Ne arkiset asiat
*Sisältää mainoslinkin.
Olen viime aikoina jälleen fiilistellyt paljon ihan arkisia asioita. Aurinko, aamukahvi, lenkki raikkaassa ilmassa, kesän lämpö, puhdas koti, leikkokukat… Ennen elin aina odottaen viikonloppua, lomaa tai jotain tiettyä juhlaa/tapahtumaa. Nykyään haluan nauttia jokaisesta päivästä ilman, että siihen tarvii kuulua sen kummempaa glamouria.
Itselleni ne arkiset asiat ovat tosiaan mielekkäitä. Se, että pystyy nauttimaan arjesta vaatii hetkessä elämisen taitoa ja sitä, että osaa poimia talteen ne hyvät hetket. Asennoituu elämään tavalla, että myös arki voi olla hyvää.
Minulta on useaan otteeseen kyselty mitä pidän siitä, että teen nykyään töitä myös viikonloppuisin? Aiheesta olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, mutta nykyään itselleni on tosiaan ihan okei olla myös viikonloppuja töissä. En oikeastaan ajattele elämää enää siten, että arki on sitä kuraa jolloin puurretaan duunissa ja viikonloput sitten sitä ”ihmisen parasta aikaa”. Näen maanantait yhtä mukavina, kuin vaikka lauantait. Itseasiassa nykyään rakastan etenkin maanantai aamuja- ja päiviä! Niissä on jotain ihanaa uuden viikonalun taikaa.
Luulen, että arkisista asioista nauttiminen tulee voimaan ajan kanssa jos näikseen haluaa. Jossain kohtaa elämää sitä tosiaan vaan eli niille viikonlopuille ja keskittyi elämässään kaikkeen jännitykseen ja siihen mitä pitäisi kohta taas tapahtua. Arki tuntui tylsän tappavalta. Nykyään asioista ajattelee hieman toisin. Veikkaan, että avain tähän fiilikseen on oma päätös ja osittain myös vuosien kertyminen mittariin. Vanhemmiten sitä alkaa ikäänkuin luonnostaan arvostamaan eri asioita. Tokikaan ei voi yleistää, mutta mitä nyt omaa ystäväpiiriäni olen seurannut niin näin vaan tapahtuu hurjan monella. Tämä muutos ei mielestäni ole laisinkaan huono asia, päinvastoin!
Silti olen edelleen sitä mieltä, että ihan liikaa me painetaan menemään jonkunlaisessa sumussa tehden päivästä toiseen niitä samoja asioita. Rutiineissa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta siinä on jos emme ole läsnä. Itsekin syyllistyn liian usein siihen, että kiirehdin eteenpäin enkä välttämättä edes huomaa mitä ympärilläni tapahtuu. Tämä on juuri sitä hetkien kadottamista. Vaikka tavallaan pyrinkin elämään hetkessä, aina en sitä kuitenkaan sataprosenttisesti toteuta.
Uskon, että nimenomaan kiire on tämän maailmanajan synti. Aina on kiire ja vaikka ei oikeasti olisi, niin me itse luodaan itsellemme se kiire. Jätetään asiat viime tinkaan tai aletaan valmistautumaan lähtöön ihan liian myöhään.
Henkilökohtaisesti voin ainakin sanoa, että ne kerrat, kun lähden hirveällä vauhdilla kotoa ja en kerkeä kunnolla syömään tai laukkua kasaamaan vaikuttavat vielä pitkälti koko päivään. Ne luovat jonkunlaisen negatiivisen ilmapiirin joka jatkuu loppupäivän ajan. Sitä fiilistä voi koittaa kitkeä mutta usein se on jotenkin kovin hankalaa. Fiilistele siinä kiire fiiliksessä sitten maailman menoa, ei kovin iisiä…
Jumpsuit *täältä (*saatu blogin kautta) / Aurinkolasit Ray-Ban / Sandaalit Inuovo
Tänään ajattelin aloittaa päivän niinkin arkisella asialla, kuin ikkunoiden pesulla. Homma jota olen lykännyt jo vaikka kuinka pitkään, mutta joka on nyt ihan aikuisten oikeasti vaan pakko tehdä. Koitan miettiä niitä puhtaan kirkkaita laseja, jotka lopputuloksesta syntyvät. Asuintalossani on vastikään loppunut parin vuoden putkiremontti, joten voitte vaan kuvitella miten likaiset nuo ovat…
Oikein ihanaa torstaita jokaiselle ja muistetaan nauttia tästä päivästä. Fiilistellään arkisia asioita ja nautitaan hetkistä. <3
