Huoleton ”hair bun”

Viime viikolla kirjoitin teille pahan hiuspäivän pelastajasta täydellisestä ponnarista, nyt olisi vuorostaan ”sykerön, hiustötsän, rennon nutturan, bunnyn” (you name it) vuoro. Itseasiassa henkilökohtaisesti pidän melkeinpä enemmän näistä huolettomista päälaella keikkuvista sykeröistä, kuin tiukasta poninhännästä.

Vaikka sitä ajattelisi, että tuollainen huoleton tötsä on maailman helpoin väkertää ei se sitä kaikille ole. Itseasiassa minullakin meni aikaa löytää se oma tyyli tehdä tuo ”nuttura”. Usein se nimittäin jää joko liian alas, löysälle tai on toispuoleinen. Toki edelleen on kertoja ettei tukka meinaa asettua sitten millään, mutta ainakin tuo tuttu ja toimiva kaava puuhaan on löytynyt! Haluankin nyt jakaa vinkkini teille muille tuollaisen sykerön teon kanssa painiville.

Hair bun

Ihan alkuun lisätään hiuksiin ainakin tekstuurisuihketta ja mahdollisesti jopa kuivashampoota. Tekstuurilla saadaan tukkaan hieman rakennetta jolloin siitä on yksinkertaisesti helpompi työstää. Kuivashampoo puolestaan kohottaa tyveä samalla, kun luo efektin puhtaammasta hiusjuuresta. Harjataan hiukset kauttaaltaan suhteellisen tiukasti ja tehdään ikäänkuin poninhäntää päälaelle. Otetaan latvaosuudesta kiinni toisella kädellä samalla, kun pidetään toisella kiinni sidoskohdasta.

Hair bun

Käännetään tuo pitkä poninhäntä kohti tyviosuutta mutta sen sijaan, että siitä tehtäisiin ”yksinkertainen” käännetäänkin hius kaksin kerroin. Tämä siis vinkkinä nimenomaan pitkähiuksisille! Lyhyempi hiuksisten kannattaa ehkä laittaa vaan yksin kerroin jotta bunnysta ei tule ihan mini. Toisaalta tuo kaksinkertaisuus antaa taas sykerölle paksuutta mikä saattaa olla monelle mieluisa juttu.

Hair bun

Tuon törröttävän hiusosuuden voi kääntää lopuksi sykerön sisään tai lenkin alle. Itse jätän sen toisinaan myös vähän huolettomasti sojottamaan, sillä se tuo nutturaan nimenomaan sitä kaivatun rentoa fiilistä. Nämä ovat tietysti makuasioita! Itse pidän rennommasta lopputuloksesta mutta sinulle voi olla tärkeää, että hiukset ovat nimenomaan siististi ja sliipatusti. Sen mukaan sitten fiksaillaan tuo lopputulos.

hair bunHair bun

Lopuksi vaan lisätään ohut kumilenkki tai tarvittaessa kaksikin. Itse tykkään käyttää nimenomaan hiusteni värisiä lenkkejä jolloin tuo ponnari ikäänkuin uppoaa sinne tukkani sekaan. Oma hiuspehkoni on myös sen verran raskas, että useimmiten kaksi lenkkiä tulee täysin tarpeeseen.

Hair bunHair bun

Halutessaan kannattaa vielä suihkia hiuslakkaa kauttaaltaan ja käyttää mahdollisesti värillistä tyvipuuteria peittämään ”lovikohdat”. Nuo kaljut ovat aika ikävän näköisiä joten suosittelen jokaista tummahiuksista hankkimaan nimenomaan värillisen tyvipuuterin!

Toivottavasti tästä oli jotain apua ja vinkkiä jollekin?! 🙂

Tuleeko teidän suosittua näitä sykeröitä vai sujautatteko ennemmin tukan ponnarille? 

Uskotteko sielunkumppanuuteen?

