua! Täällä viikonlopulle on luvassa brunssi ystävän kanssa, treenejä, yhdet kuvaukset ja metsäreissu Nuuksioon. Ollaan menossa siskon kanssa puolukkaan, jota odotan aivan innolla. Voitteko uskoa, en ole ikinä käynyt Nuuksiossa, vaikka olen asunut Helsingissä 14 vuotta… Aika tehdä korjausliike. 🙈

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Meikki Ostokset

Symbioottinen ystävyys osana nuoruutta

Puhuimme toissa päivänä yhden ystävistäni kanssa ystävyydestä ja ongelmallisista ystävyyssuhteista, joita olemme matkan varrella kohdanneet. Alkuviikosta puolestaan tuli toisen ystäväni kanssa puheeksi symbioottinen ystävyys, jonka seurauksena päädyin muistelemaan omaa nuoruutta ja tällaisia ystävyyksiä. Omassa elämässä on nimittäin muutaman kerran ollut tuollainen hyvin symbioottinen ystävyyssuhde, joka on liittynyt nuoruuteen ja ollut osana aikuiseksi kasvamista. Nuo ystävyydet ovat olleet hyvin tiiviitä ja niissä olemme ystäväni kanssa olleet kuin paita ja peppu, kuten usein kuulimme; parivaljakko. Jos toinen liikkui jossain ilman toista, kysyivät muut automaattisesti, missä toinen on? Henkilökohtaisesti miellän symbioottiset ystävyydet nuoruuteen ja aikaan, jolloin etsittiin itseä ja aikuiseksi kasvaminen oli käynnissä. Tuollainen ystävyys oli kuin kumppanuutta, se loi turvaa ja tuntui monella tapaa siistiltä.

Mielestäni symbioottisen ystävyyden kokemus on mielenkiintoinen. Siinä toisesta ihmisestä tulee sinulle äärimmäisen rakas ja toiseen myös kiintyy eri tavalla kuin normaalissa ystävyydessä. Toinen on ikään kuin seurustelukumppani, jonka kanssa käydään leffassa, syömässä ja jonka kanssa soitetaan monta kertaa päivässä, ellei konkreettisesti nähdä. Syntyy myös yhteisiä vitsejä, puhetyyli ja inside-juttuja. Toki näitä syntyy normaalissakin ystävyydessä, mutta tuollaisessa symbioottisessa aivan erityisesti, sillä toinen on läsnä niin paljon. Tuollaisessa ystävyydessä myös tunteita näytetään hyvin avoimesti, sillä ollaan niin paljon tekemisissä. Vertaankin vielä kerran tuollaista ystävyyttä kumppanuuteen ja siihen, mitä parisuhde monilta osin on. Ystävyydessä ja parisuhteessa on hyvin paljon samoja elementtejä, vaikka ne toisista virallisesti erotetaankin.

Omassa elämässä symbioottiset ystävyydet ovat viilenneet paikkakunnalta toiselle muuton, seurakunnasta eroamisen, seurustelusuhteen aloittamisen ja erilleen kasvun seurauksena. Kahden heistä kanssa en ole enää missään tekemisissä, mutta kolmannen kanssa aina välillä törmätään sattumalta. Hänen kanssaan minulla on ehkä eniten erityisiä muistoja, sillä koimme yhdessä paljon – niin hyvää kuin huonoa. Hän oli myös ensimmäinen kunnollinen ystäväni Helsinkiin muutettuani ja ihminen, jonka kanssa tutustuin täysin uudenlaiseen maailmaan kuin missä olin aikaisemmin elänyt. On edelleen hauska huomata, kuinka kohdatessamme meillä on aina jonkinlainen yhteys, joka tosin perustuu elettyyn elämään. Meillä on paljon yhteisiä muistoja, jotka ikään kuin yhdistävät myös tässä todellisuudessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuntisimme toisiamme enää. Joskus tuo menneisyyden yhteys saattaa jopa hämätä, sillä emmehän todellisuudessa ole vuosiin keskustelleet mitään sen syvempää, eli periaatteessa, vaikka tunnemme toisemme, emme kuitenkaan oikeasti enää tunne. Molemmille on tapahtunut paljon ystävyyden jälkeen ja vaikka tuo aika on edelleen elämässäni yksi muisto- ja tapahtumarikkaimmista, on elämä mennyt niin paljon eteenpäin noiden vuosien jälkeen. Ehkä päällimmäisenä ainakin omalla kohdalla tulee mieleen muutos ja henkinen kasvu. En näe itseäni enää samana ihmisenä, joka olin parikymppisenä.

Nykyään elämässäni ei ole enää tuollaista symbioottista ystävyyttä. Yhden ystävistäni kanssa olen yhteydessä enemmän kuin muiden, mutta en silti näe, että tuo ystävyys olisi jotenkin muiden yläpuolella. Onhan hän minulle tavallaan se läheisin, mutta emme kuitenkaan tee ja jaa aivan kaikkea yhdessä arjen tasolla. En oikeastaan edes usko, että enää näillä ikäluokilla syntyy samanlaisia symbioottisia ystävyyksiä, joita syntyi nuorempana? Elämä on erilaista kuin aikaisemmin, eikä tilaa niin intensiiviselle ystävyydelle enää ole – ei edes sinkun elämässä.

Tosin ystävyys on nykyään kyllä monella tapaa parempaa kuin, mitä se oli aikaisemmin. Enkä kaipaa elämääni enää näin yli kolmekymppisenä symbioottista ystävyyttä, vaikka se minulle yksi hieno kokemus ja muisto onkin. Nykyään koen olevani yksilönä ehjempi ja tunnen itseni paremmin, jonka vuoksi en tarvitse toista ihmistä kannattelemaan ja tukemaan kasvuani. Iän myötä löysin itsestäni uudelleen myös sen introvertin puolen, joka näkyi minusta lapsena, mutta jonka kai piilotin johonkin silloin aikoinaan. Nykyään en pystyisikään liian intensiiviseen ystävyyteen, jossa oltaisiin koko ajan yhdessä. Jo ihan ajatuksen tasolla tuollainen ahdistaa, sillä oma tila on itselleni niin tärkeää.

Onko muilla kokemusta symbioottisesta ystävyydestä, tai onko elämässänne parhaillaan jokin tällainen ihmissuhde, jos parisuhdetta ei lasketa?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään