Eipä ole hetkeen tullut näin pitkää postaustaukoa, että viimeksi perjantaina olen tänne kirjoitellut! Olin viikonlopun tarkoituksella vapaalla, enkä halunnut ottaa stressiä siitä, etten ehtinyt ajastamaan teille postauksia, siksi näin. Alkuviikko puolestaan on mennyt muiden töiden parissa, eikä tyhjää tilaa blogin kirjoittamiselle ole tuntunut löytyvän. Tänään kuitenkin takaisin sorvin äärellä ja ajattelin aloittaa kevyesti, eli kirjoitella hieman kuulumisia. ☺️

Siellä täällä on viime aikoina mainittu sana syksy. Henkilökohtaisesti en halua vielä valmistautua syksyyn, sillä elokuu on mielestäni kesää – nähtiinhän se viikonloppunakin. Säät antoivat jälleen parastaan ja ainakin Hangon Poker Run -veneilytapahtumassa saatiin nauttia melkoisista helteistä, vaikka ikävä onnettomuus siellä tapahtuikin. Jokunen teistäkin saattoi lukea lehdestä, kuinka veneet törmäsivät ja yksi henkilö menehtyi. Tämä näkyi tapahtuman hengessä lauantaina, kun iloinen kesätapahtuma muuttui surunäytelmäksi. Itsekin säikähdin pahemman kerran, sillä ystävämme olivat kilpailussa mukana, eli käytännössä myös heille olisi voinut käydä huonosti. Olen äärettömän pahoillani menehtyneen omaisten puolesta ja toivon että syyt selviävät, vaikka ne eivät koskaan takaisin menehtynyttä tuo. Muistutti kieltämättä elämän arvaamattomuudesta ja siitä, kuinka ihan oikeasti mikä tahansa hetki voi olla viimeinen. Turhista asioista valittaminen ja negatiivisuus – voi kunpa aina muistaisi, ettei niihin ole järkeä energiaansa käyttää.

Hieman samaiseen aiheeseen liittyen, olen huomannut, etten halua lukea juurikaan uutisia tämänhetkisestä maailmantilanteesta. Lukeudun kai heihin, jotka haluavat elää tässä hetkessä ja olla murehtimatta tulevaa – poissulkea pahan. En vaan henkisesti jaksa sitä ennakkoon maalailua, kuinka tulee tapahtumaan sitä ja tätä kamalaa. Nämä asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen. En toki tarkoita tällä sitä, etteikö asioita pitäisi ottaa tosissaan, mutta en halua ruokkia ajatusta, kuinka kohta ollaan kodeissa lukkojen takana – en ainakaan omassa mielessä. Eli haluan keskittyä hyviin asioihin ja pyrkiä miettimään realistisesti tätä hetkeä. Tosin kangasmaski on nyt ostoslistalla ja eilen matkasin bussissa sekä kauppakeskuksessa asioilla ensimmäistä kertaa kertakäyttöisellä maskilla. Kieltämättä havainto, jonka tein, oli että minua katsottiin pitkään. Ilmeisesti tuo maski herättää ihmisissä jonkinlaista pelkoa ja antaa mielikuvan, ettei sitä pitävä olisi terve? Siitähän ei kuitenkaan ole kyse, mutta varmasti maski herättää juuri pelkoa, sillä onhan se uusi näky Suomen katukuvassa ja aika harvalla sitä edelleen näkee.

Asiasta kukkaruukkuun, yksi erityisen paljon ajatuksia herättänyt asia viime ajoilta on Mercedes Benzon kirja: ei koira, muttei mieskään. Olen kuullut kirjasta positiivista palautetta kautta rantain ja sen seurauksena laitoin sen kuunteluun. Nyt kirjaa yli puolet kuunnelleena, on pakko sanoa, kuinka se on pysäyttänyt ja välillä jopa herkistänyt. Kirjan sisältö on aika rajua (mutta tosiaan kaikki totta) ja monessa kohtaa mietin, miten paljon yhdelle ihmiselle voi tapahtua pahoja asioita. Voin osittain myös samaistua kirjan sisältöön nimenomaan hengellisen yhteisöön liittyvien asioiden kohdalla. Tämän seurauksena nämäkin jutut ovat jälleen pyörineet mielessä ja eri toteen siltä kantilta, miten paljon yhteisöllä on ollut vaikutusta myös omaan elämään. Kaikki yliluonnolliset karismaattiset ilmiöt – kielillä puhumiset ja kaatuilut. Ovathan nuo aika hulluja asioita, kun miettii ja monen voi olla hankala edes ymmärtää sitä kokonaisuutta, ellei ole itse yhteisöön kuulunut.

Muistan kun terapeuttini sanoi, että seurakunta on ollut minulle nuoresta pitäen yhtä suuri auktoriteetti kuin omat vanhemmat. Eipä siis ihme, että sieltä on jäänyt joitain pelkotiloja ja muita nykyiseen elämään. Tietenkin kaikessa on aina erilaisia muotoja, eli ei jokainen seurakunta ole niin ”villi”, jossa olisi tuollaisia ilmiöitä, mutta karismaattinen liike on varmasti se, jossa tapahtuu eniten mielelle haitallisia asioita. Joka tapauksessa mielettömän hyvä kirja ja eritoten mielenkiintoinen kaikessa karuudessaan. Antaa myös perspektiiviä omaan elämään ja siihen, miten paljon huonommin voisi aina olla. Olen tosiaan vasta kirjan puolivälissä, joten mielenkiinnolla odotan loppua ja jotenkin toivoisin sen olevan edes jossain määrin onnellinen. Onko teistä joku lukenut/kuunnellut kyseistä kirjaa ja vaikuttunut siitä?

Jos kuitenkin vielä tähän loppuun tiivistän, niin kaikki on oikein hyvin, eikä elämässäni ole juuri nyt mitään suuria murheita. Vaikka epävarmuutta on yleisesti ilmoilla, henkilökohtaisesti haluan pysyä positiivisena ja miettiä asioita optimistisesti. Tuo on minulle todella tärkeää, sillä vaivun herkästi synkkyyteen, mikäli ympäröin itseni negatiivisuudella. Loppuviikko menee varmasti aika pitkälti töiden parissa kotitoimistolta ja viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä ystäviä nauttien kenties tämän kesän viimeisistä helteistä. Eli aika perus arkea ja yleisesti elämää tänne, eikä oikeastaan mitään sen suurempaa.

Toivottavasti teillä on myöskin hyvät fiilikset ja pystytte vielä nauttimaan elokuun lämmöstä! ☺️❤️ Itse suuntaan nyt laittautumaan ja lähden käymään palaverissa.

Ihanaa keskiviikon jatkoa!