Kuluneella viikolla on puhuttu paljon viime vuoden tuloista ja verotiedoista. Itsehän en ymmärrä kuinka jotkut jaksavat olla kiinnostuneita yksittäisten henkilöiden/naapureiden palkkatiedoista ja urkkia niitä jopa verottajalta. Itseäni kuitenkin kiinnostaa ja on aina kiinnostanut eri alojen palkat ja tuloerot ihan yleisellä tasolla. Ja tavallaan siis onkin hyvä, että verotiedot ovat Suomessa julkisia. Mielestäni ylipäänsä näistä asioista tulisi enemmän puhua jotta ollaan nimenomaan kärryillä mitä tekemästään työstä voi ansaita. Aivan liian moni tekee työtään alipalkattuna, sillä vertailukohtaa ei konkreettisella tasolla välttämättä ole.

Olen kirjoittanut rahasta blogissani monet kerrat ja edelleen olen sen suhteen hyvin samoilla linjoilla, raha ei tee onnelliseksi mutta tuo elämään tiettyä vapautta ja turvaa. Rahan ei tulisi hallita meitä mutta samaan aikaan raha on oikeastaan päivittäin jollain tavalla elämässämme läsnä. Olen myös henkilökohtaisella tasolla tehnyt valinnan parempien tulojen ja onnellisuuden välillä. Kun viime keväänä jätin vakituisen kokopäivätyön, otin samalla pienoisen riskin tulojeni suhteen. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että mieluummin olen onnellinen ja lähden tavoittelemaan unelmiani, kuin jatkan työssä joka ei ole enää minua varten. Ihan sama kuinka hyvä taloudellinen tilanteeni olisi ja tulisi olemaan, mutta jos en vaan enää nauti työstäni. Itselleni vaakakupissa painaa kuitenkin loppupeleissä enemmän onnellisuus, kuin raha ja se kuinka paljon sitä on.

Nämä ovat tosiaan valintoja, joiden äärellä uskon aika monienkin painivan. Pelottaa eikä uskalleta lähteä, tehdä ensimmäistä siirtoa. Se vanha tuntuu liiankin tutulta ja turvalliselta. Lopulta ollaan siinä samassa ei palkitsevassa duunissa vielä kymmenen vuodenkin päästä. Tottakai ymmärrän ettei kaikilla ole yhtä hyviä vaihtoehtoja suoraan nokan edessä – tai sille se saattaa ainakin tuntua. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että meillä jokaisella on mahdollisuus. Samat ovet ovat auki kaikille. Niin moni asia on kiinni meistä itsestämme ja siitä, kuinka paljon olemme duunia valmiita asioiden eteen tekemään. Tottakai osalla on paremmat lähtökohdat, kuin toisilla ja se vaan on elämää. Katkeruus ei kuitenkaan auta ketään vaan sen sijaan voimme käyttää kaiken senkin energia unelmiemme tavoitteluun, askel askeleelta.

Ala joka itseäni tällä hetkellä kovasti kiinnostaa liittyy nimenomaan sosiaaliseen mediaan ja tähän blogimaailmaan. Rakastan kirjoittamista mutta samalla halu kehittyä myös kaupallisessa mielessä on ollut jo pitkään takaraivossa. Tällä alalla on itseasiassa todella paljon mahdollisuuksia ja nimenomaan niitä kehityskohtia todellakin löytyy! Sitä voikin itse jatkuvasti tarkastella omaa työtään ja miettiä missä asioissa on kehittämistä. Välillä itseasiassa unohdan melkein, että teen tätä nyt tosiaan toisena työnäni ja ote saisi olla useammin vähän ammattimaisempi. Lisää itsevarmuutta siis vaan kehiin! Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Tavoitteita on kuitenkin takaraivossa ja se miten kovasti niitä kohti pusken, vie minua aina eteenpäin.

Se mitä haluan tekstilläni oikeastaan sanoa on, että tehdään valintoja ja uskotaan itseemme. Jos ollaan ikäänkuin loukussa jossain sellaisessa johon meillä ei ole intohimoa, otetaan askel toiseen suuntaan. Elämässä on tärkeää tehdä asioita joista nauttii ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka olisit 50-vuotias, aina voi opiskella, kouluttautua tai itsenäisesti oppia jotain uutta! Ikä ei ole este eikä hidaste. Joskus riskien ottaminen pelottaa, mutta en ole vielä koskaan kuullut kenenkään katuvan ottamaansa harppausta. Elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi asioiden parissa, joiden tekemisestä ei nauti.

Energistä lauantaita jokaiselle! Otetaan askeleita suuntaan jossa kohtaamme unelmat!