Sielunkumppanuus sanana kuulostaa ehkä hieman absurdilta ja osittain jopa sananhelinältä. Tiedän ettei monikaan usko tuon kaltaiseen kumppanuuteen missään ihmissuhteissa, höpön löpöä. Moni näin ajatteleva ei usko myöskään elämän tarkoitukseen, karmaan, johdatukseen, energioihin tai mihinkään ”yliluonnolliseen”. Ei siinä, olemme erilaisia ja tuokin on ehdottomasti oikea tapa ajatella.

img_5200-001

Itse taas lukeudun nimenomaan ihmisiin, jotka uskovat suurempiin voimiin ja siihen, että me ollaan vaan pieni osa tätä suurta maailmankaikkeutta. Uskon siihen, että meitä ohjaillaan ja esimerkiksi tietynlaiset ihmiset kohtaavat tarkoitetusti. Uskon sielunkumppanuuteen niin rakkauden, kuin ystävyydenkin saralla. Uskon siihen, että toisinaan ihmisten välille syntyy yhteys jopa minuuteissa eikä sitä pysty millään tavalla selittämään. Me myös vedämme puoleemme jotain sellaista joka on sidoksissa elämäämme, elämäntilanteeseemme ja siihen millaisia ihmisiä toinen toiselle olemme. Ihan siis tahtomattammekin. Olemme ikäänkuin magneetteja.

Mitä sielunkumppanuus sitten tarkoittaa? Itselleni se on sanoin kuvaamaton yhteys kahden ihmisen välillä jota ei oikein pysty sanoin selittämään. Sielunkumppanit ovat ikäänkuin ihmisiä jotka auttavat sinua kasvamaan eheäksi ja tiedostamaan omat vahvuudet sekä heikkoudet. Heidän kauttaan on mahdollisuus kasvaa täydelliseksi versioksi itsestään. Toki pääsemme yksinkin aika pitkälle mutta nimenomaan sielujen tasolla kanssasi bondaava ihminen on iso osa tällaista prosessia. Sielunkumppani ymmärtää sinua monella sellaisella tasolla jolla muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä. Sielunkumppani usein auttaa sinua ymmärtämään myös itseäsi.

img_5202-002

Sielunkumppaneiden kanssa tulee myös usein oitis fiilis siitä, että ollaan tunnettu vuosia. Se on joku sellainen yhteys ja fiilis siitä, että on kohdattu jo ”aikaisemmassa elämässä”. Yliluonnollinen tunne siitä, että tässä ihmisessä on juuri minulle jotain. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että ne muut ystävät/ihmiset eivät olisi saman arvoisia, ei. Sielunkumppanuus on vaan joku sellainen näkymätön voima joka on olemassa mahdollisesti kahden hmisen välillä. Side joka tekee tuosta suhteesta nimenomaan erityislaatuisemman muihin verrattuna. Ja sielunkumppanuutta voi tosiaan kokea ystävyyssuhteissa tai ihan rakkaudessa jopa useampien eri ihmisten kanssa elämän aikana.

Uskon myös, että vedämme puoleemme ihmisiä joiden kanssa nimenomaan tällainen sielunkumppanuus voisi syntyä. Ikäänkuin hakeudumme samanlaisten ihmisten seuraan. Ja vaikka luonteen ei tarvitsekaan olla täysin sama, samankaltainen ajatusmaailma yhdistää. Itse ainakin henkilökohtaisesti huomaan hakeutuvani enemmän niiden ihmisten seuraan joissa on lämpöä, aitoutta ja tiettyä herkkyyttä. Koen myös, että ne ihmiset jotka uskovat  yliluonnolliseen tulevat aina minua lähemmäs. Heidän kanssaan on helpompi luoda tietyllä tapaa syvä suhde, sillä sielunmaisema on samanlainen. En tiedä onko se tosiaan osittain jotain energiaa vai mitä, mutta tällaisetkin seikat usein vaistoaa.

img_5204-001

Jotta voimme löytää todellisia sielunkumppaneita meidän tulee tuntea itsemme. Meidän tulee ymmärtää ihan aluksi mikä on sielu ja olla ikäänkuin aktiivinen omalla hengellisellä kasvun tiellä. Jos emme ikinä mieti omaa sielunelämäämme, on hyvin hankalaa olla tietoinen edes omasta sielustaan. Kuulostaa hankalalta mutta ylipäänsä kaikki elämänarvot ja mielenmaailmamme heijastelevat sitä millainen sielunmaisemamme on. Itselleni sielu on se tärkein osa minua. Sielu on se joka jää, kun kaikki muu loppuu.

Mielestäni on valinta haluammeko tuntea itsemme perinpohjin vai emme. Haluammeko tutustua sieluumme ja löytää sielunkumppaneita. Kumpikaan ei ole oikea tai väärä tapa elää tätä elämää, mutta itse koen nämä jutut todella mielenkiintoisena. Haluan löytää elämästä puolia joita en tiennyt olevan olemassakaan.

Uskotteko te sielunkumppanuuteen? Oletteko ehkä tavanneet tällaisia ihmisiä elämänne aikana? 🙂