Näin eilen erästä ystävääni, jonka kanssa aloimme puhumaan salitreenin tuloksista ja painosta. Ystäväni murehti muutamaa ylimääräistä kiloaan ja pohti mistä nuo mahtavat johtua. Tämä oli itseasiassa hassu yhteensattuma sillä olin nimenomaan miettinyt, että tällä viikolla kirjoitan blogissani painosta ja siitä miksi en itse puntarilla käyntiä harrasta. Siispä nyt tuli todellakin varmuus siitä, että haluan aiheesta kirjoittaa!

En ole tosiaan käynyt puntarilla ainakaan vuoteen, ellen jopa kahteen? En ole kiinnostunut siitä paljonko painan enkä näe, että sillä painollani olisi minkäänlaista merkitystä itselleni. Muistan, kuinka nuorempana minäkin seurasin painoani muiden tavoin ja nimenomaan puntari tosiaan kertoi sen missä kunnossa olen. Kun aloitin saliharrastuksen huomasin, kuinka alkuun vaa`an lukema lähti nousuun. Tottakai! Kun läski palaa ja muuttuu lihakseksi, nousee paino siinä samalla. Lihaksethan keräävät myös nestettä kovan treenin seurauksena (mikrovauriot), jonka saattaa tuntea kehossaan ainakin pari päivää harjoitusten jälkeen. Toisaalta tuo neste kyllä katoaakin parissa päivässä jos kropan annetaan palautua.

Jos kuitenkin mietitään, että treenaat jatkuvasti kovaa ilman, että keho ehtii välttämättä edes palautua saattaa paino olla jatkuvasti korkeammalla vaikka et todellakaan olisi kerännyt kroppaan grammaakaan löysää. Tässä siis yksi syy myös siihen miksi mielestäni tuo puntarihömpötys on niin turhaa. Kehollamme on monia tapoja reagoida ja nesteen kertyminen kroppaan saattaakin joskus vaan viestiä sitä, että nyt pitäisi hieman levätä treenaamisen sijaan.

En rehellisesti sanottuna suosittele painon seuraamista yhtään kenellekään. Ellet sitten ole runsaasti ylipainoinen ja lähde alkuun tavoitteellisesti nimenomaan painoa pudottamaan, tai treenaa ammattimaisesti lajia jossa painolla on merkitystä. Mutta normaalipainoiset, tavalliset ihmiset, heittäkää se puntari sanonko minne! Paino ei kerro kunnostanne todellisuudessa yhtään mitään.

Oma mittarini keholleni on nimenomaan fyysinen fiilis, olotila, vaatteet ja välillä se peilikin. Jos tuntuu, että farkut kiristävät tai nappi tuntuu tukalalta, mietin kuinka olen viime aikoina ruokaillut ja onko tämä ruoasta johtuvaa turvotusta, vai mistä on kyse? Usein turvotus saattaa nimenomaan olla nestettä kehossa ennen menkkoja, tai vaikka viikonloppuna nautitun sokerin jäljiltä. Yhä useampi kärsii myös vatsaongelmista. Niin hurjan moni asia voi vaikuttaa kroppaamme, mutta jos olemme terveitä ja elämme perusterveellisesti, keho palautuu kyllä.

Minulle vaaka ei kuitenkaan ole mikään vihollinen mutta mielestäni se on turha kapistus.  Haluankin kannustaa ihmisiä enemmän sellaiseen silmämääräiseen, rentoon elämiseen mitä tulee kehoon ja ruokailemiseen. Ei meidän kannata miettiä itseämme lukujen kautta, vaan ihan muita väyliä pitkin. Ihmiskeho on todella erikoinen kapistus ja mielestäni jo se, että ruoka punnitaan tai lasketaan on jotenkin absurdia. Et voi koskaan olla varma, että kulutuksesi on tänään se millainen ajattelet sen paperilla olevan tai, että kun syöt näin laihdut tuota vauhtia. Me ollaan oikeasti aika outoja otuksia ja se mikä toimii paperilla toiselle, ei toimi välttämättä laisinkaan käytännössä toiselle.

Vaikka en olekaan mikään ravitsemus-alan ammattilainen koen, että voin puhua tästä aiheesta aika vahvasti, sillä itse olen löytänyt tasapainon nimenomaan hölläämisen kautta. Siinä kohtaa, kun jätin kalorien laskemiset ja muut ravintoon liittyvät kaavat olen voinut paljon paremmin. Oma kroppani on paremmassa kunnossa nyt, kuin silloin. Se, että nautin lähes päivittäin raakasuklaata tai syön monta kertaa viikossa gluteenitonta pastaa, on vaikuttanut kroppaani ihan päinvastaisella tavalla, kuin sen voisi ajatella vaikuttavan. Itseasiassa nimenomaan hiilareista ja niiden vaikutuksesta kehoon pitääkin tässä joku päivä teille kirjoitella!

En halua postauksellani pakottaa ketään heittämään sitä vaakaa menemään mutta haluan, että kyseenalaistat sen tarvitseko sitä mihinkään? Vaikka monesti ajatellaan, että hei tämähän on minulla aivan hallinnassa, niin silti useimmilla esimerkiksi ruoan punnitseminen tai oman painon seuraaminen menee jossain kohtaa jopa sairaalloiseksi. Ja varsinkin siinä kohtaa, kun paino lähteekin treenien seurauksena nousuun, eikä näytäkään samaa lukemaa kuin ennen.

Kokeilkaa siis puntaritonta elämää, unohtakaa paljonko painatte ja tehkää siitä elämäntapa! Jos joku kysyy paljonko painat, sano ettet tiedä. 🙂 Ei se haittaa. Minä en tiedä paljonko painan, enkä välitäkään tietää. Ihan sama. Tärkeintä on viihtyä vartalossaan ja tuntea olo siinä kotoisaksi. Minulle vartaloni on ainakin nykyään enemmän koti, kuin se on koskaan ollut. <3

Millainen suhde teillä on puntariin? Onko se ehkä vihollinen vai päivittäinen ystävänne?