Ponnari on huonon hiuspäivän pelastus. Itseasiassa täysin puhtaaseen hiukseen poninhännän tekeminen on huomattavasti haastavampaa, kuin vaikka jo päivä tai kaksi sitten pestyyn hiuspehkoon. Tämä johtuu varmasti rasvasta ja siitä, että tukassa on jo hieman sitä tarttumapintaa sekä mahdollisesti jotain muotoilutuotteita.

Omalla kohdallani rytmitys meneekin aikalailla niin, että joka toinen tai kolmas päivä pesen hiukset ja niiden välillä käytän ponnaria ainakin yhtenä tai kahtena päivänä riippuen siitä, kuinka tukka rasvoittuu. Tavallisesti se ensimmäinen päivä menee hiukset auki ja sitten loput ajasta tukka joko ponnarilla tai ihmeellisellä sykeröllä (tähänkin on itseasiassa jo postaus luonnoksissa odottamassa viimeistelyä). Hiusjuttuja siis luvassa näin syksyn kunniaksi!

Tässä postauksessa tarkoitukseni on antaa teille vinkkejä siitä, kuinka luoda se täydellinen ponnari. Tavallaan juttu joka on aika monelle varmasti ”helppo nakki” mutta silti jaksan uskoa, että ei ihan jokaiselle. Haluankin jakaa teille ne vinkit joilla teen omasta poninhännästäni tuuhean, mutta samalla siistin näköisen. Kuvailisin sitä nimenomaan täydelliseksi ponnariksi. 

Kuten alussa mainitsin, vain harvoin käytän poninhäntää puhtaassa tukassa. Tänään näissä kuvissa on itseasiassa poikkeus ja sen kyllä huomasi. Kun tukka on vähän rasvaisempi asettuu se paljon helpommin aloilleen ja kaikki sellaiset turhat törröttävät hiukset litistyvät päätä myöten  iisimmin. Lähdetäänpä siis liikkeelle siitä, että tukka on mieluiten vuorokausi sitten pesty ja sitä halutaan lähteä työstämään.

Ihan alkuun suihkin kauttaaltaan hiuksiini tätä monen monta kertaa blogissani vilkkunutta Biozellin tekstuurisuihketta. En suihkuta sitä tyveen vaan ainoastaan latvaosuuksiin (tyveen voi laittaa tarvittaessa kuivashampoota). Suihkuttaessa hiuksia kannattaa vähän puristella ja lopuksi harjata kauttaaltaan läpi.

Seuraavaksi harjataan hiukset päätä myöten ja mieluiten tiheällä luonnonharjasta sisältävällä kammalla (tuo pieni Rapunzelin harja on ihan loistava!). Itse tykkään tehdä ponnarin aina takaraivolle niin, että se jää ikäänkuin taakse eikä ponnari näy suoraan edestä katsottaessa (kohtaa kannattaa kuitenkin hieman vaihdella jotta hius ei kulu). Niskaponnari on taas sellainen jonka teen vaan aniharvoin. Poninhäntänä käytän kuvassa näkyviä yksinkertaisia kumilenksuja sillä saan niillä ponnariini parhaan pidon. Invisibobble ei kohdallani pidä häntää paikallaan, vaan laskee sen aina pikkuhiljaa kohti niskaa. Näin käy ainakin itselleni pitkän ja suhteellisen raskaankin tukan kanssa.

Kun ponnari on kiinnitetty, on aika aloittaa kampauksen siistiminen. Tässä puuhassa taasen apua saadaan pitoa antavasta hiuslakasta, sekä värillisestä tyvipuuterista. Tyvipuuteri on ehdoton etenkin silloin jos tukka jää helposti railoille ja näkyviin tulee ns. kaljuja kohtia. Tykkään käydä tavallisesti vielä koko hiusrajan läpi nimenomaan tuolla puuterilla, sillä se antaa etenkin tummaan tukkaan huomattavasti skarpimman fiiliksen. Käytössäni on John Friedan tuote ja kuten yllä olevasta kuvasta voitte päätellä, sille on todella ollut käyttöä! 😀

Lopuksi otetaan käyttöön tehokas hiuslakka ja viimeistellään kampaus sillä. Suosittelen kuitenkin olemaan lakan kanssa maltillinen jotta ponnari ei mene limaisille railoille, tai ylipäänsä muutu kivikovaksi. Itse en käy tuota häntäosuutta laisinkaan lakalla läpi vaan suihkutan sitä ainostaan tyviosuuksiin, pääasiassa ohimoille. Valitettavasti kesän jälkeen on taas nimittäin tullut noita vauvahiuksia joita on aina tiukemmissa kampauksissa pakko siistiä… Niihin ei kyllä auta mikään muu kuin lakka! Kasvatuksen ja kärsivällisyyden lisäksi.

Ja lopputulos on tosiaan aika perus mutta juuri sellainen ponnari joka itseäni miellyttää. Tuuheahko mutta samalla kuitenkin eloisan näköinen eikä tupeerattu hamppu. Itseasiassa taidan olla niitä harvoja jotka inhoavat tupeerausta? 🙂

Jos heräsi jotain kysyttävää, laittakaahan kommenttia tulemaan! Muuten oikein ihanaa torstaita jokaiselle. Taas ollaan jo kohta viikonlopussa, mihin tämä aika katoaa?